Sirpa Ahola-Laurila

(Ajassa Nyt -verkkolehden pääkirjoitus 15.2.2009)

Sata-komitea määrittelee suomalaisen sosiaaliturvan kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, joten on ymmärrettävää, että odotukset vähäosaisilla ovat toiveikkaat.  Pahalta tuntuu huomata, että komitea jakaa köyhät autettaviin ja unohdettaviin.  Jälkimmäisiin kuuluvat peruspäivärahalla olevat työttömät sekä toimeentulotuen varassa elävät.  Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto kertoi (HS 2.2.) sosiaaliturvan uudistuksesta mm. seuraavaa: “Perusturvan parantamiseen oli halua, mutta siihen liittyi myös epäilyjä - varsinkin toimeentulotukeen ja työmarkkinatukeen.  Pelättiin, että niitä kohentamalla synnytetään työttömyysloukkuja ja hidastetaan työmarkkinoille tuloa.  Toimeentulotuen laskennallisen osuuden siirtäminen Kelan hoidettavaksi jakoi mielipiteitä.  Syitä oli useita.  Ratkaiseva lienee ollut epäily, että nekin, jotka nyt eivät ole hakeneet etuutta, tulisivat tietoisiksi oikeuksistaan.  Tämä lisäisi kustannuksia.”  Voima-lehden (1/2009) haastattelussa Osmo Soininvaara toteaa, että “Oletamme, että palkansaajajärjestöt eivät suostu mihinkään perusturvan parannuksiin.  Niitä vaaditaan hyväksymään se, että työmarkkinatukea voi korottaa ilman, että ansiopäiväraha nousee, että köyhiäkin saisi auttaa.  Ansiosidonnaisia päivärahoja ei siis oltaisi alentamassa vaan työmarkkinatukea nostamassa.  Tätä palkansaajajärjestöt eivät halua olla hyväksymässä.”  Ikävä kyllä juuri palkansaajajärjestöt sanelevat Sata-komiteassa sävelet.  Susanna Kuparisen kysymykseen, miksi köyhien edustaja puuttuu kokonaan, Soininvaara vastaa: “Onhan komiteassa sosiaaliturvan keskusliiton edustaja.  Jos komiteassa olisi mukana työttömien valtuuskunnan edustaja, ehkäpä hän ei pärjäisi siinä joukossa.”  Mahdollisuutta näyttää pärjäisikö, ei ole edes annettu.Toimeentulotuen ostovoima on heikentynyt 15 vuoden aikana kolmanneksen ja peruspäiväraha neljänneksen.  Kuitenkaan näille ihmisille, joita jo nyt on yli 100 000, ei luvata mitään.  Takana on ajatus, että ajamalla kyseiset tuet minimiin, ihmisten on noustava kurjuudestaan.  Aivan kuin työtön omasta tahdostaan olisi valinnut osansa.  Oikeita töitä oikealla palkalla ei ole tarjota, joten työttömiä ajetaan kursseille ja järjestöjen palkkatukitöihin, jotka tutkimusten mukaan eivät edesauta työllistymistä.  Yritykset tuskin tahtovat palkata henkilöä, joka työttömyysjakson jälkeen on pakkosijoitettu epämääräisiin tukitöihin.  Sitä paitsi, kun elää ahdingossa vuosia, energia kuluu jokapäiväiseen selviytymiseen.  Mikko Inkinen totesi osuvasti (HS Mielipide 9.2.) “En usko yömajoissa asuvan ja Pelastusarmeijalta jokapäiväisen leipänsä hankkivan olevan vuoden yrittäjä vuosimallia 2010.  Kylmässä ja nälässä kun luovuus ei ole kukkeimmillaan.”