Väliinputoaminen estettävä opiskelua tukemalla
Kalevan pääkirjoituksessa (13.8.) nostettiin esille, miten liian moni nuori jää tyhjän päälle. Kaikille peruskoulun päättäneille ei löydy opiskelupaikkaa, eikä varsinkaan omalta paikkakunnalta. Peruskoulun päättänyt nuori ei myöskään saa mitään tukia opiskeluun, niinpä, jos vanhemmat ovat matalapalkka-alalla tai pahimmassa tapauksessa työttömiä, rahalliset ongelmat saattavat estää opiskelun aloittamisen. Näin varsinkin, jos nuori joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Vaikka monissa kouluissa on maksuton asuntola ja lounas, joutuu nuori ostamaan mm. muut ruokansa ja oppikirjansa ja koska asuntoloissa ei voi asua viikonloppuisin, tulee joka viikko myös matkakulut kotona käynnistä.
Ihmeellistä on, että toimeentulotukea saavat perheetkään eivät saa kuin osan oppikirjamaksuista (125,- / lukukausi). Kuitenkin nuoren väliinputoaminen voitaisiin estää huomattavasti pienemmillä kuluilla kuin mitä syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle maksamaan. Oulussa kaikista toimeentulotukiasiakkaista yli 30% on alle 25 -vuotiaita, joten mistään pienestä ryhmästä ei ole kyse. Sosiaalityöntekijällä on harkinnalla mahdollisuus myöntää ennaltaehkäisevää tukea. Jos tämä ei ole oikea kohde, niin mikä sitten on? Esimerkiksi Oulunsalossa virkailija antoi toimeentulotuella elävän perheen nuorelle 25,- elokuun kotimatkoihin, vaikka tämä ei riitä edes yhdeksi viikonlopuksi. Hän myös laski, että koska nuori on huomioitu perheen normilaskelmassa, ruokaraha on löydyttävä perheeltä. Kun nuori muuttaa pois kotoa, tulee jo pelkkien peruselintarvikkeiden hankinta kalliiksi. On eri asia tehdä ruoka kotona vaikkapa kolmelle hengelle kuin tehdä ostokset kahteen eri osoitteeseen. Tämän luulisi sosiaalivirkailijankin ymmärtävän ja varmasti ymmärtääkin. Kuntien säästötoimet vain on viety niin pitkälle, ettei ajatella seurauksia.
Ristiriitaista on, että opiskelun tukeminen tulisi halvemmaksi kuin syrjäytyneen tukeminen; pahimmillaan jopa loppuelämän ajan. Vaikka HFU on jo kaksi vuotta yksityisten ihmisten ja yritysten avustuksella auttanut nuoria opiskelijoita, ei voi olla tavallisten kansalaisten tai kolmannen sektorin asia hoitaa tätä ongelmaa. Kuntien ja valtion on panostettava nuoriin. Pelotellaan työvoimapulalla ja ulkomaista työvoimaa haalitaan, samaan aikaan omat nuoret jätetään tyhjän päälle. Oikeusministeri Tuija Braxin (Aamulehti 23.2. 2008) mukaan Suomessa ollaan sokeita sille, että viidennes nuorista on vaarassa elää osattoman elämän. Toivottavaa olisikin, että päättäjät puuttuisivat tähän asiaan kovalla kädellä.