Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva
Oulun ortodoksisen srk:n kirkkoherra Raimo Kiiskinen ihmetteli (Kaleva 13.1. “Kirkonmäellä”), miten on mahdollista, että ihmiset joutuvat jonottamaan ruokaa ja vaatteita. Olen juuri lukenut Stakesin tutkimuksiin perustuvan kirjan “Pääsy kielletty” -poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva. Siinä tulee hyvin esille, miten poliittiset lupaukset huono-osaisuuden vähentämiseksi, eivät toteudu käytännössä.
Tutkimuksissa käy esille, miten 1990-luvun alusta lähtien hyvinvointivaltion uudelleenjärjestelyt ovat johtaneet siihen, että poiskäännyttäminen on ratkaisevasti lisääntynyt. Leipäjonoissa on ihmisiä, jotka on käännytetty viranomaisten taholta muualle avun hakuun. HFU:llekin tulee usein sosiaaliasiamiehen kautta asiakkaita, joita ei sosiaalitoimisto suostu auttamaan. Kun toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen etuus, Stakes on todennut, että “viimeinen luukku” onkin eri järjestöjen tarjoama epävirallinen apu. Kuitenkin avustusjärjestöt Suomessa lähtevät lähes poikkeuksetta siitä, että vastuu perustoimeentulosta kuuluu jo lakisääteisestikin yhteiskunnalle.
Vuoden alusta astui voimaan uusi sosiaalitakuulaki, jonka tarkoitus on taata, että toimeentulotukipäätöksen saa viikossa, kiireellisissä tapauksissa samana päivänä. Vihdoinkin koetetaan lain keinoin puuttua sosiaalitoimen ylimalkaiseen asiakkaiden kohteluun. Hyvä näin, mutta nytpä kuuluukin kummia Kelan suunnalta. Aiemmin, työmarkkinatukihakemus käsiteltiin parin päivän aikana. Loppusyksystä asti on käsittelyaikoja alettu venyttää ja vuoden vaihteessa rahoja joutui odottamaan jopa 12 päivää.
Tulee mieleen, mitä eräs sosiaalijohtaja sanoi HFU:n tilaisuudessa: “…ruuvia kiristetään tarkoituksella joskus jopa sietokyvyn rajoille asti, jotta ihmiset saataisiin hankkimaan itse toimeentulonsa”. Tässäkin oletus on, että ihminen olisi omasta syystään syrjäytynyt tai työtön ja kurjuutta lisäämällä hän kokisi elämänmuutoksen. Onko nyt sitten uuden sosiaalitakuulain myötä Kelasta tullut sosiaalitoimen sijaan se paikka, jossa “ruuvia kiristetään”? Toivottavasti ei, vaan kyse olisi tilapäisestä häiriöstä.
Koska yhteiskunnan tukiverkosto ei toimi, ihmisiä on autettava, se on selvä. Mutta ainakin HFU toivoo, että yhteiskunta jonakin päivänä huolehtisi myös huono-osaisista kansalaisista. Kun se toteutuu, voimme hyvillä mielin lakkauttaa toimintamme.