Sirpa Ahola-Laurila

Minun kanssani tulee toimeen mutta ilman minua ei

Vapaaehtoisten aktivointi, mahdoton tehtävä?

Kategoriassa: Sirpa Ahola-Laurila — sirpaaholalaurila @ 2:09 Maanantaina, Maaliskuun 26. 2007

n leipäjono, kuva sanomalehti KALEVA
Olen seurannut Juttutuvassa käytyä keskustelua YTYÄ:n toiminnasta ja pakko ottaa kantaa asiaan.

Osa kirjoittajista perää aktivointeja, mikä onkin hyvä, mutta miten käy jos aktivointia aletaan tarjota? Olen varma, että Monika Bulldra on yrittänyt erilaista toimintaa järjestää, itse muistan nähneeni ilmoituksen teatteriryhmästä ja joistakin urheiluharrastusmahdollisuuksista. YTYÄ:llä voi myös puuhastella mm. pihatöissä, joka on sekä hyödyllistä että aktivoivaa työtä. Jos tarjottu toiminta kuihtuu kasaan, on työttömien ja valittajien syytä katsoa peiliin.

Itse toimin HFU ry:ssä ja olen jo viiden vuoden ajan törmännyt kyseiseen ongelmaan. Ruoka-avun hakijoita on tuhansia vuodessa, mutta jos heitä pyydetään vapaaehtoistyöhön avustusta vastaan, yleensä tarve loppuu siihen. Samoin perustimme vertaisryhmän vähävaraisille, jonka tarkoitus oli toimia keskusteluapuna sekä järjestää virkistystoimintaa maksutta. Ryhmään tarvittiin 10 henkilöä, mutta ilmoittautuneita oli neljä, joten tämäkin toiminta tyrehtyi.

Olen varma, että HFU ry:n ohella myös YTYÄ on valmis järjestämään aktiviteetteja, mutta ei niihin ketään voi pakkokeinoin hakea. Onkin kummallista, mihin tämän valtaisan leipäjonossa seisovien valittajien passiivisuus poistuu heti, kun on ilmaista ruoka-apua tarjolla.

HFU ry on siitä onnellisessa asemassa, että voimme ohjata lahjoitusvaramme kenelle tahdomme. Olemmekin ottaneet kohteeksi syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret ja heidän perheensä. Hakijoista voimme myös valita ne, joilla on halua parantaa omaa elämänlaatuaan. Monikalle toivon jaksamista. Hän tekee epäkiitollista työtä ja taistelee monesti tuulimyllyjä vastaan koettaessaan aktivoida työttömiä. Joten hyvät ihmiset, menkää itseenne: Niin kauan kuin on mahdollista tehdä mutta ei huvita, on turha valittaa tekemisen puutetta.

Aivopesua harjoittaa myös media

Kategoriassa: Sirpa Ahola-Laurila — sirpaaholalaurila @ 3:46 Torstaina, Maaliskuun 15. 2007

Loppujen lopuksi rikottu vaaliteltta ja pahvikuva

Aila Sipolalla (KD) oli hieno kannanotto (Kaleva, lukijan sivu 15.3.).  On totta, ettei ääni mene koskaan hukkaan.  Päinvastoin; sillä voi osoittaa tyytymättömyytensä nykyisiin vallanpitäjiin ja kuten Sipola mainitsi, ei omaa puoluettani edes tarvittaisi jos asiat olisivat kunnossa.
Itse olen pienen puolueen ehdokas ja on huvittavaa miten erilaista palaute on kentällä ja mediassa.  Olen saanut valtavasti positiivista kannustusta mm. eläkeläisiltä, joista osa on halunnut liittyä tukiryhmääni sekä nuorilta.  Siitä olkoon osoitus, että menin läpi nuorison varjovaaleissa.
Samaan aikaan olen huomannut, että suurempien puolueiden joukossa on ehdokkaita, joita pienen puolueen pienikin näkyvyys ärsyttää suuresti.
Koska taistelen köyhän väestön puolesta, en käytä valtavaa rahasummaa mainontaan.  Olen tehnyt periaatepäätöksen, etten laita yhtään lehtimainosta vaan jaan senkin rahan ruokana kampanjoidessani ja näin saan tarjottua syötävää nälkäisille ihmisille.
Olisikohan tilanne toinen median kiinnostuksen kannalta, jos käyttäisin rahani kalliisiin mainoksiin ja tukisin näin lehtien toimintaa?
Vaikka palaute kentällä on ollut hyvä, ainoa uutiskynnyksen ylittävä asia on mediassa puolueemme kampanjaan kohdistunut ilkivalta vaikka positiivistakin uutisoitavaa olisi, ja paljon.
Onneksi olen sisukas taistelija ja voin luvata, etten jätä taistelua köyhien puolesta, olen sitten eduskunnassa tai en.

Kirjoitus  o n  julkaistu sanomalehti Kalevassa 16.3.2007

 

Mainokset

 | 

 |  |  | 

 |  | 

 |  |