Kokeita kokeiden perään. Taas kerran matkustettiin Kouvolaan KSSK:n tokokokeisiin.
Aamulla olin ihan hyvillä mielillä, nukuttua en saanut kunnolla, mutta muuten en kauheasti jännittänyt. Lähtökin onnistui sutjakkaasti päästiin heti menemään ilman kummempia ongelmia. Kisapaikalla numeroksi saatiin kahdeksan. Silloin aloin miettimään, että olemme taas ensimmäisiä yksilöliikkeissä. Onneksi paikkamakuuryhmät pidettiin sitten peräjälkeen. Juoksujen tarkastus meni samalla rimpuilulla kun yleensä, luoksepäästävyys oli myös samaa arkailua, mutta kuutonen siitä tuli. Tuomari sanoi, ettei voi antaa nollaa, sillä koira tuli kumminkin haistelemaan. Paikkamakuu alkoi ihan hyvin, vaikka koira menikin hieman vinoon makaamaan. Itseäni jännitti aivan kamalasti, sydän pampatti ja laskin peloissani sekunteja. Sitten liikkeenohjaaja kiljaisi “AIKA”. Trini oli pysynyt koko ajan paikallaan ja me ei saatu nollaa. Virne naamalla menin sitten koiran luokse. Rivissä Trini ennakoi istumista, käskin takaisin maahan ja sitten pitikin nousta istumaan. Yhdeksäinen saatiin paikkamakuusta. Viereiset kisaajat varmaan hieman katsoivat, kun minä melkein kiljuin Trinille, että mahtavaa ja virne naamalla poistuin kehästä. Sitten kiireesti juoksin autolle kertomaan meidän onnistumisesta.
Yksilöliikkeisiin oli vieläkin aikaa, joten lähdettiin hieman lenkittämään Triniä. Silloin mielessä alkoi liikkumaan, että mehän voitaisiin saada ykköstulos. Enempiä miettimättä mentiin takaisin koepaikalle ja aloin virittelemään koiraa. Triniä alkoi hieman kyllästyttää virittely ja kehään mentiin vähän laahustaen. Seuraaminen kytkettynä alkoi ihan hyvin, vaikka Trinillä ei ollut koko ajan kontaktia ja välimatka oli jotain kymmenen senttiä. Kerran annoin lisäkäskyn, sen takia kahdeksainen. Seuraaminen taluttimetta alkoi paremmin. Yhden lisäkäskyn taas jouduin antamaan, joten numeroksi tuli yhdeksäinen. Liikkeestä maahanmeno meni hyvin ja siitä tuli täysi kymppi. Koira tipahti kuin kivi maahan ja muutenkin se meni todella loistavasti. Luoksetulossa pelotti, että koira tulee vinoon, mutta loppuvaiheessa hidastettiin vauhtia ja tultiin suoraan. Liikkeestä seisominen oli myös pyöreä kymmenen, vaikka jonkun takia katsoin koiraan, kun annoin käskyn. Estehyppy tuli ja meni kivasti. Aavistuksen Trini ehkä ennakoi istumaan menossa, mutta ei mitenkään maata mullistavasti. Kokonaisvaikutus oli myös kymmenen pistettä.
Liikkeenohjaajana toimi tänään sama tyyppi, joka oli ollut viime kisoissa tuomarina. Ei muistanut meidän tuloksia, mutta muisti kumminkin Trinin. Kehui, että oli paljon parannusta edelliseen ja yksi kehätoimitsija kehui, kun se oli yksi agilityohjaajista. Kehästä poistuessani en tiennyt saatiinko me ykköstä vai ei, kun kaikkia numeroita en nähnyt. Todella tyytyväinen olin koiraan. Silloin oli juuri sellainen fiilis, että ihan sama miten ne yksilöliikkeet meni, kunhan paikkamakuussa pysyi. Odotellessamme tuloksia Roosan omistaja kävi sanomassa, että jos hän oikein katsoi minä ja Trini oltaisiin saatu 184 pistettä ja oltaisiin koko kisassa toisia. Katsoin varmaan suu auki ja aloin miettimään, että eihän me noin montaa pistettä voineet saada, kun luulin, että seuraamiset olivat molemmat kaseja.
Olihan se sitten niin.
Palkintojen jaossa toisen sijan sai meidän ihana Trini. Palkinnoksi saimme hienon ruusukkeen, Pikku Myy-mukin, koiran luumakupaloja ja suklaalevyn. Kenelläkään ei silloin ollut kameraa, kyllähän se silloin vähän harmitti, kun iskä ei ollut ottanut kameraa. No, eihän kukaan tiennyt, että kameraa tarvittaisiin, koska oletuksena oli, että saataisiin korkeintaan ||-tulos.
Kotiin lähdettiin taas hymyssä suin ja nyt on ruusukkeet pistetty seinälle. Huomenna pääsen sitten koulussa ja tokossa kehuskelemaan Trinin suoritusta. 8D No ei vainenkaan, jos joku kysyy niin kyllähän minä vastaan, mutta ei nyt ihan kehuskeluun kannata ryhtyä. Toivotaan vaan, että seuraavatkin kokeet menisivät yhtä hyvin. Seuraavat kokeet ovat sitten kesäkuussa.