Shelttityttö Trini

Epäaktiivisena päivittäjänä blogin merkinnät ovat vähän hiipuneet ja paha niitä on enää käydä kirjoittelemaan, kun ei muista yhtään mitä harjoituksissa ollaan tehty. No, me ollaan Trinin kanssa kumminkin otettu ihan rennosti, tokoiltu hauskuuden rajoissa ja agilitya sitten kentällä ja kotona Etolasta ostettujen lastenputkien avulla. Pian pitäisi tulla kepit ja kaksi hyppy estettäkin kotiin.

Kokeita ja kesälomaa olen odottanut innolla, kokeista olisi tarkoitus taas vetäistä ykköstulos. Saas nähdä, että miten käy.

Nyt kokeet ovat ohi ja heti maanantaina suunnattiin taas Mansikka-ahon kentälle, tokokoulutuksiin. Treenit alkoivat hyvin, ihmiset kävivät kehumassa meidän suoritusta, mikä lämmitti todella paljon sydäntä.
Lopulta aloitettiin kunnon treenit. Vuorossa oli paikkamakuu. Paikkamakuu sujui ihan hyvin, vaikka koira ennakoikin maahanmenoa ja istumista. Pyydettiin vuorotellen maahan ja sitten istumaan, mutta eihän meidän neitokainen sellaista osannut. Kahden minuutin paikkamakuun pysyi kumminkin hyvin. Välitkin olivat jotain 1½ metriä. Hiukkasen Trini oli ehkä levoton, mutta pari kertaa vaan vilkuiltiin jonnekin ihan muualle.

Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Meiltähän se sujui taasen ongelmitta, hiukan Trini tuli vinoon, mutta vauhdin kanssa ei mitään ongelmia, taaskaan. Sitten odoteltiin ja päästiin liikkeestä maahanmenoon ja seisomiseen. Liikkeestä maahanmenon otin kokeilu mielellä niin, että lähdin koiran taakse ja suoritin sen samalla tavalla kuin avossa, eipä mitään ongelmaa ollutkaan siitä. Seisomisessa koiran tassut lähtivät huitelemaan minne sattuu, kun kävelinkin taakse, sitä pitää alkaa sitten kotona pikkuhiljaa treenailemaan. Otettiin sitten alon seisominen, oikein mallikas suoritus. Lopuksi otimme vielä pieniä seuraamispätkiä, kulmissa kontakti edelleenkin putoilee, lisää treeniä kulmiin, mutta perusasennot alkavat näyttää todella mallikkailta. Välillä Trini muistaa laittaa perusasennossakin sen tassun alas. Loppukevennykseksi otettiin vielä leikkiluoksetulo, eli huudetaan tänne ja lähdetään juoksemaan. Mallikas suoritus sekin. Kylläpä koiraa sen jälkeen väsyttikin. 8D

Kokeita kokeiden perään. Taas kerran matkustettiin Kouvolaan KSSK:n tokokokeisiin.

Aamulla olin ihan hyvillä mielillä, nukuttua en saanut kunnolla, mutta muuten en kauheasti jännittänyt. Lähtökin onnistui sutjakkaasti päästiin heti menemään ilman kummempia ongelmia. Kisapaikalla numeroksi saatiin kahdeksan. Silloin aloin miettimään, että olemme taas ensimmäisiä yksilöliikkeissä. Onneksi paikkamakuuryhmät pidettiin sitten peräjälkeen. Juoksujen tarkastus meni samalla rimpuilulla kun yleensä, luoksepäästävyys oli myös samaa arkailua, mutta kuutonen siitä tuli. Tuomari sanoi, ettei voi antaa nollaa, sillä koira tuli kumminkin haistelemaan. Paikkamakuu alkoi ihan hyvin, vaikka koira menikin hieman vinoon makaamaan. Itseäni jännitti aivan kamalasti, sydän pampatti ja laskin peloissani sekunteja. Sitten liikkeenohjaaja kiljaisi “AIKA”. Trini oli pysynyt koko ajan paikallaan ja me ei saatu nollaa. Virne naamalla menin sitten koiran luokse. Rivissä Trini ennakoi istumista, käskin takaisin maahan ja sitten pitikin nousta istumaan. Yhdeksäinen saatiin paikkamakuusta. Viereiset kisaajat varmaan hieman katsoivat, kun minä melkein kiljuin Trinille, että mahtavaa ja virne naamalla poistuin kehästä. Sitten kiireesti juoksin autolle kertomaan meidän onnistumisesta.

Yksilöliikkeisiin oli vieläkin aikaa, joten lähdettiin hieman lenkittämään Triniä. Silloin mielessä alkoi liikkumaan, että mehän voitaisiin saada ykköstulos. Enempiä miettimättä mentiin takaisin koepaikalle ja aloin virittelemään koiraa. Triniä alkoi hieman kyllästyttää virittely ja kehään mentiin vähän laahustaen. Seuraaminen kytkettynä alkoi ihan hyvin, vaikka Trinillä ei ollut koko ajan kontaktia ja välimatka oli jotain kymmenen senttiä. Kerran annoin lisäkäskyn, sen takia kahdeksainen. Seuraaminen taluttimetta alkoi paremmin. Yhden lisäkäskyn taas jouduin antamaan, joten numeroksi tuli yhdeksäinen. Liikkeestä maahanmeno meni hyvin ja siitä tuli täysi kymppi. Koira tipahti kuin kivi maahan ja muutenkin se meni todella loistavasti. Luoksetulossa pelotti, että koira tulee vinoon, mutta loppuvaiheessa hidastettiin vauhtia ja tultiin suoraan. Liikkeestä seisominen oli myös pyöreä kymmenen, vaikka jonkun takia katsoin koiraan, kun annoin käskyn. Estehyppy tuli ja meni kivasti. Aavistuksen Trini ehkä ennakoi istumaan menossa, mutta ei mitenkään maata mullistavasti. Kokonaisvaikutus oli myös kymmenen pistettä.

Liikkeenohjaajana toimi tänään sama tyyppi, joka oli ollut viime kisoissa tuomarina. Ei muistanut meidän tuloksia, mutta muisti kumminkin Trinin. Kehui, että oli paljon parannusta edelliseen ja yksi kehätoimitsija kehui, kun se oli yksi agilityohjaajista. Kehästä poistuessani en tiennyt saatiinko me ykköstä vai ei, kun kaikkia numeroita en nähnyt. Todella tyytyväinen olin koiraan. Silloin oli juuri sellainen fiilis, että ihan sama miten ne yksilöliikkeet meni, kunhan paikkamakuussa pysyi. Odotellessamme tuloksia Roosan omistaja kävi sanomassa, että jos hän oikein katsoi minä ja Trini oltaisiin saatu 184 pistettä ja oltaisiin koko kisassa toisia. Katsoin varmaan suu auki ja aloin miettimään, että eihän me noin montaa pistettä voineet saada, kun luulin, että seuraamiset olivat molemmat kaseja.
Olihan se sitten niin.
Palkintojen jaossa toisen sijan sai meidän ihana Trini. Palkinnoksi saimme hienon ruusukkeen, Pikku Myy-mukin, koiran luumakupaloja ja suklaalevyn. Kenelläkään ei silloin ollut kameraa, kyllähän se silloin vähän harmitti, kun iskä ei ollut ottanut kameraa. No, eihän kukaan tiennyt, että kameraa tarvittaisiin, koska oletuksena oli, että saataisiin korkeintaan ||-tulos.

Kotiin lähdettiin taas hymyssä suin ja nyt on ruusukkeet pistetty seinälle. Huomenna pääsen sitten koulussa ja tokossa kehuskelemaan Trinin suoritusta. 8D No ei vainenkaan, jos joku kysyy niin kyllähän minä vastaan, mutta ei nyt ihan kehuskeluun kannata ryhtyä. Toivotaan vaan, että seuraavatkin kokeet menisivät yhtä hyvin. Seuraavat kokeet ovat sitten kesäkuussa.

KSSK:n foorumilla sovittiin häiriötreenejä ennen kokeita. Päätettiin tuon hullun kanssa lähteä myös katsomaan onnistuisiko nyt se paikkamakuu. Paikalle saavuttiin Trinin kanssa liian aikaiseen, mutta kerkesin leikittää ja ottaa pari liikettä. Sitten tulikin australianterrieri Roosa omistajineen ja päästin aloittamaan treenit. Odoteltiin siinä yhtä belgianpaimenkoiran omistajaa niin Trinin kanssa otettiin luoksepäästävyys nakkien kanssa. Ihan hyvinhän se meni, ei Trini anna vielä koskea, mutta haistelemaan tulee. Lopulta päästiin aloittamaan sitten paikkamakuu treenit. Trini pysyi todella hyvin, hiukan ehkä oli levoton, mutta todella mallikas suoritus. Kehuin koiraa ja annoin namit.

Sitten otin yksilöliikkeet liikkeenohjaajan kanssa, kun Roosan omistaja suostui olemaan liikkeenohjaaja. Meni ihan hyvin, mutta kerran karkasi isäni luokse. No, eipä siinä ole mitään ongelmaa, kun ei iskä tule kokeisiin katsomaan. Hypyssä istumista taas ennakoi, mutta otettiin pari toistoa niin kyllä se homma alkoi sitten taas kiinnostamaan. Hyvillä fiiliksillä lähdetään sitten kisaamaan nyt, kun kaikki liikkeet ilman makupaloja menivät suht nätisti.

Taas torstaina suunnattiin KSSK:n kentälle. Nyt aiheena ei ollut tokotreenit vaan agilitytreenit. Tultiin Trinin kanssa hyvissä ajoin kentälle ja otettiin hieman tokoliikkeitä siinä aikamme kuluksi. Sitten alkoi treenit. Meidän ryhmänne aloittaisi tänään hyppyesteestä. Eipä siinä ole mitään kummempia, hypyt menivät mallikkaasti ja oikein. Sitten alettiin harjoitella pöytää. Pöytäkin meni ilman mitään hankaluutta, koirahan hyppi taas hieman liian innoissaankin pöydälle ja pöydältä pois.
Sitten tulikin putken vuoro. Aluksi Trini arasti hieman, se ei olisi halunnut mennä putken sisään, mutta lopulta se juoksi siitä läpi. Toisella kerralla tultiin jo näppärästi putkesta ulos. Kolmannella kerralla putkea pidennettiin ja Trini taas syöksyy innokkaasti putkeen. Olisin halunnut ottaa vielä muutaman toiston, mutta jätettiinkin asia hautumaan, en päässyt kokeilemaan vapaana Trinin kanssa putkea.

Seuraavana oli vuorossa kepit. Keppejä oli kaksi ja niillä sitten harjoiteltiin oikeaa sisääntulo menetelmää. Aluksi en tajunnut ollenkaan taktiikkaa miten kepit pitäisi opettaa, mutta ohjaaja näytti sitten Trinin kanssa. Painoa vasemmalle jalalle, kaadutaan hieman koiraa kohti ja naps! Koira menee kepit ilman käsiapuja. Toinen puoli tuotti vähän vaikeuksia, en ymmärtänyt sitäkään, mutta hissukseen me sitäkin opeteltiin. Ryhmässä kun on niin paljon koiria, ettei pääse tekemään yhdellä esteellä kauheasti toistoja. Nytkin kaksi kertaa kokeiltiin keppejä ja sitten jätettiin taas hautumaan.

Pituuseste oli seuraavana vuorossa, se onnistui taas oikein näppärästi. Aluksi pelkäsin, että Trini olisi ottanut pituusesteen niistä maassa olevista jutuista (puuhommeleista?) tukea ja hyppäisi niiden kautta, mutta vauhdin takia koira hyppäsi kokonaan yli. Sitten treenit olivatkin jo ohi. Autokyytiä odotellessa otin vielä koiralle kahden minuutin paikkamakuun ja se pysyi. Sitten riehuttiin taas kerran narupallolla oikein kunnolla.

Noniin, ensimmäiset agilitytreenit takanapäin ja ensimmäiset kokemukset ovat mahtavia. Torstaina suunnattiin KSSK:n Tykkitien päähän, agilityn harjoituskentälle harjoituksiin. Aluksi koottiin rata ja koirat kiinni johonkin. Lopulta 21-henkinen joukko jaettiin kolmeen ryhmään, meidän ryhmään tuli viisi koiraa Trinin lisäksi. Tänään meidän ryhmällämme olisi juuri vuorossa kontaktiesteet. No, lähdin ihan normaalisti hakemaan koiraa siitä tolpasta mihin olin sen solminut, mutta solmu ei avautunutkaan. Trini oli kiskonut itsensä niin kireälle ja minä möyhästytän lähtöä, kun en saa koiran hihnaa auki. Lopulta koulutusohjaaja tuli näppärästi hihnan avaamaan ja päästin treenailemaan.

Ensimmäisenä vuorossa oli puomin harjoittelu ilman kontaktipinnoille pysähtymistä. Trini ei arkaillut yhtään, lähti viipottamaan ihan innoissaan puomilla. Toisella kerralla kokeillessamme taaimmaisella “laskusillalla”, koira melkein horjahti alas, mutta sain sitten pidettyä sen puomilla. Kolmas kerta saa puhdas suoritus. Sitten tuli keinun suorittamista. Taas Trini lähti innokkaasti vailla epäröintiä menemään keinun luokse ja kontaktipinnallekin tuli oikein loistava pysäytys. A-este tuotti joillekin koirille ongelmaa ja olin jo valmiina Trinin kanssa menemään niin, että autan sitä A-esteen harjalla, mutta eihän sitä tarvinut, kun koira viipottaa A-estettä innokkaasti yliste.

Toisella kerralla otettiin sitten kontaktipinnat käyttöön. Puomilla koira pysähtyi ensin mallikkaasti ja toistin sille sitä, pinta sanaa. Otettiin sitten uudestaan puomi, enkä tajunnut jarrutella koiraa tarpeeksi niin juoksi pinnan yli. Kolmannella kerralla taas tyylipuhdas suoritus. A:lla piti toisella harjoituskerralla sitten ottaa myös kontaktit käyttöön. Ensimmäisellä kerralla unohdin taas jarruttelun ja koira tulee takamus edellä A:lta pois. Seuraava kerta onnistuikin hyvin ja sitä seuraavakin.
Se vaan minulla esteissä on vähän ongelma, kun Trini on sen verran arka niin agilityohjaaja ei voi pitää koiran hihnaa vaan homma etenee paremmin, jos minä pidän sitä hihnaa kiinni itse. Sitten en voi esteelle ottaa oiken vauhtia, vaikka A:lle olisi pitänyt ottaa vauhtia, kun samalla en voi juosta, kun täytyy pitää hihnasta kiinni ja ohjata makupala kädellä ja sitten vielä juostakin. Eipä kyllä neidiltä vauhtia ollenkaan puuttunut, juoksi kaikki esteet läpi.. Ehkä vähän liiankin innokkaasti.

Nyt sitten ensimmäiset harjoitukset menneet ja positiiviset kokemukset jäivät sekä ohjaajalle ja koiralle. Kotona suunnittelin harjoittelevani hiukan pintoja, että ei oltaisi sitten pintojen kanssa ihan niin pulassa. Tarkoituksena olisi vähän sitä sanaa painottaa lisää koiran päähän, että pinta tarkoittaa sitä, että suunnistetaan silleen johonkin kohtaan. Sitten myöhemmin taon tuon neitokaisen päähän, että pinta tarkoittaa pysähtymistä esteen päähän. Eipä tuossakaan asiassa tarvitse tuon hurttamuksen kanssa kiirehtiä, kyllä me pikkuhiljaa sitä pintaa opetellaan.

Kokeiden jälkeen on hyvä alkaa vähän katselemaan noita liikkeitä ja harjoittelemaan paikkamakuuta. Heti kokeiden jälkeen maanantaina lähdettiin harrastelemaan tokoa KSSK:n tokokoulutuksiin.

Pääpiirteisittäin treenit menivät ihan hyvin, paikkamakuussa kävin palkkaamassa välillä ja sitten tehtiinkin sellaista pientä harjoitusta eikä kokonaisia liikkeitä. Hyvin Trini jaksoi koko toko ajan olla, vaikka eilen oli tokokokeet. Itse olen myös koittanut omaan mielialaani kiinnittämään huomiota, että treenit lopetetaan positiivisella mielellä ja koko ajan treeneissä ollaan positiivisella mielellä, eihän toko kumminkaan ole niin vakavaa.

Sitten ollaan muutenkin treenailtu erilaisia asioita. 5.5 oli taas tokotreenit, sielläkin meni ihan hyvin, pientä säikähdystä lukuunottamatta. Koirakin on taas innostunut tokosta, keskiviikkona kun käytiin tokokentällä yksin harjoittelemassa liikkeitä, seuraaminen meni niin hienosti, että itku minulle meinasi siinä tilanteessa tulla. Nyt vaan positiivisella mielellä jatketaan treenausta, tarkoituksena olisi 18.5 parantaa koetulosta ainakin kahdellakymmenellä pisteellä.

Ensimmäiset kokeet ovatkin jo takana ja seuraavat edessä. |||-tulos ja 105 pistettä.

No, herätys aamulla kello seitsemän. Aamulla ei kauheasti jännittänyt, pilkoin nakit, mutta ruokaa en saanut alas muuta kuin yhden leipäpalan. Sitten koepaikalle. Koepaikalla ensin kilpailukirjan täyttämistä ja selvisi, että ollaan Trinin kanssa heti paikkamakuun jälkeen yksilöliikkeissä ensimmäisessä vuorossa.
Sitten tuli paikkamakuu. Juoksutarkastuksessa Trini oli sylissä ja siinä kesti aika kauan. Luoksepäästävyydestä tuli nolla, koira pomppasi joka kerta tuomaria karkuun. Paikkamakuukin epäonnistui, vaikka paikkamakuu tuli kaksi kertaa. Ensimmäisessä koira nousi ylös ja toisessa juoksi heti perään.

Sitten tuli yksilöliikkeiden vuoro. Seuraaminen kytkettynä alkoi ihan hyvin, mutta koira jäi vähän taakse ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Yksi hihnan kiristyminen tuli ja sen takia niin huono numero. Seuraaminen taluttimetta alkoi ihan hyvin, mutta yhdessä vaiheessa jäi vähän taakse, jouduin antamaan lisäkäskyn. Siitä tuli sitten seitsemän. Liikkeestä maahanmenossa jatkettiin taas samaa rataa, kun möllitokoissa, koira päätti jäädä seisomaan. Luoksetulo oli kahdeksan, koira tuli huonosti viereen istumaan ja tuomari sanoi, että koiralla olisi liikaa vauhtia. Tästä kyllä puhuttiinkin tokosta, kun koulutusohjaaja sanoi, että vauhdista ei saisi ainakaan rokottaa. Liikkeestä seisominen, 8½. Jouduin antamaan lisäkäskyn. Estehyppy kahdeksan, koira ennakoi istumaan käskyä. Kokonaisvaikutus oli seitsemän, arvosteluja seiskaan en kuullut.

Ihan hyvinhän se meni, aluksi vaan alkoi vähän harmittamaan, kun tuli niin huono tulos, mutta sitten koulutusohjaajat kävivät kehumassa, että hyvin meni kun saitte tuloksen ja ensimmäiset kisat menevät usein todella huonosti. Lopulta se huono tuuli siitä kaikkosi ja nyt olen oikeastaan suht tyytyväinen tuohon koiraan. Pitää vaan treenailla nyt seuraavia kokeita varten!

Nyt kisat ovat tuossa sunnuntaina, tänään lähdettiin Trinin kanssa katsomaan kenttää. Aluksi otin paikkamakuun, minuutin pysyi sitten nousi istumaan, kun joku kiiltävä muovipalanen pyöri takana. Toruin ja otin uudestaan. Sitten pysyi todella moitteettomasti.
Palkkasin ja leikitin vähän lelulla. Sitten molemmat seuraamiset. Seuraamiset menivät molemmat todella hyvin, välillä vähän haahuili, eikä ottanut kontaktia, mutta muuten todella mallikkaasti.
Liikkeestä maahanmenossa jäi taas yllätys yllätys, seisomaan. Otettiin sitten uudestaan ja huomasin, että annan koiralle käsimerkin. Taino, en käsimerkkiä vaan päämerkin. Sanoessani maahan käskyn astun askeleen eteenpäin ja nyökäytän vähän päätä. Laskeskelin, että kisoissa tehdään sitten samalla tavalla, en halua että maahanmeno menee nollaksi. Luoksetulossa sanoessani paikka koira meni ensin maahan, mutta otin uudestaan ja todella moiteeton. Sitten tuli seisomisen vuoro. Pysähtyi nätisti, mutta ei käynyt sanoessani istu istumaan. Silloin tältä paloi kärsivällisyys. Siinä sitten rapsuttelin koiraa ja voivottelin, kun ei tämä taas onnistu. Vähän ajan päästä ryhdistäydyttiin, annoin pari makupalaa, leikittiin lelulla ja uudestaan seisomiseen.
Lopultakin tuli moiteeton suoritus!
Heti perään sitten hyppykin ja hyppy meni mahtavasti. Sitten riehuttiin narupallon kanssa läkähdyksiin.

Empä tiedä mikä tuolle koiralle on tullut, se on saanut sellaisen käsityksen, että hallilla tehdään hyvin ja muualla huonosti. Toivotaan vaan, että kun harkat vaihtuu takaisin kentälle kääntyy koiran mieli taas siihen suuntaan, että kaikkialla tehdään hyvin. Onneksi nyt tuo agility tulee olemaan toinen harrastus, saadaan vaihteluakin Trinin elämään.
Nyt vaan yrittämään saada II-tulos kokeista.

Ensimmäiset epäviralliset alokkaankisat. Meidän piti Trinin kanssa harjoitella kokeessa käyttäytymistä, mutta mitäpä sitten kävikään.
Paikalle tullessamme Trini oli normaalia ärhäkämpi. Se räksytti muille koirille ja minä katsoin, että ei tästä tule yhtään mitään. Sitten koira rauhoittui ja tuntui jo siltä, että kyllähän me tänään pärjätäänkin. Paikkamakuu tuli sitten ensin alokkaassa oli vain neljä koiraa. Juoksutarkastuksessa Trini hyppäsi tuomaria pakoon ja sitten lopulta meidän hurtalta ei edes katsottu juoksuja. Sitten tuli luoksepäästävyys, me saatiin kahdeksan pistettä. Trinin arkuus huomioon ottaen olin todella tyytyväinen.

Paikkamakuu alkoi hyvin, Trini meni rauhassa maahan, vaikka pitikin antaa kaksi käskyä. Paikalla ollessa vaihteli asentoa vähän ja puhisi muille koirille, mikä ei ole todellakaan Trinin tapaista. Sitten se puolentoista minuutin kohdalla päätti, että mulle riitti, ja pomppasi pois. Kyllä siinä tulvahti minun mieleeni pettymyksen aalto.

Oltiin yksilöliikkeissä kolmantena ja virittelin hiukan koiraa, mutta eihän sitä kiinnostanut yhtään. Enemmän kiinnosti ne muut koirat. Koira ei ollut missään kunnollisessa kontaktissa mennessämme kehään, se laahusti väsyneenä sivulle. Kytkettynä seuraaminen meni kumminkin suhteellisen hyvin saatiin yhdeksäinen. Vapaana seuraamisessa koira ei päättänyt käydä istumaan pysähdyksessä ja siitä sitten rokotettiin pisteitä tuli seitsemän.
Sitten piti tulla osa-alua, jonka Trini hallitsee!
Liikkeestä maahanmenossa Trini päättikin jäädä seisoa kukkuleimaan, saatin nolla. Se alkoi jo harmittamaan. Luoksetulo tuli se täysi kymmenen ja liikkeestä seisominenkin tuli kympiksi. Seisomisen jälkeen koira jäi vaan istumaan ja katsoi minua, että missäköhän ne mamman makupalat ovat. Ja eikun kikka kolmoset käyttöön, avasin hiukan taskua, laitoin käden taskuun ja koira juoksee iloisena luokse. Hyppy onnistui muuten hyvin paitsi koira ennakoi aivan liikaa istumista, alkoi viime viikolla harrastamaan tätä istumisen ennakoimista. Toivotaan sitten ettei kokeessa harrasta samaa..

Kokonainvaikutus oli kahdeksan ja kokonaispistemäärä oli 128 pistettä. Sinänsä ihan hyvin meni, kun koira oli eilen kolme tuntia ollut agilityn pääsykokeissa, uudet tapahtumat vievät todella paljon meidän pennun voimia. Sijoituttiin viimeiseksi ja saatiin sellainen makupalakippo. Toisista liikkeistä olin tyytyväinen, mutta paikkamakuu ja liikkeestä maahanmeno harmittaa vieläkin.
Ärsyttää myös se, että agility testit pitivät olla juuri ennen möllitokoja. Trini väsähtää niin helposti kaikesta odottelusta ja sen takia tulokset puhuvat minun puolestani. Nyt vaan ennen kokeita koiralle viikko rauhallista lomaa niin pursutaan intoa ensiviikon sunnuntaina. 8D