Touhua talon kanssa
Mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin oman kodin kunnostaminen!
Tää talohan on alunperin rakennettu 1949, mutta siitä versiosta ei ole jäljellä kuin kivijalka. Edelliset omistajat alkoivat rakentamaan tätä taloa vuonna 1998, tavoitteena tehdä ulkoasultaan entisöity, mutta modernein rakennusmenetelmin rakennettu talo.
Me ostettiin tämä lokakuussa 2006, ja sen jälkeen ollaan saatu aikaan vaikka mitä. Alakerta koirille, jossa oma sisäänpääsy pentutarhaan. Ulkolaudoitusta viimeistelty, räystäslaudat ja kourut asennettu, ja nyt on vuorossa kaikkien ikkunoiden (jotka ovat alkuperäisiä) kittaaminen ja tiivistäminen. Eipä ole tarvinnut vielä sähköpattereita käyttää, kerran päivässä kun lämmittää pientä kamiinaa niin lämmintä on riittänyt. Tosin alakerrassa käytetään öljytäytteisiä pattereita, että sielläkin on koirille hyvä lämpötila. Siis niille koirille ketkä ei nuku meidän kainalossa sängyssä… lol.
Tänään on aika mennyt mukavasti kittailessa ja paikkailessa. Vielä jos valoa riittää, voisin mennä tästä paskaa jauhamasta ja maalailla hieman. Talosta tulee “ruskehtava kelo”, valkoisin ikkuna -ja koristelaudoin. Vielä kun kaksi kuistia nikkaroidaan ensi kesänä, niin meikä pääsee istuskelemaan, juomaan olutta ja näppäilemään kitaraa… tuskin maltan odottaa. Tosin voihan tuota harrastaa nytkin, ei sen puoleen… mutta ei se vaan ole sama asia!
On jotenkin ironista, että kun Riikka kulki julkisilla kulkuneuvoilla töihin (20 km), matka kesti 1,5 tuntia yhden vaihdon kanssa. Täältä menee omalla autolla tasan tunti Helsingin keskustaan pitkin Porin tietä (70km).
Neuvoksi kaikille… miettikää ihan oikeasti, ostatteko kaksion lähiöstä vai samalla rahalla oman talon vähän kauempaa? Me ollaan tehty kyllä ehkä elämämme paras ratkaisu! Eikä pelkästään koirien kannalta.