pulipuli

Puli jäi yksin mökkiin, sinne Mäntyharjuun. Saimme sähköt mökille ja piti käydä hakemassa jakorasioita lisää.:)

 Takaisin tullessa Puli oli leikkimässä tölkeillä. Siellä se keittokomerossa maisteli pullojen ja tölkkien suita. Otti tölkkiä suuhun, vieritti sitä ja kävi päälle rähinällä.:)

Puli pääsi Mäntyharjun mökille ensimmäistä kertaa. Ulos autosta ja tonttia kiertämään. Häntä pystyssä Puliainen kierteli. Laiturille juosten, ponttonit laineilla keikkuen. Pulista se oli jännää. Heti tiesi että laitaa ei kannata ylittää, putosihan se pari viikkoa sitten ojaan josta se täytyi poimia ylös… Laiturilla olevat kävyt saivat kyytiä. Murinoitten saattelemana Puli vieritti ne veteen.

Saunottiin. Pinja 4-v. ja Lotta 6-v. olivat Pulin mielestä väärässä paikassa ollessaan vedessä. Kerroin Pulile elekielellä ettei sen tarvitse olla kovin huolissaan;) Tai ainakaan ei tarvitse räksyttää. Puli keikkuin kivellä ja luiskahti PULIKOIMAAN. Paniikin iskiessä se ei ymmärtänyt kiertää kiveä vaan yritti putoamastaan kohdasta suoraan ylös. Autoin sitä hieman. Niinpä Puli ui oikeasti ensimmäisen kerran ja uudestaan kivelle keikkumaan.:=0 Puli kävi saunassa sylissäni. Saunan jälkeen uni maittoi.

Ei mitään pikkupennun oraalista vaihetta, vaan rähisten kimppuun ja “vastustajaa” uhmaten, jollei homma mene sen mielen mukaan. Eilen illalla Tuomas sai käteensä rähisevän Puliaisen. Tuomaksen hermoilla holding-terapia toimi, tosin melkoisen väsytystaiston seurauksena. Minäkin sain osani kun lenkillä laitoin pentua hihnaan, kävi käteen kiinni. Nappasin napakasti poskesta ja huudatin pennun kunnolla. Tapauksen jälkeen pentu antoi käsitellä itseään OK. Onneksi tuo ei ole Bullterrieri .:=

Todellakin Puli on pentu joka päivittää paikkaansa alati. Kyseenalaistaa jatkuvasti  ja koko ajan. Siitä tulee hyvä, mikäli mikäli…:) minä en kaikessa inhimillisyydessäni kykene toimimaan niin jämäkästi kuin on tarpeen. Mieheni kyllä… ihanaa jos mieheni saa tuosta koiran jonka kanssa puuhastella. Alku näyttää lupaavalta, Puli on selvästikin koira joka tarvitsee miehen perheeseen. Jos tuosta selviän kunnialla niin sitten selviän mistä vaan. Täytyy kerätä asennetta;) mutta kun se on niiin söpö…

Pulipuli on tavannut paljon koiria. Kaikki kaverit on tarkkaan mietitty. Iloisia pieniä nuoria koiria. Vanhoja ja vakaita oman arvon ja paikan tietäviä. Puli on kiipijä-tyyppi! Kaikki vanhukset ovat antaneet Pulin härkkiä ja räksyttää hieman, mutta Puli helposti kuvittelee liikoja itsestään. Ylemmät ovat siinä vaiheessa mulkaisseet ja penikka on lennähtänyt katseen voimalla metrin takavasemmalle…. Mutta puli iskee uudestaan… ja uudestaan… aina niin kauan kunnes se pölläytetään. Pölläytyksessä pentu pyörii ja vikisee, mutta kohta on jo haastamassa.

Meillä on hoidossa ollut viikonlopun Päkä, isovillakoira uros. Komea ilmestys. Päkä on oikeasti kasvatettu ja tervepäinen koira, työkoiran elkeitä. Otin sen ilomielin meille näyttämään pennulle mallia. Yksinolossa ja ihan yleisesti. Päkä on oikeastaan elänyt perjantaista(alusta) asti, kuin pentua ei olisikaan olemassa. Menee niin hyvin, ottaisin mielelläni Päkän omaksemme. Koirasta kertoo ehkä eniten se, että mieheni ottaisi Päkän jos se kuunaan tarvitsisi kotia. Mutta ei varmaan sellaista tule tapahtumaan. Päkällä on jo sille maailman paras koti.

 Ollaan tehty lenkkejä, sellaisia puolentunnin mittaisia. Päkä pitää Pulin koko ajan takanaan, kiihdyttäen vauhtiaan tai kääntämällä päätään. Pentu pyrkiii kärkeen ja räksyttää Päkän jaloissa. Jos hammas osuu, niin Päkä päästää ilmoille kumean haukkunsa, jolloin pentu lennähtää kurjasti vikisten ympäri. Kerran on Päkä tainnut osua nenänpäällään pentuun. Kyllä päkä on taitava.;)

 Trimmasin Päkän. Oli hyvä kokemus. Aikaa paloi kohtuuttomasti, sillä mieluusti toivoin lopputuloksen olevan katseen kestävä. Ihan perus kotitrimmi piti tulla, mutta priimaa pukkas:=0… No ehkä millin siiliä tuli hieman väärään paikkaan, mutta opinpahan.

Ihana viikonloppu. Tänään menen pitämään agilitya omalle kentälleni. Lapset lähtevät mökille pariksi päiväksi, Joroisiin mummille ja papalle. Valmistelen luentoa, viimeistelen A:n ja puomin sekä puuhaan muita työjuttuja.

Puli on osoittautunut jätkäksi… Käytiin kuokkimassa vesiäisten pentutreffeilllä maanantaina Korsossa jollain soramontulla. Junassa yht. 3h ja autossa n.2h. Oppipa poika matkustamaan kun ei kerta kotiintulomatkalla vielä oppinut

 Ilo 11vk ja Puli 8vk
Puli meni 11viikkoisten joukossa reippaasti. Aavistuksen oli havaittavissa tervettä varovaisuutta Ystäväni Ilo-koira oli iiihana ja suloinen. Tavattiin se siellä Korsossa. Niiin kirjava ja älykäs. Etsii kuulema mustikkametsässä anopin autonavaimet, monta kertaa…:0 Ilosta tulee Pulin hyvä ystävä ja ties mitä(oma …tyttö).;) Puli nimittäin pistelee jo serkkuni pari vuotiasta uros-vesiäistä joka puolelta…
No Korson reissussa jäi käteen se että pentu oppi matkustamaan autossa ja junassa HIENOSTI! Kyllä kannatti vaikka ajattelin reissun olevan liikaa tuon ikäiselle.
Pari päivää sitten Puli oppi haluamaan asioita istumalla. Tarjoaa istumista jotta saa ruoan, rapsutuksia tai lelun, viisas poika. Onkohan älykkäämpi kuin omistajansa… nyt olen istumiseen liittänyt käskyn ja näyttää ymmärtävän sen erilaisissa tilanteissa.
Kynnet leikattiin toissapäivänä ja Puli ei tainnut huomatakaan kun kynnet leikattiin. Laittoi kyllä hanttiin mutta rimpuilee ihan jo siitä kun sitä “hellitään”. Korvakarvoja nyplätään päivittäin. Pentu on oikea “hanttapuli”… pureva ankerias:=0

Lähinnä huutamalla kevythäkissään. Se ei kertakaikkiaan saata ymmärtää ettei voi olla iholla kiinni koko ajan. Käytiin  tänään mummilla ja papalla ja minuutin jälkeen Puli oli kuin kotonaankin. Yöt nukun Pulin kanssa kodinhoitohuoneessa varavuoteessa jonne koiralla ei ole asiaa. Ajattelin nukkua siellä kunnes Puli osaa olla hieman edes itsekseen… mietin kovasti kumpi on parempi, kertärysäys vai loiva lasku… päädyin siedätykseen. Pikkuhiljaa edetään.

Tämä blogi kertoo puli Pulin elämästä. Pulin omistaa Maria, joka aikoo opetella agilitykoiran ohjaamista(;)), toivon mukaan kovin nopsajalkaisen medikoiran kanssa.

Tänään tulimme puli rotuisen Pulin kanssa kotiin, Kouvolaan. Puli syntyi Pännäisissä Maaritin hellässä huomassa. Matkasin perjantaina junalla hakureissulle… 5,5h! eihän se mitään yksinään, mutta entä

pennun kanssa kahdella vaihdolla.

 Puli varmistui minun koirakseni heti kun näin sen 7viikkoisena. Kävimme koko perhe katsomassa pentuja n.4vk:n ikäisenä ja silloin ne näyttivät kaikki samanlaisilta mustilta möykyiltä. Joku möykky oli hieman isompi kuin toinen.

 Pulin valitsi minulle Maarit ja iskäkoiran omistaja Mari.  Pennuille tehtiin pentutesti ja Puli osoittatui siinä  reippaaksi pennuksi. Ei muutkaan mitään nuhjakkeita olleet.;) Eloisa pentue jossa kukin pennuista vuorollaan oli päsmäröimässä ja provoilemassa toisia taistoon. Puli oli uroista pienin, joten koko passaa minulle, Pulistahan tulee agilitykoira.

 Puli on avoin , utelias, rohkea, iloinen, saalistusvietinen, taistelutahtoinen, dominointiin taipuvainen, oppivainen, haukkuva, pissivä puliainen. Siten meni myös kotimatka junassa;)Junassa Pulin mielestä boxi oli sille aivan väärä paikka, samoin syli, eikä lattiallakaan olisi viihtynyt. Sinnikkyys palkittiin neljän tunnin päästä jolloin Puli antoi periksi ja hyväksyi junan uudeksi tukikohdakseen.

 Kotona Puli vaelteli rohkeasti pari päivää ja äänteli… ikävöi entistä kotiaan ja ihmetteli uutta perhettä ja miljöötä. Mietin, mihin taas olen ryhtynyt!