pulipuli

Nyt on Nappi tullut tosi tutuksi… Uskaltaa tulla kädelle, kutsuu minua rapsuttamaan itseään. “Rapsu”, “,rapsu” “rapsu” “Suukko”, “rapsu”. Jos en tee niinkuin herra haluaa, alkaa se nokkia minua, komentaa! Kun häivyn paikalta se nyökkii häkin harjalla ja lopulta lentää luokseni pääni päälle. Pääni päällä se tunkee terävät kyntensä päänahkaani ja sanoo, “suukko”. Hurmaava lintu. Suorastaan uhkarohkea, lentää eri huoneeseen vaikka se ei tiedä miltä siellä näyttää ja mitä on vastassa. Onneksi kodinhoitohuoneessa silitysrauta oli jo pois päältä ja seuraavana päivänä keittiössä hellanlevyt luojan kiitos kylmänä. Olkkarissa ei onneksi mitään vaarallista. Sydäntä kuitenkin kylmää se kuinka käy, jos nappi laskeutuu “leikkimään” Pulin kanssa. Paikoillaan ollessa Nappi on Pulin suhteen tilanteen tasalla ja penikka väistää, mutta räpytellen poispäin liihottava nappi saa vietit pintaan… Nyt kun Nappi tekee jo useamman kerran päivässä liihotteluretkiä, tiedän varautua.

Nappi puhuu jatkuvasti ja toistelee sanomisiamme. Ovikelloa matkii hienosti. Hauska kuulla kuinka Nappi komentaa koiria. “Paikka”, “Ole hyvä”, “saa tulla”, “Puli, tuletuletule!” äänensävyt tulevat hauskasti. Välillä Kuuluu minun ääni, välillä Nappi matkii lapsi ja joskus Tuomasta.

Ilo saapui Lauantaina Hämeenlinnasta Puli-Anteron kaveriksi. Kävimme Anun(Ilon om.) ja penikoiden kanssa kentällä treenaamassa. Paikallaanoloa, irtoamista, keppejä sekä totutusta keinun liikkeeseen. Koirat tykästyivät heti ensimmäisellä kerralla kiikkuun, joten jätimme totutuksen yhteen kertaan. Ilokin on harjoitellut kontakteja ja lukitsee kaikki kiivettävät kohteet… prkl. Eli emme voi jatkossa pitää koiria kentällä vapaana. Ilo jäi meille hoitoon ainakin itsenäisyyspäivään. Hauska seurata kahden samanikäisen touhuja. Ilo on taitava simputtaja. 

Sunnuntaina meille tuli lisäksi Nappi-papukaija. Nappi on 3v. siniotsa amatsoni. Aluksi Nappia jännitti muutaman tunnin uusi paikka, mutta kun se sai sana-arkun auki niin puhetta on riittänyt. Huutelee jo koirille “hyvä poika”, moi Nappi, suukko, anna suukko, nyt nukkumaan, no niin, hyvää yötä , terve, rapsu, Nappi myös kuiskailee kovasti mutten saa selvää mitä. Se nimittäin juttelee vain kun emme ole katsomassa. Välillä kuulostaa siltä että levy jää päälle. Ilo kyllä oli aivan kummissaan äänistä ja reagoi jutteluun. Haukahti ja pakeni takavasemmalle. Puli kävi avoimen häkin luona haistelemassa Nappia ja nappi nokkaisi nenästä, sama uudestaan.  Nappi on saanut herkkuja tytöiltä ja aivan kuin tarkoituksella se heittelee koirille rippeitään…

Ilosta on ollut Pulin yksinoloon helpotusta, eli jää kotiin seuran kanssa hiljaa ja rentona. Kun Ilo lähtee kotiin, saa nähdä olisiko Napista Pulille kaveria yksinoloon… Jos on niin sitten täytynee harkita perheen lisäystä…

Otsikossa se tulikin. Tuomas ihmetteli kuinka Puli kulkee tosi hyvin lenkillä. Äsken se vasta poukkoili miten sattuu…No aikakin menee nopeasti. Eli kun Puli näkee toisen koiran, se katsoo heti taluttajaa.:) Vastaehdollistaminen on tuottanut siis hyviä tuloksia. Tuomashan ei kyllä lenkeillä muuta tee kun etenee ja  antaa koira hoidella tarpeensa. Tuomaksen rintaan voisikin laittaa vastaantuleville uteliaille kyltin, “en lässytä”. :=0

 Muutenkin Puli on parissa viikossa kasvanut ja alkanut käyttäytymään enemmän ennustettavammin;)  Puli on rauhoittunut ja selkeästi “aikuistumassa”. Umpalla Puli nosti ekan kerran jalkaa selkeän korkealle, siis ulkona. Aikaisemmat muutamat yritykset ovat olleet kainoja yrityksiä.

 Sisällä dominoin Pulia ihan tietoisesti, kiilaan sitä ja estän sitä tulemasta joihinkin paikkoihin. Mielestäni sillä on ollut vaikutusta yksinoloon. En juuri sanoja käytä. Ihan hienoisesti elehtimällä Puli tietää että ovikellon soidessa sillä ei ole asiaa eteiseen. Aikaisemmin olen käyttänyt turhaan ääntäni, joka ihmismäisesti vielä äityy turhan kovaksi. Kun on hiljaa,  pystyy keskittymään kehonkieleen paremmin. Koirakin kuuntelee sitten suulliset sanomani paremmin kun en turhia jaarittele.

Käytiin tänään Umpalla lounaalla, ihanaa lasagnea ja raikasta salaatia.:) Tehtiin lenkki ja koirat juoksivat. Rissanen näytti Puliölle “kaapin paikkaa”, niin hienoeleisesti että olen hieman kateellinen. Kaikenkaikkiaan reissu meni ihan siististi, paitsi että lopussa huomasin että Pinja oli tallannut Pulin pissaan. Yök. onneksi Pinja kertoi paikan jotta lattia ei mennyt pilalle.

Olen käynyt kaksi kertaa kentällä edelliskerran jälkeen. Ekalla kerralla Puli harjoitteli erään hurmaavan portegeesi-pennun kanssa. Putkia, siivekkeitä, kujakeppejä, ja kontaktia. Toisella kertaa otin vain pikatreenit kahdella mutka-putkella, lähetystä ja valssausta… Jotenkin nuo ohjausasiat ovat tuolla penikalla veressä. Tulee ja menee niin kuin sanotaan. NAMNAM!

 Pihalla otin eilen kahden kepin läpi lähetyksen. Pari kertaa tein ja onnistui täydellisesti, jätin senkin hautumaan.

 Sivulletulo jonka opettamisen mökillä aloitin, sujuu nyt jo varsin mallikkaasti. Pari kertaa olen harjoitellut pimeässä räntäsateessa ja Puli tuntui tykkäävän. Puli saa melko usein tulla sivulle ennen kuin se saa ruokaansa. Ruokintojen yhteydessä olen myös ottanut paikallaanmakuuta. Paikallaanmakuu saa harjoitusta myös silloin kun lähdetään ulos. Antero saa katsella kun puemme. Välillä se joutuu kodinhoitohuoneeseen ja välillä pääsee mukaan. On se jännää kun koskaan ei tiedä.

Kävi tässä männä viikolla kauhea tapaus. Intro: Puliaisella tuo yksinolo kotona on vähän niin ja näin. Olen pitänyt sitä liikaa mukana ja auto onkin sen toinen koti. Siellä kyllä odottelee tunteja rentona ja hipihiljaa. No, kun ollaan lähdössä kotoa niin Puli alkaa kerätä stressiä, tarttis asiaan kiinnittää huomiota… laitan Pulin häkkiin tai kodinhoitohuoneeseen ja jää paiseessa odottelemaan. Yleensä on hiljaa siihen asti, kunnes avataan ulko-ovi… Odotan aina että rauhoittuu kunnes vapaus koittaa. Eli joskus hyvinkin pitkän ajan kuluttua. 

Asiaan: No sinä keskipäivänä kun palasin Eläinsairaala Sykkeen avustajan hommista, Puli olikin ihan hipihiljaa. Tulin sisälle ja koira on ihan pähkinöinä mutta ei päästä ääntäkään. OUTOA! Puli oli repinyt yksin ollessaan makuualustasta(solumuovia, päällä kangas) pientä silppua. VOI EI! Iski paniikki kun päästin “pojan” pois, se raapi suutaan ja kävi juomassa. Pyöri kun tietynmaalainen Anttilassa… Ajattelin jo kauhuissani kuinka Pulin väärään kurkkuun, ties minne äänihuuliin, on tarttunut solumuovin palanen ja se joudutaan nukuttamaan jne.jne. No äkkiä paniikki soitto eläinsairaalaan ja lähtö sinne mistä olin tullutkin. Sairaalassa Puli oli iloinen oma itsensä mutta hipihiljaa. Annetttiin sille pipari, jonka seurauksena se sai avattua ääntään. Odotushuoneeseen Puli kuuli jotain ja se HAUKAHTI! Sen jälkeen alkoikin se sama hermopiippaus jota se on päästellyt vauvasta asti. Kivaa, että ensin voi olla rasittavaa että koira ääntelee ja siten kun se on hiljaa, toivookin että päästäisi nyt edes jonkinmoisen äänen.:) Loppuhyvin kaikki hyvin. Ell. tarkasti koirasen ja pääsimme kotiin pelkällä säikähdyksellä.

 Vaihdoin makuualustan paremmaksi. Jostain syystä Puli-Antero on paljon hiljempaa kotona yksinollessaan. Eikä muuten enää revi pahnojaan.

Olin aitaamassa isäni kanssa agilitykenttää. Laitoin puomin ja A:n nousuille tuoleja sekä muita esteitä jotta Puli ei lähtisi kiipeilemään. Koira puuhaili omiaan ja yhtäkkiä havahduin. SE seisoi A:n harjalla. Yritti tulla alas mutta tuolit estivät. Puli kiipesi takaisin harjalle, lähestyin sitä hieman vinosti jotta pääsisin nostamaan sen alas. Ja vielä mitä! Koira hyppäsi harjalta alas tyylipuuhtaasti kaikille neljälle raajalle joustaen. Ähkäisi ja yritti mennä tuolien välistä uudestaan. Hätistin pois.

 Isäni auton takaluukku oli auki ja siellä sahaa, pakkeja yms. raksaroinaa. Puli hyppäsi sinne ja rojut sen kuin kaatuilivat. Ihan kuin raunioradalla, savu vain puuttui. Onneksi Puli ei loukkaantunut mihinkään terävään. Otin koiran ulos ja laitoin luukun kiinni. Koira puuhasteli hetken omiaan ja kohta näin sen matkan päässä metsässä, korkeimmalla kivellä mitä alueella on.  Laitoin koiran omaan paksiin lepäämään.

Upea koira mutta toivon mukaan pystyn ennakoimaan kaikki tulevat tilanteet. Se on ihanan hullu piski, jossa on todellakin sitä jotain. 

Kävin tänään parin viikon tauon jälkeen kentällä treenaamassa. Itse olen kyllä käynyt(ja Pulikin), mutta emme ole tehneet mitään. Puli tuskin pysyi nahoissaan kun tajusi että vihdoin on SEN vuoro.

Tehtiin Pulille rakasta minirengasta. Lähettäen ja kutsuen. Erilaisista kulmista. Patukalla palkaten.

Sitten mutkaputkea pari kertaa. Patukalla.

 Sitten nämä yhdistettynä  “radaksi”. Rengas –> mutkaputki–>rengas.

 Kokeilin Pulilla kuinka “haitaripujon” raudat ovat hauskat yli juostessa. Ilman keppeja, koira paikoilleen ja kutsuminen. Keppien raudat olivat ihan levällään ja pituutta oli n. 1m.

Lopuksi otin pujoa kahdella kepillä. Parista eri kulmasta. Molemmilta puolilta ja jopa kaksi kertaa taa leikaten. Naksua käytän kepeillä.

 En ole lainkaan varma kuinka aion jatkaa pujon opetusta. Tod. näk. opetan kahta erilaista pujoa rintarinnan. Jossain vaiheessa täytyy valita kuinka jatkaa. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Pulistahan on vaan hauskaa juosta kujaa, eikä siitä ole haittaa naksu-metodeilla keppejä opetettaessa.

 -Puli osaa hyvin olla paikallaan, sekä istuen että maaten.

-Kulkea melko nätisti hihnassa.

-Odottaa omaa vuoroaan.

-Kulkea ilman hihnaa ohjaajan takana(Jouduin mökillä simputtamaan ja Puli kulki takanani melkoisen matkan).

 -Pienen hetken seuraamista molemmilla puolilla.

-Osaa pysähtyä kontaktin päähän ja lähteä käskystä, tämä silloin kun itse olen paikoillaan. Eli ohijuoksuja täytyisi alkaa harjoittelemaan.

Harmikseni voin todeta että Puli-antero on päässyt karkaamaan muutaman kerran puomille ja A:lle, tiedän anteeksi antamatonta. Toivottavasti ei ole mennyt pilalle mitään ja joudu pulittamaan haavereista liian suurta hintaa. Puli rakastaa korkeita paikkoja ja varsinkin korkealta hyppäämistä!!! Vaarallista.

Nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden… Se alkoi aiemmin kuin … No on hieman kestänyt kirjoitus-inspis. Tällä hetkellä Puli on hieman vajaa 5kk ja painaa 7,4 kg. Puli on käynyt rokotuksilla, saanut punkkihäädön. Yläkulmuri on vedetty pois ja paikkoja on kuvattu vaivojen vuoksi. Vaivojen helpotuttua ja kuvien perusteella kivut olivat kasvuun liittyviä tms. Saimme luvan jatkaa “treenailuja”. Ilolla sain nähdä lonkkien olevan hyvät.

 

Puli on käynyt kerran hoidossa Hämeenlinnassa Ilon luona yön yli.  Puli oli kylässä siivosti, mutta kokeili rajojaan aktiivisesti. Anu tarjosi vastinetta Ilon säestyksellä. Saa kuulema mennä uudestaankin

Ilo jatkoi hommaa kyläillessään Kouvolassa, 3-v. Peppi-portugeesi mieluummin väisti Pulin. Puli painoi Peppiä menemään seiniä pitkin. Rajoitti Pepin liikkumista ja pissasi Pepin petille. Ilo taasen antoin KYYTIÄ Pulille.

 Tällä hetkellä viikonloppuleirillä on isovillis uros Päkä(5.v) jonka luulin olevan melkoisen aktoriteetin omaava pikku pennun silmissä. Vaan toisin on käynyt. Puli kävi rähähtämällä ottamassa luun pois Päkältä. Myöhemmin illalla Puli ei aikonut päästää Päkää iltapissalta sisälle. Puli sylkäisi kynnyksellä luun suustaan Päkän eteen, Päkän astuessa lähemmäs Puli rähähti ja Päkä pakitti!!!Otin luun ja pöllytin Pulin kauas ja käskin Päkän sisään. Jestas mikä koira. Alle 5kk… Päästäänkin siihen kuinka paljon voin tehdä Pulin kanssa itsetuntoa kohottavia asioita. Koira kokeilee heti kovasti mikäli pääsee tekemään paljon omia ratkaisujaan. No hurjasti asiassa on plussaa, mutta tämä otus vaatiii älyä ja sinnikkyyttä. Onkohan minulla niitä riittävästi jotta tälle unkarilaiselle pärjään. Onneksi kehonkieli on unkarilaistenkin sukulaiskieli.

Käytiin la-iltana Umpalla katselemassa kivalla porukalla agilityvideoita. Osa(videoista) oli aika kauheaa katseltavaa. Katselimme videoita joita siivitti historian siipien havina… Lisäksi katsottiin tuoreimmat, pahimmat ja parhaimmat. Yöllä en enää ollut “järjen vanki”.:)

 Puli tuli Rissasen kotiin kuin “euroopan omistaja”. Rissan mielestä aivan liian härskisti. Onneksi Rissa ei jäänyt jaahastelemaan vaan mulkaisi Pulia niin että Puli ruikutti puolisen minuuttia ja teki nöyristelyeleitä. Välikohtauksen jälkeen Puli jatkoi reippaasti uuden tukikohdan tutkintaa. Myöhemmin seuraan liittyi Kovu, sheltti, mukava reipas koiranen. Puli tykkäsi poikaseurasta, nartusta kun ei ollut temukaveriksi.

Puli näki ekan kerran ja kokeili myös kontaktin päätyä.;)

 Ainiiin edellisenä päivänä käytiin katsomassa treenikenttää jolla järjestettiin möllikisat. Pentu oli kuin kotonaan, relasi koppiin ja leikki dogon-pennun kanssa.

Alkuviikosta olen hionut isän ja äidin autotallissa vanhaa metallipuomin raatoa. Sähköpora ja metalliharja lauloi niin että kipunat lensi. Puli tuli viereen katsomaan mitä puuhaan. Istui hetken ja jatkoi matkaa autotallin perukoille. Taas sain todeta Pulin olevan REIPAS pentu.