pulipuli

Olen mennyt metsään ja pahasti. En ole tajunnut ennen kuin nyt kuinka hermostunut  ja stressaantunut olen ollut viimeiset puoli vuotta. Kuvittelin että syntipukki löytyisi koirasta mutta ei, peiliin saan katsoa. Minun on ollut vaikea keskittyä kotona. Vaellan enkä pysy paikallaan… mietin työjuttuja kaikkea tekemätöntä ja sitä kuinka täytyy suorittaa. Nyt kun Puli on todellakin PÄÄSSYT hoitoon Päkän luokse, olen alkanut ymmärtämään koiraani. Rassukalla ei ole ollut vaihtoehtoja kuin vastata rauhattomuuteeni samalla mitalla.

 Kun Ilo on ollut täällä kanssamme, on minulla noussut Likka mieleen, siten että tuntuu. Mullahan on sitä ihan mieletön ikävä. Näin tänään espanjanvesikoiria, sellaisia ruskeita narttuja. Voi voi.   Tulee paha mieli että Puli-poika on joutunut osalliseksi asialle jota en edes osannut aavistella. Puli on Päkän kanssa saanut rauhan. Anna-Kaisa kertoo myöhemmin kuinka “yksinolo”, kavereiden kanssa sujuu…