pulipuli

Minulla alkoi olla jo epätoivoinen olo Pulin kanssa. Koko joulukuun olin enemmän tai vähemmän kipeänä ja en kyennyt riittävästi ulkoilemaan. Siinä sivussa oli Nappi ja Ilo olivat hoidossa hoidossa. Kävin Peetsan luona puleineni ja teimme sille luonnetestin. Syytä alkoi olla riittävästi. Koiran vaikeudet hyväksyä yksinoloa ja lisääntynyt stressi, piippaaminen ja levottomuus.

Testin alkaessa jännitin niiin kuin aina moisia tilaisuuksia. Aluksi kävelimme tietä pitkin hihnassa ja katsottiin olenko koiran mielestä rasitteena narun päässä… ei paljon mutta hieman. Puli otti kontaktia mutta oli oikein itsevarma kuin tuommoisen epelin kuuluukin olla.

Kentällä laskin koiran vapaaksi ja se sai mennä menojaan. Piti minuun yhteyttä ja tuli välittömästi luokse kun kutsuin. Oikein hyvä.

 Matka jatkui tietä pitkin jossa koira oli hieman skarpimpi. Kävelimme tynnyrin ohi joka kohdallamme rämähti. Puli reagoi nopeasti, häntä käväisi alhalla mutta nousi samantien ylös ja koira jatkoi reippaasti matkaa, kiertämättä tynnyrikohtaa. Käännyimme ympäri ja vaihdoimme tien toiselle puolelle, jossa koira nuuski piennarta. Matka jatkui takaisin tulosuuntaan päin ja vaihdoimme lopulta samalle puolelle tietä missä tynnyri oli. Lähestyimme tynnyriä ja koira oli reipas iloinen(putkiaivo) itsensä. Tynnyri ei nyt rämissyt, koira livahti varuiksi kuitenkin paikan ohi karkuun häntä alhaalla, ääneti (reipas ryntäys n. 2m.), jonka jälkeen ei mitään.

Puli oli koko ajan tasapainoinen ja mielestäni hermostuneisuudesta ei tietoa. Sitähän minä siellä’ varmistamassa, koiran pään sisustaa.

 Jatkoimme muutaman metrin metsän reunaan,josta lähdimme metsikköön kävelylle(hihnassa). Nukke nykäistiin ylös meidän kohdalla ja koira tietenkin rähähti ja aloitti uhmakkaan haukkumisen. Pakitti nukesta poispäin, viistosti minusta sivuun. Nyt en katsonut koiraa(perhana etten ottanut videota!!!) Puli hakkui ja oletan että halua löytyi muttei uskallusta(siis ihan hyvä). Heti kun menin nuken luokse, Puli tuli nuuskimaan pelottava nukkea.

Palautui täysin heti kun olimme todenneet vaarattomuuden.;)

Sitten tuli kelkka ja koira oli heti kärppänä katsomass mikä tule kohti. Hihna oli hieman löysällä ja sitä mukaa kun kohde lähestyi, koira perääntyi ja haukahteli. Ensin rinnalleni ja kun kelkka oli kohdala Puli siirtyi selkäni taakse. Koira oli melko itsevarma koko ajan. Häntä ei ollut koipien välissä, mutta muistaakseni ei tyvestä ylhäälläkään. Kun menin koskemaan kelkkaa, Puli epäröi vähän, lähestyi muttei kuitenkaan ihan liki. Kaadoin kelkan ja menin kelkan toiselle puolelle ja koira uskaltatui mukaan. Heti kun tuli nuuskimaan kohtaa johon koskin, häntä nousi pystyyn. Kävellessämme metsikössä kelkan jäljillä, koira ei ollut millänsäkään. Ei sitten mitään hermoilujen merkkejä.

Jatkoimme testiä kävelen titä pitkin ja en puhunut koiralle mitään, vaihdoimme suuntaa ja koirahan tuli kivasti mukana. Semmoisia kontakti ongelmia meillähän ei olekaan. Ongelmana on se että koira tekisi minulle (ja itselleen) palveluksia koko ajan.

 Ja sitten kuulin tuloksen, minkä oikeastaan tiesinkin… Puli on erinomainen otus. Tuon parempaa unkarilaista ei ole. Mitä sinä oikein haluat jos tuo ei kelpaa… Olen iloinen että kaikki onko vain minusta kiinni! Siis hihnan päässä! Peiliin katsomaan mars. Aloitin Peetsan neuvojen mukaan toimimisen heti kun otin koiran ulos autosta. Tiukkaa kuria, vähän huomiota, koiralle koulutuksista loma, kasvatus kuntoon, rajua liikuntaa ja leikkimistä, suomeksi sanottuna aivot narikkaan. jne. Koira rauhoittui vuorokaudessa puoleen.:):) 

Viralliseen luonnetestiin en itse vie Pulia arvotaan narunpäähän sitten joku yleisöstä.

On se vaan niin helppo sanoa muille. Edelleenkin olen iloinen että tuo ei ole bullterrieri. Myö naiset kun ollaan sllaisii hoivaviettisii hempukoita jotka haluaisi niin hyväillä pienen pojan turkkia ja tassuja, nuuhkia korvia ja paijata, ottaa syliin sekä läträtä. Höpötellä niitä näitä ja kertoa kuinka viisas koirani on kun se osaa haluta asioita.:) Niin, osashan Chocokin tanssia pöydällä ja syödä sokerit kupista!

Eli taukoa temppuilussa ja agilityssa pidetään. Toivon mukaan opin elämään unkarilaisten maailmassa jotta päästään keväällä esteille.