pulipuli

Siinä on liuta Pulin kavereita. Mikä näitä yhdistää? Melkein kaikki on trimmattavia.:) Isovillis, 3portugeesia, 2espanjanvesiäistä, kääpiösnautseri, pumi,parsoni ja BC. Kaikki urokset ovat selvästi Pulin yläpuolella ja niiden kanssa tuskin tulee olemaan ongelmia. Meillä pyörähti trimmattavana pehmeä 3 vuotias lamppuharja-uros ja Puli pisti sen tuulikaapissa lyttyyn, myöhemmin vielä muuallakin. Elikäs Pulin kanssa epäröivät urokset eivät toimi. Isoegoisten kanssa ei mitään hätää. Kaikki urokset pistävät aina ensin Anteron lyttyyn ja sitten vasta voidaan leikkiä, jos isoja leikityttää.

 Ilokseni totesin että Puli sai Jaresta kaltaisensa kaverin. Jaksaa paimentaa ja louskuttaa…

 Jare ei monen kanssa tule juttuun. Sen leikit on niin rajuja ja mielestään se on oikea kukkuloiden kuningas. Ensimmäisellä kerralla kun tapasimme, kuljettiin ensin hihnassa peräkanaa( iso väli), vaihdoimme välillä paikkoja jotta koirat saivat nuuskia toinen toisensa hajut. Sitten menimme metsätielle jossa laskimme poijaat vapaaksi. Minna, Jaren mamma oli n. 10m. päässä ja vapauttaessamme koirat, Puli juoksi täysillä Jarea kohti ja Jare jäykistyi. Siinä nuuskivat pyllyjänsä hännät tanassa. Pulilla ei merkkiäkään pienuudesta. Jare kävi puhkumaan ja Puli takaisin. Jare kävi rähisten päälle ja Puli nousi takajaloilleen eturaajat levällään(käyvinään päälle). Sitten yks kaks Puli antautui, laittoi hännän alas ja lähti karkuun. Jare perässä. Puli tuli luokseni ja Jare tulossa. Mulkaisin Jarea ja se pysähtyi kuin seinään.:) Viesti tuli selväksi. Minä iso sinä pieni. Minun luona ei isotella. Kävelimme hissukseen ja pidimme alussa pitempää väliä ja pikku hiljaa jännite pieneni. Puli uskaltautui uudestaan, ja nyt se lähestyi Jarea  HUOMATTAVASTI pienemmällä egolla.;) Jare päättikin kruunata Pulin pienuuden ja astui sen pitkään ja hartaasti. Puli seisoi korvat roikkuen ja alistui täysin kohtaloonsa. Hykertelin mielessäni. Siitäs sait ja siitä… Niin siinä sitten kävi, Puli sai vahdikkaan kaverin joka ymärtää sen karvaista vikkelää kieltä.

Lenkin jatkuessa Puli meinasi kerran lähteä jaloistani pahat mielessä(siis Jaren perään). Ärähdin ja Puli perui suunnitelman. Minun jaloista ei moista lähdetä tekemään. Jos isottelee niin yksin on selvittävä.

 Minun uskottavuuteni parani tuolla lenkillä melkoisesti. Tunne oli upea. Jare kunnioitti minua ja Puli Jarea. Puli tietenkin palvoi minua, vau kuinka väkevä narttu kun laittoi tuon raavaan astujan ruotuun. HIHHIH.

Ollaan käyty nyt pari kertaa unkarilais-lenkillä ja on ollut antoisaa. Koirat tietää paikkansa ja lenkit on rentoja. Uskon että Puli ei ikinä yritä kävellä Jaren yli.