pulipuli

Nyt on Nappi tullut tosi tutuksi… Uskaltaa tulla kädelle, kutsuu minua rapsuttamaan itseään. “Rapsu”, “,rapsu” “rapsu” “Suukko”, “rapsu”. Jos en tee niinkuin herra haluaa, alkaa se nokkia minua, komentaa! Kun häivyn paikalta se nyökkii häkin harjalla ja lopulta lentää luokseni pääni päälle. Pääni päällä se tunkee terävät kyntensä päänahkaani ja sanoo, “suukko”. Hurmaava lintu. Suorastaan uhkarohkea, lentää eri huoneeseen vaikka se ei tiedä miltä siellä näyttää ja mitä on vastassa. Onneksi kodinhoitohuoneessa silitysrauta oli jo pois päältä ja seuraavana päivänä keittiössä hellanlevyt luojan kiitos kylmänä. Olkkarissa ei onneksi mitään vaarallista. Sydäntä kuitenkin kylmää se kuinka käy, jos nappi laskeutuu “leikkimään” Pulin kanssa. Paikoillaan ollessa Nappi on Pulin suhteen tilanteen tasalla ja penikka väistää, mutta räpytellen poispäin liihottava nappi saa vietit pintaan… Nyt kun Nappi tekee jo useamman kerran päivässä liihotteluretkiä, tiedän varautua.

Nappi puhuu jatkuvasti ja toistelee sanomisiamme. Ovikelloa matkii hienosti. Hauska kuulla kuinka Nappi komentaa koiria. “Paikka”, “Ole hyvä”, “saa tulla”, “Puli, tuletuletule!” äänensävyt tulevat hauskasti. Välillä Kuuluu minun ääni, välillä Nappi matkii lapsi ja joskus Tuomasta.