pulipuli

Ilo saapui Lauantaina Hämeenlinnasta Puli-Anteron kaveriksi. Kävimme Anun(Ilon om.) ja penikoiden kanssa kentällä treenaamassa. Paikallaanoloa, irtoamista, keppejä sekä totutusta keinun liikkeeseen. Koirat tykästyivät heti ensimmäisellä kerralla kiikkuun, joten jätimme totutuksen yhteen kertaan. Ilokin on harjoitellut kontakteja ja lukitsee kaikki kiivettävät kohteet… prkl. Eli emme voi jatkossa pitää koiria kentällä vapaana. Ilo jäi meille hoitoon ainakin itsenäisyyspäivään. Hauska seurata kahden samanikäisen touhuja. Ilo on taitava simputtaja. 

Sunnuntaina meille tuli lisäksi Nappi-papukaija. Nappi on 3v. siniotsa amatsoni. Aluksi Nappia jännitti muutaman tunnin uusi paikka, mutta kun se sai sana-arkun auki niin puhetta on riittänyt. Huutelee jo koirille “hyvä poika”, moi Nappi, suukko, anna suukko, nyt nukkumaan, no niin, hyvää yötä , terve, rapsu, Nappi myös kuiskailee kovasti mutten saa selvää mitä. Se nimittäin juttelee vain kun emme ole katsomassa. Välillä kuulostaa siltä että levy jää päälle. Ilo kyllä oli aivan kummissaan äänistä ja reagoi jutteluun. Haukahti ja pakeni takavasemmalle. Puli kävi avoimen häkin luona haistelemassa Nappia ja nappi nokkaisi nenästä, sama uudestaan.  Nappi on saanut herkkuja tytöiltä ja aivan kuin tarkoituksella se heittelee koirille rippeitään…

Ilosta on ollut Pulin yksinoloon helpotusta, eli jää kotiin seuran kanssa hiljaa ja rentona. Kun Ilo lähtee kotiin, saa nähdä olisiko Napista Pulille kaveria yksinoloon… Jos on niin sitten täytynee harkita perheen lisäystä…