pulipuli

Kävi tässä männä viikolla kauhea tapaus. Intro: Puliaisella tuo yksinolo kotona on vähän niin ja näin. Olen pitänyt sitä liikaa mukana ja auto onkin sen toinen koti. Siellä kyllä odottelee tunteja rentona ja hipihiljaa. No, kun ollaan lähdössä kotoa niin Puli alkaa kerätä stressiä, tarttis asiaan kiinnittää huomiota… laitan Pulin häkkiin tai kodinhoitohuoneeseen ja jää paiseessa odottelemaan. Yleensä on hiljaa siihen asti, kunnes avataan ulko-ovi… Odotan aina että rauhoittuu kunnes vapaus koittaa. Eli joskus hyvinkin pitkän ajan kuluttua. 

Asiaan: No sinä keskipäivänä kun palasin Eläinsairaala Sykkeen avustajan hommista, Puli olikin ihan hipihiljaa. Tulin sisälle ja koira on ihan pähkinöinä mutta ei päästä ääntäkään. OUTOA! Puli oli repinyt yksin ollessaan makuualustasta(solumuovia, päällä kangas) pientä silppua. VOI EI! Iski paniikki kun päästin “pojan” pois, se raapi suutaan ja kävi juomassa. Pyöri kun tietynmaalainen Anttilassa… Ajattelin jo kauhuissani kuinka Pulin väärään kurkkuun, ties minne äänihuuliin, on tarttunut solumuovin palanen ja se joudutaan nukuttamaan jne.jne. No äkkiä paniikki soitto eläinsairaalaan ja lähtö sinne mistä olin tullutkin. Sairaalassa Puli oli iloinen oma itsensä mutta hipihiljaa. Annetttiin sille pipari, jonka seurauksena se sai avattua ääntään. Odotushuoneeseen Puli kuuli jotain ja se HAUKAHTI! Sen jälkeen alkoikin se sama hermopiippaus jota se on päästellyt vauvasta asti. Kivaa, että ensin voi olla rasittavaa että koira ääntelee ja siten kun se on hiljaa, toivookin että päästäisi nyt edes jonkinmoisen äänen.:) Loppuhyvin kaikki hyvin. Ell. tarkasti koirasen ja pääsimme kotiin pelkällä säikähdyksellä.

 Vaihdoin makuualustan paremmaksi. Jostain syystä Puli-Antero on paljon hiljempaa kotona yksinollessaan. Eikä muuten enää revi pahnojaan.