Pikkupedagogi

Kommentti @ k

24.5.2008 @ 9.20 |Muokkaa

Tämä on nyt vähän pöhkö kysymys, mutta yleensähän katsotaan silmiin, jos vastataan jollekulle. Mutta miten pitäisi toimia, jos toinen haastattelijoista on puoliksi selän takana? Minusta ainakin tuntuisi luonnottomalta vastata jollekulle katsomatta päin, mutta näyttäisikö se epämääräiseltä pyörimiseltä tuolissa, jos kääntyy myös toiseen haastattelijaan päin vastatessaan?

Kommentti @ pikkupedagogi

24.5.2008 @ 9.31 |Muokkaa

Siinäpä se! Itse yritin taiteilla jotenkin siinä puolivälissä, että katsoin silmiin ainakin silloin, kun kysymys tuli ja vastauksen aikana yritin jakaa katsekontaktia kaikkien kanssa.

Kommentti @ Lumimarja

24.5.2008 @ 17.13 |Muokkaa

Onko tuo esineaihe sillai, että sitten kerrotaan muille ryhmäläisille mikä esimerkiksi punakynä on ja mihin sitä voidaan käyttää ja sitten lopuksi keskustellaan siitä punakynästä ? Vai mitä siinä on tarkoitus siitä esineestä kertoa ? Ja onko se keskustelu siis siitä aiheesta vai siitä miten se tuokio meni ?

Kommentti @ durabell

25.5.2008 @ 10.31 |Muokkaa

Minä muistan noista aiheista (omistani ja muiden) esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoja:
- äänimaiseman luominen luokkahuoneessa
- kelluminen
- heijastin
- aapinen
- sukkapuikot
- ritarit

Ainakin tuollaisia on siis Helsingissä ollut. Ja viime vuonna jokainen sai siis ottaa kolme lappusta, joista jokaisessa oli jokin aihe, ja niistä yksi valittiin ja loput kaksi palautettiin. Oikeaa konkreettista esinevaihtoehtoa ei siis enää ollut, mutta eivät nuo lapuille kirjoitetut esineet kovinkaan paljon siitä poikkea

Lumimarja: Minulla oli viime vuonna aiheena tuo heijastin, ja vedin siitä aasinsillan lasten liikennekasvatukseen kotona ja kouluissa. Pidin ensin sen viisiminuuttisen alustuksen aiheesta, esitin lopuksi muutamia avoimia kysymyksiä kaikille osallistujille ja avasin sitten keskustelun. Keskustelu käydään nimenomaan aiheesta, eli ei siitä ryhmätuokiosta vaan minun tapauksessani heijastimista ja yleisemminkin liikenneturvallisuudesta.

Siinä testataan ensin, miten hyvin osaat itse esiintyä ja käsitellä aihetta, ja sitten vielä katsotaan hallitsetko puheenvuorojen jakamiset, keskustelun ohjauksen ja ajankäytön (tulee miinuksia, jos tarkkailijat joutuvat keskeyttämään ryhmätilanteen ajan loputtua).

Ja minun tapauksessani myös haastattelussa kaikki kolme istuivat niin, että heidät näki koko ajan, joten ei ollut mitään kiusallista seläntakanaistuskelua Onneksi.. Oli siinä silti sellainen olo kuin jossain todistajanpöntössä oikeussalissa kesken ristikuulustelun, kun kaikkiin pieniinkin epäkohtiin tartuttiin.

Minulle tuo haastattelu on se kaikkein hankalin osa, koska koen sen jotenkin ahdistavana ja niin turhana tilanteena. En siis haastattelua yleensä vaan sitä, että sen täytyy olla tahdiltaan niin kiivas ja haastattelijat voivat olla suorastaan hyökkäävän tuntuisia.. Yritä siinä sitten hymyillä ja pysyä rentona omana itsenäsi.

Ihan oikean elämän työhaastattelut tai yleisesti vaikeatkin keskustelut esim. lasten vanhempien kanssa eivät ole ongelma, koska niissä pysytään oikeissa asioissa ja yleensä myös käyttäydytään inhimillisesti. Kai tuo on jotain paineensietokyvyn testaamista samalla, mutta plääh.

Kommentti @ Manta

25.5.2008 @ 19.31 |Muokkaa

Onko kellään vieläkään ideoita tuosta ATAT testistä? Mulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea se voi pitää sisällään…

Kommentti @ pikkupedagogi

26.5.2008 @ 14.35 |Muokkaa

ATAT testiin en osaa kyllä sanoa mitään, mutta epäilen sen pitävän ainakin osittain sisällään jotakin peruslogiikkaa…

Vai ettei enää ole oikeita esineitä? Harmi.

Esine-aihe antaa vapauksia paljon. Sitä voi toteuttaa monella tapaa… Yksi vaihtoehto on, että pitää tuokion eläytyen pieniksi lapsiksi. Tällöin keskusteluosiossa voi käydä metadiskurssin, jossa arvioida, miten ko. tuokio sopisi oikeille lapsille…

Kommentti @ Jen

27.5.2008 @ 6.35 |Muokkaa

Pikkupedagogi, äärettömän suuri kiitos Sinulle kaikesta vaivan näöstä ja tuesta! Mainitsit omasta valokuvan valinnastasi esitietolomakkeeseen… mitä mieltä olet, jos laitan passikuvan? Olen siinä ainakin oman itseni näköinen ja lisäksi se on selkeä eikä liian vakava kuitenkaan? Ja vielä soveltuvuuskokeesta, onko haastattelijoina samat henkilöt kuin ryhmätilanteen arvioijat?

Kommentti @ sanni

27.5.2008 @ 16.11 |Muokkaa

Hei,

ja kiitos blogistasi.

Haluaisin kysyä; mitä helsingin yliopistoon vaadittavaan taustatietolomakkeeseen mitä muuta haluat kertoa itsestäsi-osioon kannattaa itsestään laittaa?

harrastuksia?
luonteenpiirteitä?

hmmm.

Kommentti @ pikkupedagogi

27.5.2008 @ 19.06 |Muokkaa

Haastattelijat ja ryhmätilanteen sensorit ovat eri ihmisiä, kun ne pyörivät yhtäaikaa.

Passikuva on taustatietolomakkeeseen ehkä neutraali vaihtoehto, jos haluaa olla neutraali vaihtoehto… Siis ihan ok. VAKAVA vaihtoehto…

Mitä haluat kertoa itsestäsi taustatietolomakkeessa?
Hmmm… Mitähän muuta siinä kysytään jo ennemmin? Jos harrastuksia, työkokemusta ja luonnetta ei ennemmin kysytä, ne kannattaa ilman muuta tuoda esiin. Se on siis kohta, jossa kannattaa mainita ne erityisominaisuudet, jotka ovat eduksi opettajana ja jotka eivät muuten tule esiin.

Kirjoita hyvin ja värikkäästi, niin saat pointseja.

Kommentti @ suvikka

3.6.2008 @ 16.37 |Muokkaa

heippa!Haastattelusta… Yleensä näyttää, siltä että on kiinnostunut aiheesta, jos lopuksi kysyy jotain. osaatko antaa mitään vinkkejä siitä, mitä lopuksi voi kysyä, ettei mene ihan lukkoon(ellei ole jo)

Kommentti @ pikkupedagogi

4.6.2008 @ 20.28 |Muokkaa

Jos vielä kerkiää…

Antaa hyvän vaikutuksen, jos kysyy jotakin koulutuksesta.

Kuinka paljon vuosikurssilla on yhteisiä opintoja?
Kuina paljon on pakollista läsnäoloa?
Millaista on opetus opettajakoulutuksessa?
Miksi peruskoulun opettajan pitää olla maisteri?

Tässäkään ei saa kuulostaa valmiiksi harjoitellulta, vaan pitää mielellään jotenkin viitata aimmin esiintulleisiin teemoihin.