Jos tehdään, kuten on aina tehty, saavuttaa sen, mitä on aina saavutettu!

“Niin muuttuu maailma, Eskoseni.”

Jos opettajat koulutettaisiin kisällijärjestelmällä, (oppipoika ja mestari), opettajista tulisi varmasti taitavia opettamaan samat asiat samalla tavoin kuin ennenkin.

Jokaisen opettajan ainakin pitäisi kehittää omaa työtään koko ajan. Jokainen opettaja voi tietenkin tehdä sen yksin ja sattumanvaraisesti. Tutkimustieto antaa avaimia, jotka eivät ole sattumanvaraisia vaan perusteltuja ja tutkittuja.

Esimerkiksi koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta on jonkin verran tutkimustietoa, joka nostaa keinona esiin mm. varhaisen puuttumisen, vuorovaikutteisen opetuksen ja kaverisovittelun. Ensinnäkin siis tutkimus auttaa ymmärtämään ilmiötä, antaa siitä tietoa, auttaa tunnistamaan kiusaamista ja antaa eväitä puuttua siihen…

Tutkimustieto ei anna mitään suoraa vastausta mihinkään, mutta opetustyö on paljon ajattelutyötä, joka kehittyäkseen vaatii uusia ajatuksia ja niitä saa tutkimuksia lukemalla.

Kasvatustieteellisellä tutkimuksella tietysti ensisijainen tarkoitus kehittää opiskelijoista itsenäisiä pedagogisia päätöksentekijöitä. Kun omaksuu tutkimustietoa, voi perustella omia ratkaisujaan niiden avulla esim. kollegoille ja vanhemmille, mutta ennen kaikkea itselleen.

Auttoiko?

Haastattelu oli myös aika kivuton, tavallaan:D kyselivät kirjoitelman (joka piti palauttaa ennen soveltuvuuskoetta paikan päälle, jossa kerrottiin itsestä ja siitä, miksi haluaa opettajaksi) pohjalta kysymyksiä. En muista enää kunnolla mitä kysyivät, koska olin aika jännittynyt:D…haastattelussa on kuulemma melkein aina jokin vaikea ja “syvällisempi” kysymys..mutta meillä haastattelijat olivat mukavia,eikä heitä sen koommin tuolille istuttuaan tarvinnut jännittää:)

Mut onnee kaikille nyt sitten! ilmoitelkaa miten meni ja pääsittekös opiskelemaan:)

Mutta suurin haaste koululle on muutos ja siihen reagoiminen. Maailma ympärillä muuttuu, mutta koulu tuntuu pysyvän melko samanlaisena. OPS:t vaihtuvat, mutta varsinkaan vanhemmat opettajat eivät siitä juuri hetkahda.

Totuus on kuitenkin se, että koulun pitää valmistaa oppilaita tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen ei valmisteta ketään opettamalla asioita, jotka olivat tärkeitä 50 vuotta sitten… Tietotekniikka, informaation lukutaita, ympäristötieto, kansalaiskasvatus ja liikunta ovat minun mielestäni tärkeimpiä asioita matkalla tulevaisuuteen. Osittain nämä sisällöt korvaisivat biologian, maantiedon, historian, äidinkielen yms. sisältöjä.

Monilla ei tietenkään ole kokemusta kuin oppilaana, mutta sen haasteen voi löytää sitä kautta. Se voi olla esim. koulukiusaaminen tms.

Kerro itsestäsi.
No, minä olen tällainen 27-vuotias elinikäinen oppija, ja haluaisin isona tulla hyväksi opettajaksi. Harrastan musiikkia, kuvataidetta, kirjallisuutta ja näyttelemistä, minkä uskon olevan eduksi opettajan työssä. Harrastukseni antavat pohjaa toteuttaa monenlaisia ilmaisullisia menetelmiä monissa aineissa.
Hmmm.

Perustietoa siis, riippuen missä vaiheessa kuulustelua kysymys tulee.