Pikkupedagogi

Ovatko arvot olemassa ihmisestä riippumatta?

Ovatko ne vain henkilökohtaisia kannanottoja vai onko niillä objektiivisia perusteita?

Onko olemassa ”oikeita” arvoja?

Miten opettajat osaavat opettaa tällaisia asioita, joihin he eivät itse ole saaneet koulutusta?

Oppiiko lapsi saduista, että hänen kannattaa olla moraalinen (tehdä oikein jne.), koska tästä on hänelle hyötyä – ja jos hän oppii moraalin tällaisena palkkioiden ja rangaistusten järjestelmänä, voidaanko hänen sanoa aidosti kasvavan moraaliseksi toimijaksi?

Onko ihmisten mahdoton ymmärtää, että moraali velvoittaa meitä toimimaan tietyllä tavalla täysin riippumatta siitä, mitä laki milloinkin sanoo?

Miten moraali ja moralismi sitten ovat erotettavissa toisistaan?

Ajaudummeko nyt relativismiin, oppiin moraalisten arvojen ja periaatteiden (sekä siten myös moraalin ja moralismin välisen moraalisen erottelun) suhteellisuudesta kulttuuriin, aikakauteen, viitekehykseen tai jopa yksilöön?

Voiko ihminen oppia mitä tahansa?

Minkälainen peruskoulun oppilas on ”asiantuntija”, sellainen ekaluokkalainen, joka on oppinut lukemaan vai sellainen 9-luokkalainen, joka on oppinut laskemaan toisen asteen yhtälöitä?

Miten kokeneet opettajat eroavat noviiseista?

Mistä asiantuntijatieto muodostuu?

Minkälaisia mahdollisuuksia nuorella opettajalla on tällöin toimia muutosagenttina?

Ovatko sitten opettajien työyhteisöt tuollaisia uutta tietämystä luovia yhteisöjä ja voiko opettajan professiota kuvata asiantuntijaprofessioksi tiedon luomisen näkökulmasta katsottuna?

Millä tavalla sitten tiedon rakentamiseen kulttuuriin voitaisiin päästä opetusalalla?

Miten onnistutaan siinä, että annetun opetuksen taso kohtaa kaikkien ryhmässä olevien lasten omat kehitystarpeet?

Millaisesta ideologisesta valikoinnista voi olla kyse, jos ympärillä on vain harhoja, ja nekin ovat pohjattomia?