Oikein/Väärin: Lehdon artikkeli
Perusopetuksen Opetussuunnitelma noudatteli jo 1984 konstruktivismin periaatteita.
Konstruktivismin edustajina Hakkarainen & co ja Rauste-von Wright & co ovat pitäneet sitä tapana kehittää koko koulujärjestelmää.
Lehdon tutkimus osoittaa, että kasvatusalan lehdissä konstruktivimista kirjoitetaan lähinnä marginaalissa.
Lehdon mukaan paras määritelmä konstruktivismin kategorisoimiseksi on kutsua sitä paradigmaksi.
Kehityspsykologiaa tutkineen Piaget’n ajatuksiin pohjautuva konstruktivismi Lehdon mukaan ottaa hyvin huomioon ihmisen kehityksen oppimisessa.
Lehto sijoittaa konstruktivismin normatiiviseen didaktiikkaan, koska konstruktion syntyminen on selvästi ohjeistettua.
Konstruktivismi ei ole uudistuksellinen korostaessaan oppilaan aktiivisuutta oppimisprosessissa.
Koulu selvästi laskee oppilaiden motivaatiota opiskella.
Oppilaiden motivaatioissa on huomattavia eroja jo ennen koulun alkua.
Minäorientoitunut oppilas pelkää epäonnistumista siinä määrin, ettei halua ryhtyä koko tehtävään.
Tutkimusten mukaan opettajan esittämät helpot ja yksinkertaiset kysymykset eivät edistä oppimista.
Brophyn ja Goodin empiirisen didaktiikan tutkimukset osoittavat konstruktivististen periaatteiden sopivan erityisesti alaluokille.
Hakkaraisen ym. tutkivan oppimisen mallissa sosiaalinen vuorovaikutus on keskeisessä asemassa.
Korkeakoulutuksesta tehty tutkimus osoittaa, että tietojen soveltamisessa ja taitojen opettamisessa ongelmakeskeiset menetelmät tuottavat parempia tuloksia.
Oppilaiden kognitiiviset kyvyt vaikuttavat opettajan oppimistuloksiin.
Lehto kritisoi erityisesti Hakkaraisen mallissa koululaisten kutsumista asiantuntijoiksi.
Hakkaraisen mukaan koulujen muutosvastarinta palvelee yhteiskuntaa.