Oikein vai väärin eli O vai V! (Niiniluoto&Pihlström)
Arvomarkkinat pohjautuvat kirkon vahvaan asemaan yhteiskunnassa.
Jos A kokee X:n arvokkaana, A on arvosubjekti ja X arvo-objekti.
Ääri-behavioristien mukaan ihminen ei aktiivisesti prosessoi toimintaansa.
Elämäntapaa pidetään suhteellisen ympäristön opettamaa toimintatraditiota.
Harkitulla toiminnalla tarkoitetaan tavoitteita edistäviä tekoja.
Platon uskoi korkeamman hyvän olemassaoloon.
Arvorelativistien mukaan kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat arvoihin.
Systemaattiset arvoteoriat osoittavat selkeästi arvotyhjiön idealistiseksi.
Utilitaristien mukaan tärkein eettisyyden arviointiperuste on teon seuraukset.
Arvosubjektivismi nähdään arvorealismin ääri-ilmiönä.
Kohlbergin teoriaa on kritisoitu sen perustumisesta arvo-objektivismiin.
Itseisarvot ovat itsessään arvokkaita saavutuksista riippuen.
Itseisarvojen hierarkista järjestelmää kutsutaan eetokseksi.
Voitontavoittelun tärkeys osoittaa arvojen kovenemista.
Fundamentalismia ei voi ajatella arvojen löystymisen vastareaktioksi.
Yhteiskunnan frakmentoituminen aiheuttaa osaltaan moraalista nihilismiä.
Praktinen etiikka ei pohjaudu utopiaan.
Valistunut tunnustuksellinen arvokasvatus tukee itsenäisyyttä läpäisyperiaatteella.
Elämänkatsomustieto tarkoitettiin uskontokuntien ulkopuolisten filosofis-humanistiseksi kasvatukseksi.
Sadut ovat keskeinen lasten kasvatuksen väline.
Todellinen moraali perustuu itseisarvoiseen palkintoon.
Satujen opetus osoittaa, että hyvyys kannatta oman hyödyn vuoksi.
Pihlström arvioi, että palkinnon tavoittelumoraali on porras yhteiskunnan rappioon.
Todellinen moraali ei anna valmiita vastauksia vaan herättää kysymyksiä.