Iiskala&Hurme: Metakognitio teknologisissa oppimisympäristöissä
Metakognitiivinen tieto tarkoittaa ajattelun tiedostamista eli yksilön tietoja ja uskomuksia ajattelusta ja sen toiminnasta (Flavell ym. 1993). Metakognitiivisella taidolla taas tarkoitetaan ajattelun valvontaa ja säätelyä (Brown 1987).
Metakognitiivisella tiedolla persoonasta tarkoitetaan oppijan tietoja ja uskomuksia itsestään ja muista oppijoista ajattelijana, esimerkiksi millainen itse on oppijana, missä asioissa on hyvä ja minkälaisissa asioissa on heikkouksia ja miksi.
- Metakognitiivinen tieto tehtävästä viittaa yksilön käsityksiin tehtävästä ja siihen liittyvän informaation luonteesta.
- Metakognitiivinen tieto strategiasta tarkoittaa, että oppija tietää esimerkiksi, miten hänen olisi tarkoituksenmukaista edetä oppimistehtävässä
Tiedon lajeja
Deklaratiivisella tiedolla (mitä-tieto) tarkoitetaan oppijan tietoa itsestään oppijana ja strategioista.
Proseduraalisella tiedolla (miten-tieto) taas tarkoitetaan oppijan tietoa, miten käyttää strategioita oppimisessa, esimerkiksi käsittelee uutta informaatiota, ja
konditionaalisella tiedolla (miksi-tieto) tarkoitetaan oppijan tietoa siitä, milloin ja miksi strategioita on tarkoituksenmukaista käyttää.
Metakognitiivinen taito suunnitella, mikä tarkoittaa oppimistehtävän asioiden pohtimista yleensä ennen varsinaista suoritusta.
Teknologisten ratkaisujen avulla ympäristöön voidaan luoda oppimista tukevia ja omaa ajattelua ohjaavia tukirakenteita, jolloin oppijan on mahdollista ratkaista sellaisia ongelmia, joita hänen olisi ollut mahdotonta ratkaista itsenäisesti.
Oppijan metakognition tukemisessa scaffolding eli oppimisen ohjattu tukeminen on tärkeää. Scaffolding tarkoittaa, että ohjaaja tukee oppijan ajattelu- ja oppimisprosesseja tarkoituksenmukaisesti siten, että se on riittävää auttamaan oppijoita rakentamaan oman ratkaisunsa ongelmaan. Scaffolding on säädeltävissä olevaa ja väliaikaista tukea, joka voidaan poistaa, kun sitä ei enää tarvita. Teknologisissa oppimisympäristöissä scaffolding voi auttaa oppijaa suuntautumaan tehtävään, organisoi tehtävän rakennetta, kiinnittää oppijan huomion ongelmaratkaisun kannalta kriittisiin vaiheisiin esimerkiksi apukysymysten avulla tai tekee ajattelua enemmän näkyväksi visualisoimalla oppimisen eri vaiheita, mallintamalla eksperttien ajattelua sekä tukemalla oppijoiden välistä keskustelua ja vuorovaikutusta.
Scaffoldingia voidaan lähikehityksen vyöhykkeellä auttaa kognitiivisten tukien (cognitive tools) avulla; voidaan tukea muistia ja metakognitiota, jakaa kognitiivista kuormitusta siten, että tietokone kantaa alemman tason kognitiivista kuormitusta, jolloin oppijalle jää enemmän energiaa ylemmän tason ajatteluun, sallia oppijaa osallistumaan kognitiivisiin toimintoihin, joita muuten ei olisi mahdollista saavuttaa sekä auttaa oppijaa luomaan ja testaamaan hypoteeseja ongelmanratkaisun tilanteissa.
Oppijoiden yhteisössä oppijat yrittävät päästä syvempään ymmärrykseen opittavasta asiasta. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tärkeimpiä osa-alueita ovat tutkimuskysymysten muodostaminen, oman tiedon jakaminen ja näiden tietojen yhdistäminen syventävää tehtävää varten, jossa ratkaisuun tarvitaankaikkien oppijoiden tietämystä. Lähtökohtana ovat oppijoiden omat tutkimusongelmat, joita he selvittävät yhdessä. Oppijat jakautuvat työskentelyssä tutkimusryhmiin, jonka jokaisella jäsenellä on oma vastuualueensa. Jokainen oppija kuuluu myös oppijaryhmiin, joissa on yksi jäsen (asiantuntija) jokaisesta tutkimusryhmästä. Asiantuntijan tehtävänä on selvittää ja jakaa tietoa vastuualueestaan.
Oppijoiden yhteisössä pedagogisessa mallissa yksi keskeinen ajatus on, että jokaisella oppijalla on arvokasta tietoa, jota voidaan hyödyntää yhteisen ongelman tai tehtävän ratkaisemiseksi joko vastavuoroista opetusta tai palapelimallia toteuttaen. Toinen keskeinen ajatus on kehittää jokaisen oppijan ajattelun taitoja ja oppijoiden erilaiset tiedot ja taidot nähdään yhteisön toimintaa rikastavana tekijänä. Tällöin käytetään myös termiä jaettu asiantuntijuus
Tietokoneavusteisessa yhteisöllisessä oppimisessa (Computer Supported Collaborative Learning, CSCL) teknologiaa käytetään ei ainoastaan tietoa välittävänä työkaluna vaan myös oppilaiden kollaboraatiivisen toiminnan tukena. Kollaboratiivisessa oppimistilanteessa on tärkeää, että siihen osallistuvat tekevät ajatteluaan näkyväksi tuomalla keskusteluun mukaan omia ajatuksiaan ja selittämällä tutkittavaa ilmiötä. Osallistujat rakentavat oppimisympäristöön yhteistä tietokantaa kirjoittamalla kysymyksiä ja kommentteja toistensa näkemyksistä tutkimuksen kohteena olevasta asiasta.
Teknologiset oppimisympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia pienryhmien keskusteluun ja yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen, mutta ne eivät pysty takaamaan sitä, että oppijat tietoisesti työskentelisivät toistensa tietorakenteen ja ajattelun kehittämiseksi. Keskustelun rakentumista voidaan kuitenkin tukea erilaisten kommentointityyppien avulla, esimerkiksi kysymys, informaatio ja vasta-argumentti, tai käyttämällä rooleja, kuten kysyjä, tarkkailija ja arvioitsija. Kommentointityypit tai roolit eivät kuitenkaan automaattisesti takaa, että oppija osaa hyödyntää niitä tarkoituksenmukaisesti vaan niidenkin käyttö voi olla pinnallista ja epätarkoituksenmukaista.
Verkkokeskustelussa ohjaajan rooli on myös tärkeä: Ohjaajan tulee ohjata keskustelua oppimistavoitteiden suuntaisesti esittämällä syventäviä kysymyksiä ja mallintamalla omaa metakognitiivista ajatteluaan. Taitavaan ohjaukseen kuuluu, että ohjaaja osaa jättää tilaa oppijoiden ajatuksille ja metakognitiiviselle toiminnalle (kognitiivisen toiminnan tiedostamiselle, valvonnalle ja säätelylle), sillä neuvottelua voi tapahtua vain silloin, kun sille annetaan tilaa.
(vrt. VAKAVA-blogit & Opinportti)
Pohdittaessa teknologian hyödyntämistä metakognition tukemisessa on oleellista muistaa myös, että teknologian käytöllä metakognition ilmentämisessä ja tukemisessa on välinearvoa, mutta ei itseisarvoa: teknologian käyttö ei siis sinänsä välttämättä tue yksilön tai jonkin yhteisön (esimerkiksi pienryhmän) metakognitiota, vaan ratkaisevaa on tapa, millä tavalla teknologiaa hyödynnetään.
Esittämämme esimerkit myös osoittavat, että teknologian käyttö metakognition tukemisessa ei korvaa opettajaa vaan opettajaa tarvitaan ohjaajana teknologian käytöstä huolimatta ja sen lisänä.