Ajatuksia ja sitaatteja Pihlströmin artikkelista
Sami Pihlström kirjoittaa saduista ja niiden kautta lapsille välittyvästä moraalista. Artikkeli on kaiken kaikkiaan rankkaa filosofista pohdiskelua. Pihlström mm. toteaa sivulla 53: ” En kuitenkaan tässä halua eksyä teologian enkä uskonnonfilosofian alueelle tämän enempää.”
Ihmettelen vain, miten hän saa artikkelistaan niinkin pitkän, vaikka sanookin lopettavansa teologisen pohdiskelun.
Yhtenä keskeisenä tehtävänään Pihlström kokee selventää lukijoille moraali käsitteen ja erottaa sen moralismista. ”Räikeimmillään kykenemättömyys ymmärtää moraalin luonnetta saattaa näkyä paitsi lain ja moraalin sekoittamisena tai (kuten saduissa) moraalisen palkkion ja rangaistuksen naiivina liioitteluna, myös kykenemättömyytenä erottaa moraali moralismista.”
Moralismi on tiukan siveellistä elämää, joka myös jakaa omia moraalisia ohjeitaan. ”Moraalin näkökulmasta voimme todeta jonkin – tyypillisesti dogmaattisen, johonkin valmiina annettuun oppijärjestelmään perustuvan, kriittisesti reflektoimattoman, toisenlaisten ajattelutapojen kannattajia herkästi tuomitsevan – näkemyksen olevan moralistinen.”
Mitä moraali itse asiassa on? Olennainen moraalin käsitettä koskeva edellytys on, ettei moraaliseen toimintaan voida sitoutua keinona tai välineenä johonkin muuhun. Tämä moraaliin kasvavan olisi opittava niin koti- kuin koulukasvatuksessakin – niin arkipäiväisissä suhteissaan toisiin ihmisiin kuin kasvussaan ”toimimaan vastuuntuntoisena ja velvollisuuksistaan huolehtivana kansalaisena yhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelämässä”.
Moraali kuitenkin ennen kaikkea herättää kysymyksiä, tekee elämästämme, jokaisesta teostamme, ongelmallisen. Moraali haastaa meidät pohtimaan sitä, mikä elämässämme on todella merkityksellistä, ja muistuttaa, kuinka kaukana aina olemme siitä, millaisia meidän pitäisi olla (vrt. Pihlström 2001, 2005).
Moraalin ja moralismin eroa itse Pihlströmin kuvauksen pohjalta kuvaisin Platonin luolavertauksen avulla. Moralisti luulee itse olevansa luolan ulkopuolella ja tietävänsä, että sisällä olevan näkemä varjo on vain heijastus todellisuudesta. Sen sijaan moraali herättää kysymyksen, olemmeko me sisä- vai ulkopuolella.
“Moraali on nyky-yhteiskunnassa kaikin puolin hämärtyvä ja fragmentoituva elämänalue.”
”Artikkelissa käsitellään moraalikasvatuksen perustavaa ongelmaa satujen moraalisen sisällön pohjalta. Oppiiko lapsi saduista, että hänen kannattaa olla moraalinen (tehdä oikein jne.), koska tästä on hänelle hyötyä – ja jos hän oppii moraalin tällaisena palkkioiden ja rangaistusten järjestelmänä, voidaanko hänen sanoa aidosti kasvavan moraaliseksi toimijaksi? Tämä moraalikasvatuksen ongelma johdattaa kysymykseen siitä, mitä moraali itse asiassa on.”
”Haluan tarttua saduille tyypillisen moraalisen sisällön ja eettisen rakenteen problematiikkaan.”
“Moraali itse velvoittaa meitä aitoon sitoutumiseen, vilpittömyyteen, mutta vain tuon sitoutumisen kautta moraali voi olla todellista.”
