Lea Pulkkinen: Lapsuusiän kasvatusilmapiiri ja aikuisiän sosiaalinen toimintakyky, 167 - 171
”Artikkelin perustana on kirjoittajan vuonna 1968 aloittama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus, jonka merkittäviä tuloksia oli juuri julkaistu kansainvälisissä aikakauslehdissä. Kysymys on niin sanotusta pitkittäistutkimuksesta, jossa samat henkilöt ovat suostuneet tutkittaviksi useita kertoja vuosikymmenien ajan. Eri ikäryhmien, kuten lasten, nuorten ja keski-ikäisten, vertailu tietyllä hetkellä (ns. poikittaistutkimus esim. v. 2000) ei olisi voinut tuottaa vastaavanlaista tietoa siitä, mitä ihmisen kehityksessä tapahtuu ja millaiset seikat siihen ovat yhteydessä. Tämän tutkimuksen erityispiirre moniin muihin pitkittäistutkimuksiin verrattuna on, että se tuottaa tietoa myös myönteisen kehityksen luonteesta ja voimavaroista eikä vain kehityksen riskitekijöistä.”
Lähes kaikilla niillä, joilla oli keskimääräistä parempi kehitystausta, oli keskimääräistä parempi sosiaalinen toimintakyky aikuisiässä. Ja päinvastoin: heikot lähtökohdat ennakoivat heikkoa sosiaalista toimintakykyä.
”Aikuisiän hyvän sosiaalisen toimintakyvyn kannalta merkitsevä kehitystausta sisälsi varhaisnuoruuteen mennessä kasvuolojen piirteitä ja kehityksellisiä saavutuksia, jotka edistävät kouluun sopeutumista, mikä puolestaan motivoi koulunkäyntiin ja johtaa hyviin oppimistuloksiin.”
Lapsen aggressiiviisuus > sopetutumattomuus > normien rikkominen > haluttomuus koulunkäyntiin > jatkokoulutusmahdollisuuksien kaventuminen > koulutuksellinen syrjäytyminen > alkoholisoituminen
Ihmissuhteiden laatu vaikuttaa varallisuutta enemmän lapsen myönteiseen kehitykseen.
”Keskeisiksi myönteistä kehitystä tukeviksi kasvuolojen piirteiksi todettiin vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isäänsä, äidin huolehtivuus ja kannustavuus sekä vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen.”
”Alkoholia runsaasti nauttivien vanhempien lapset irrottautuvat kotoaan varhain, kouluttavat itseään vähemmän ja ovat alttiita alkoholin varhaiselle käytölle. Myös vanhempien sosiaalinen
juominen alentaa lasten kynnystä alkoholinkäytön kokeiluun. Mitä varhemmin alkoholinkäyttö alkaa, sitä todennäköisempää on myöhempi ongelmakäyttö ja sitä todennäköisemmin se heikentää
sosiaalista toimintakykyä. Vanhempien oma pidättäytyminen päihteiden käytöstä edistää lapsen alkoholinkäytön aloitusiän siirtymistä täysi-ikäisyyteen.”
Artikkeli kertoo varsin selkeästi ja koruttomasti, että vanhempien alkoholin käyttö ja huonot keskinäiset suhteet vaarantavat lapsen sosiaalisen toimintakyvyn. Toimintakykyä mitattiin ottaen huomioon yhteiskuntaan sopeutuminen, alkoholinkäytön hallinta ja työuran vakaisuus.