Pikkupedagogi

Kommentti @ Himpura

24.4.2007 @ 9.35 |Muokkaa

Niinpä. En ole ehtinyt seuraamaan Hesarin mielipideosastoa, josko siellä on jo keskustelua aiheesta, mutta mikäli ei ole, olisi kirjoituksesi hyvä sinne.

Toisaalta eihän sitä tiedä, vaikka monivalinnat olisi laadittu siten, että niissä ei kysytä nippelitietoa tai vaikeaa asiasanastoa, vaan että pitää osata yhdistellä ja päätellä asioita. Mutta nähtäväksi jää…hieman kyllä epäilen.

Kommentti @ Santtu

24.4.2007 @ 10.58 |Muokkaa

Olen eri mieltä. Itse olen alkanut lukea aineistoa täysin lukiopohjalta, ja minusta teksti on suhteellisen helppoa. Lukiossa kävin kaikki psykologian kurssit ja ilman niitä lukeminen olisi paljon hankalampaa. Lisäksi nämä sinun sivut on kovasti auttanut vaikeiden asioiden ymmärtämisessä.

Kommentti @ pikkupedagogi

24.4.2007 @ 15.40 |Muokkaa

Kiitos. Hesarissa ei ole ollut minkäänlaista keskustelua aiheesta. Ehkä jalostankin artikkelini sinne… Kyllä aineistosta varmasti selviää, kun on lukion filosofian ja psykologian tunnit ollut skarppina. Mutta silti väittäisin aineiston olevan vaativan, koska useita kysymyksiä itsekin joutuu pohtimaan todella.

Kommentti @ Pirkko

24.4.2007 @ 16.13 |Muokkaa

“Tuntuu jopa siltä, että nyt, kun opettajakoulutukseen hakeminen ei vaadi huikeaa ylioppilastodistusta, halutaan kirjallisuuskokeella todella erotella jyvät akanoista.” Itse asiassa pääsykokeiden 2. vaiheessa edelleen kyllä katsotaan sitä yo-todistusta (ja sen olisi oltava huikea sisäänpääsemiseksi) ainakin Raumalla kokonaisuudessaan ja Hämeenlinnassa äidinkielen ja matematiikan osalta…. Ehkäpä teoskuulustelussa kaikki ovat vielä periaatteessa samalla viivalla, mutta loppujen lopuksi pääsykokeiden “uudistus” ei olekaan niin mullistava kuin sen sanotaan olevan. Totean saman kuin pikkupedagogi aiemmin: 95% sisäänpäässeistä on heitä, jotka olisivat päässeet sisälle vanhankin pääsykoemenetelmän aikana.

Kommentti @ Mariska

24.4.2007 @ 19.35 |Muokkaa

Jep. Itse olen lukenut kasvatustiedettä kolmisen vuotta ja siltikin jotkin asiat tuntuu vaikealta ymmärtää…Mutta toki koulutuksesta on ollut hyötyäkin monessa suhteessa. Mielestäni hakijat eivät ole todellakaan samalla viivalla. Toki kovalla työllä voi saavuttaa paljon ja jopa oppia aineistosta jotakin vaikka kasvatustiede olisikin koskematonta maaperää. Itse toivon tietenkin ettei näin ole ;D
Tsemppiä kaikille kilpailijoille!

Kommentti @ Iina

24.4.2007 @ 21.25 |Muokkaa

Ovatko kuitenkaan kaikki samalla viivalla vai halutaanko nyt joukkoon mukaan sellaisia, jotka sisäistävät (vaikeatkin) asiat nopeasti. Viittaan siis määrättyyn lukuaikaan. Nyt joukosta pudonnee pois ne, jotka ehkä tarvitsisivat enemmän aikaa aineiston sisäistämiseen. Onko se tarkoitus?

Kommentti @ kaisa

25.4.2007 @ 10.09 |Muokkaa

Kiitos pikkupedagogi!!!
Kirjoituksistasija kysymyksistä on ollut suuri apu osittain vaikeiden tekstien joukossa!!Vuoden “lukutauko” tekee tekstien ymmärtämisen välillä tosi haastavaksi. Itse kuulun juuri niihin jotka tarvitsevat enemmän aikaa lukea (kuten “Iina” kommentissaan toteaa). Onko vinkkejä?

Kommentti @ Mimmu

25.4.2007 @ 15.21 |Muokkaa

Niin.

Pitäiskö sinne sitten kaikkien päästäkään?
Jos on pikkuisen tietopohjaa, niin on varmaan helpompi menestyä yliopisto-opinnoissakin. Jos sen sijaan ei tiedä, mitä on didaktiikka, eikä
osaa kontekstista päätellä eri sanojen merkitystä tai jotain muuta
suht tähdellistä, kannattaisi ehkä suoritella avoimen opintoja tai jotain.

Materiaalin läpikäynnissä kannattaisi keskittyä juuri kontekstin
tulkitsemiseen ja reflektioon. Kovin pitkälle ei pötkitä, jos on koko
ajan pakko olla vetämässä hihasta jotakuta viisaampaa ja kokeneempaa.
Ehkä yliopisto olis jo sellainen paikka, missä läksyt tehdään ihan itse.

Toisaalta vuosi tai pari lukion jälkeen tekee kypsyyteen ja koulutettavuuteen aika paljon. Mutta olen sitä mieltä, että ihan perusasiat
kannattaisi haltsata ihan ennen kuin yliopistopaikkaa mielii.

Kommentti @ pikkupedagogi

25.4.2007 @ 16.10 |Muokkaa

Kyllä tuossa on järkeä ei voi kieltää. Mutta otan esimerkiksi vaikkapa puusepän, amis-artesaanista tulisi varmasti myös hyvä käsityönopettaja, jos on sosiaalisuutta…

Se täytyy kyllä myöntää, että “kolmannen asteen” opinnoissa lukiotarjoaa kyllä melko verrattomat opiskelutaidot. Eikä sinne missään nimessä kaikkien tarvitse päästä, eikä ihan kaikkia olisi tarvinnut… No se siitä.

Siis perusasiat on hyvä hallita, mutta varsinkin opettajakoulutuksen pyrkijöille pitäisi terminologiaa tarjota pieninä palasina. Opiskeluprosessin kontekstissa ehtii kyllä orientoitua professionaaliseksi terminologiksi…

Kommentti @ Eveliinak

25.4.2007 @ 18.02 |Muokkaa

Puusepästä tai amis-artesaanista voisi hyvinkin tulla mainio käsityönopettaja, olen samaa mieltä. Yliopisto ei todellakaan ole kapean “eliitin” paikka. Kaikille ei yliopisto sovi, mutta niin ei sovi ammattikoulukaan. Mielestäni VAKAVA suosii nimenomaan nopeasti asioita sisäistäviä.. Itse koen että kasviksen perusopinnoista ei ole hyötyä tässä projektissa, puhumattakaan lukiosta.

Kommentti @ pikkupedagogi

25.4.2007 @ 18.17 |Muokkaa

“kasvis”… Hmmm… En ollut tuota kuullutkaan - onneksi.

Monivalintakokeet suosivat omanlaistaan porukkaa. YO-kokeiden kuullunymmärtämiset (luullunarvaamiset) on nimenomaan näitä monivalintoja. Myös armeija harjaannuttaa monivalintojen tekemiseen (veikkaamiseen).

Monivalinnoissa on toki se, että ne voi arvostella vain yhdellä tavalla, vastaus on oikein tai väärin. Siinä suhteessa kaikki on ’samalla viivalla’. Mutta toisille vastaustekniikka on tutumpi.

Ei kaikki ole hyviä esseevastaustenkaan kirjoittajia… En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, pitäisikö opettajakoulutukseen valita hyviä kirjoittajia vai hyviä vakioveikkaajia… Kummassakin on puolensa.

Kommentti @ Iina

25.4.2007 @ 20.22 |Muokkaa

En, Mimmu, väittänytkään, että sinne tulisi kaikkien päästä. Mutta jotta kaikki saataisiin samalle viivalle, olisi aineiston oltava kaikkien ymmärrettävissä ja täten kuukausi on aika vähän sellaisille, jotka tarvitsevat enemmän aikaa sisäistämiseen jos ei pysty opiskelmaan täyspäiväisesti. Eikä mihinkään kouluun hakiessa täydy/voi osata asioita jo valmiiksi. Mielestäni Samalta viivalta -aineisto vaatii paljon. Ei liikaa, mutta paljon.

Ja kyllä kaikki muutkin koulut (alaluokilta lähtien) on sellaisia, joissa läksyt pitää tehdä ihan itse. Muuten ei opi edes lukemaan.

Yliopistoon voi hakea heti lukion jälkeen. Tämä tarkoittanee myös sitä, että silloin ei tarvitse olla vankkaa tietopohjaa kyseiseltä alalta. Oppimaahan sinnekin ollaan menossa.

:)

Kommentti @ pikkupedagogi

25.4.2007 @ 20.26 |Muokkaa

Oppimaanhan yliopistoonkin tosiaan tullaan. Itse asiassa, todellinen opiskelu alkaa vasta täällä…

Se, että yliopistossa myös opiskellaan ja että se on myös koulu, valitettavan usein unohtuu.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 5.40 |Muokkaa

Millaista materiaalin sitten pitäisi olla?

“Johdatus kasvatustieteisiin” -kirjassa,
joka siis on alan perusteos,
esitellään aika kattavasti näitäkin juttuja.
Mielestäni ON OLTAVA edes joku käry siitä,
mitä tarkoittavat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimus,
saati sitten, että TIEDETÄÄN, mitä ovat kasvatustieteen eri osa-alueet.
Ei minnekään ole pääsykoekirjana Pupu Tupunaa.

Miettikääpä vaikka lääkiksen pääsykoetta.
Miettikää oikiksen pääsykoetta.
Miettikää vaikka kirjallisuustieteiden pääsykoetta.

Totuus on se, että jollain täytyy karsia,
eikä varmasti mihinkään tiedekuntaan sisälle pääse
ilman, että täytyy perehtyä pääsykoekirjallisuuteen.
Mielestäni on aivan turha ruikuttaa, kun karsimista on
tapahduttava. Tietenkin, jos kaikki saisivat päättää itse,
niin vain itse pääsisivät ja kaikille lopuille jäisi luu käteen.

Kyllä perusopinnot kannattaa suorittaa etukäteen.
Kummasti kehittyy ajattelukyky. Kasvatustieteellinen termistö
tulee tutuksi.

Ja siitä tieteellisestä kielestä, sitä on joka ikisessä
kasvatustieteen perusteoksessa. Kyse on kumminkin
TIETEESTÄ. Kieli on parempi vain omaksua itselleen.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 6.12 |Muokkaa

Nuo lääkiksen ja oikiksen pääsykokeet ovatkin aivan sairaat… Mutta toisaalta niihin hakee niin paljon porukkaa, että syytä ollakin karsintaa. Kyllä karsintaa pitääkin olla, ei kaikkia voi ottaa sisälle.

Kasvatustieteen kieltä on toki jokaisessa teoksessa, mutta valintakoekirjassa sitä ei tarvitsisi olla mielestäni niin paljoa kuin nykyisessä. Helsingin parin viime vuoden “Luovuutta, motivaatiota ja tunteita” oli aika hyvä.

Koulutuksen keskeinen tavoite on se, että omaa alaansa osaa käsitellä oman alansa termein, mutta mielestäni tämän tavoitteen saavutetuksi olettaminen jo pääsykokeissa on hieman liikaa. Miksi preferoida spesiaalisesti lingvistisesti talentteja individuaaleja, kun muuten kommunikatiivisesta ja reflektiivisesta oppimaanpyrkimistapahtuman suorittajasta eli kvalifikoitumiskandidaatista on hyvän opetuksen kautta kehitettävissä - oman kriittisen reflektion kautta tosin - preferenssirelaatiossa similaaristi profiloituva oppimistapahtumien professionaali? Kyse onkin ehkä lähinnä siitä, että kun opetuksesta halutaan yliopistossa koko ajan säästää, se käy parhaiten valitsemalla opiskelemaan ne, jotka jo osaavat suurimman osan asioista.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 6.35 |Muokkaa

‘Rexi on homo ja opettajat hullui’ -teos voisi olla ihan hyvä, kun sen rinnalla olisi vaikkapa jokin opettajan pedagogisesta ajattelusta kertova artikkeli.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 8.28 |Muokkaa

Kasvatustieteidenkin koulutukseen hakee paljon porukkaa,
varsinkin tänä vuonna.

Mielestäni tuo kirja mittaa myös motivaatiota.
Kuinka paljon olet valmis perehtymään?
Ja kyllä tuo kirja vaan on mielestäni hyvä johdatus,
koska se käsittelee keskeisiä aiheita.

Jos pääsykokekirjaksi laitettaisiin joku Pupu Tupuna,
niin karsinta olisi käytännössä aika vaikeaa.
Ja mielestäni tuo termien käyttö ei ole lainkaan
maatakaatava juttu, sillä se opettaa juuri tuota kontekstuaalisuutta, josta
aiemmin puhuin.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 9.05 |Muokkaa

Edelleen minun mielestäni alan terminologia on asia, joka pitäisi tulla koulutuksen myötä… Luennoilla käytetty passiivinen sanavarasto kasvaa koulutuksen aikana pedagogin kieleksi. Ei sen tarvitse olla koulutukseen pääsyn ehto.

No, esimerkkitehtävä.
- Pohdi Pupu Tupunan seikkailujen suosiota lasten keskuudessa vastuulliseksi yhteisön jäseneksi kasvamisen näkökulmasta.
- Pohdi Pupu Tupunan maailmankuvan sijoittumista realismin ja relativismin akselille.
- Miten paradigman muutos vaikuttaa suhtautumisessa Pupu Tupuna -kirjoihin.

Että tältä pohjalta…
Kasvatustiedettä saa irti mistä vain. Kyse on lähinnä sitä, testataako pääsykokeissa ajattelua vai sivistyssanakirjan käyttöä…

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 9.15 |Muokkaa

Millä ihmeellä valitsijaraati lukee monta tuhatta esseetehtävää läpi?
Ja mitkä ovat lopulliset karsintaperusteet.

Olen edelleen sitä mieltä, että on aika paukku aloittaa yliopisto-opinnot,
jollei tiedä keskeistä termistöä. Olkoon nämä nyt sitten vaikka
didaktiikka, kvantitatiivinen tutkimus ja konteksti.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 10.39 |Muokkaa

Ja mitä soveltavimpiin tehtäviin mennään,
sitä kovempaa tieteellisen kielen käyttöä
tehtävä edellyttää, jotta se olisi ymmärrettävissä.
Esittämissäsi tehtävissä tarvitaan kyllä kosolti
tietopohjaa, joka edellyttää myös tieteellisen kielen
ymmärtämistä.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 14.24 |Muokkaa

Me emme tästä selvästikään pääse yhteisymmärrykseen. Minulla on eri näkemys kuin Sinulla, mutta ymmärrän kyllä mielipiteesi.

Poikela & Poikela, s. 61:
“Ihmiselle on ominaista itsekonstruktiivisuus, koska tiedonmuodostus on pääosin riippuvainen yksilön omasta mentaalisesta toiminnasta.”

Minun mielestäni pääsykoekirjassa ei tarvitsisi olla tällaisia virkkeitä. Asian voisi sanoa esim:
Ihminen on kehittyvä olento, siksi oppimisessa on tärkeää ihmisen oma aktiivisuus.

Kommentti @ Iina

26.4.2007 @ 14.33 |Muokkaa

Huh. Tulipa aloitettua huikea väittely.

Ei kukaan vaadi perusopintoja ennen opiskeluita. Hyvä, jos jollain ne on. Siitä on varmasti etua.

Onnea kaikille tasapuolisesti. Uskon, että tällä kokeilulla on hyvä tarkoitus ja TOIVON, että soveltuvuuskokeessa kyydistä tippuvat ne, joilla ei ole asiaa opettajanpöydän toiselle puolelle.

Kommentti @ Majava

26.4.2007 @ 15.04 |Muokkaa

“Edelleen minun mielestäni alan terminologia on asia, joka pitäisi tulla koulutuksen myötä… ”
Ehdottomasti.

“Ei kukaan vaadi perusopintoja ennen opiskeluita.” Ei varmaan.

“…TOIVON, että soveltuvuuskokeessa kyydistä tippuvat ne, joilla ei ole asiaa opettajanpöydän toiselle puolelle.”
Jaa - mitenhän se menee? Se, joka on oppinut alan terminologian ja suorittanut kasvatustieteen perusopinnot ennen pääsykoetta, joka pystyy sisäistämään lyhyessä ajassa asian kuin asian ja on muutenkin erinomaisen nero EI karsiudu pois.

Mutta entä jos tämä onnekas onkin sosiaalisilta avuiltaan katastrofi?

Voivoi oppilaitamme.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 15.22 |Muokkaa

En tarkoita sitä, että perusopinnot tekisivät ketään autuaaksi.
Olen vain sitä mieltä, että koska opettajan täytyy olla
ihmissuhdeammattilaisen lisäksi myös kasvatusTIETEEN ammattilainen,
on terminologia hallittava, yksinkertaisesti.

En ymmärrä, mitä pahaa on sanassa itsekonstruktiivisuus.
Konstruktio -sana ja siitä vedetyt sanat ovat yleisiä kasvatustieteessä.
Ymmärrän toki pointtisi, mutta niin kuin jokaisessa alan perusteoksessa
sanotaan, tekee juuri tieteenalalle ominainen terminologia teksistä
jokaiselle alan taitajalle ymmärrettävän.

Opettajaksi haluavia on paljon, mutta useasti tuntuu,
että aikomuksenakaan ei ole perehtyä kasvatustieteeseen tai kasvatustutkimukseen. Mielestäni on naurettavaa, että tiedettä ylenkatsotaan vain siksi, ettei sitä ymmärretä eikä ole halua opetella keskeisiä asioita kyseisestä tieteestä. En itsekään esimerkiksi “Johdatus kasvatustieteisiin” -teosta rakasta, mutta en ruikuttanutkaan siitä, että se pitää lähes jokaisen kasvatustieteilijäksi haluavan osata ulkoa. Se vain on niin, koska karsittava ihmisiä on. Kyllä sisäinen halu ja motivaatio olla joskus opettaja laittaa tekemään typerältäkin tuntuvia asioita.

Edelleenkään en ymmärrä sitä asennetta ihmisissä, joiden mukaan juuri minun ja vain minun on päästävä sisään. Muut jääköön rannalle.
Sitten ei olla valmiita panostamaan omaan ajatteluun tai työhön.
Enempi ajasta menee siihen, että panikoidaan ja valitetaan.
Se on aika valitettavaa.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 15.28 |Muokkaa

“niin kuin jokaisessa alan perusteoksessa sanotaan, tekee juuri tieteenalalle ominainen terminologia teksistä jokaiselle alan taitajalle ymmärrettävän.”

“Alan taitajien” pitääkin osata alansa sanasta, mutta asia pitää osata esittää myös siten, että alalle tulossa oleva opiskelijakin sen voi ymmärtää. Minusta kenenkään ei tarvitse ennen yliopistoa kuulua kategoriaan “alansa taitaja”.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 15.30 |Muokkaa

Tuokin on totta.
Mutta kyllä minun mielestäni on varsin hyvä asia,
että alalle haluava oppii alusta asti lukemaan
tekstiä, jota tulee joka tuutista, jahka hyväksymiskirje
postista kolahtaa.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 15.33 |Muokkaa

Ihmettelen ylipäänsä, minkä takia OKL:n pitäisi olla joku erikoistapaus tiedekuntien joukossa. Ihmisiä muihinkin paikkoihin hakevat ovat,
ja varmasti samojen ongelmien edessä kuin nyt pyrkivät.
Eivät ne pääsykoekirjat muuallakaan mene kaaliin,
jos ei niihin ole valmis panostamaan.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 15.37 |Muokkaa

Ymmärrämme siis toisiamme, mutta näkemyksissämme on ero. Tämä on demokraattinen yhteiskunta. Mielipide-ero on hyvä lähtökohta keskustelulle. Ja suomalaisessa kasvastuskeskustelussa tuo mielipide-ero tuottaa osittain näennäistä aaltoliikettä.

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 15.39 |Muokkaa

Matemaattisluonnontieteellinen!

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 15.57 |Muokkaa

Matemaattis-luonnontieteelliseen on jonkin verran pienempi tunku kuin käyttäytymistieteisiin.

Piti vielä se sanoa, ettei tämä Samalta viivalta -teos ole ollenkaan niin paha kuin se olisi voinut olla ottaen huomioon sen seikan, että pääsykokeeseen osallistuvia tiedetään olevan PALJON. Yhteiskunnallinen keskustelu on hyvä ottaa keskiöön, sillä sen vähäisyys on todellinen ongelma sen heijastuessa automaattisesti siihen, minkälaisia vaikuttajia tämän päivän nuorista tulee.

PBL -menetelmä on suosittu ja käytetty. Se on nyt “kuuminta hottia”, ja on todella hyvä, että Poikelat varsinaisina asiantuntijoina esittelevät asiaa.
Muutama vuosi sitten kirjassa olisi ollut von-Wrightien kirjoittama artikkeli konstruktivismista.

Nuutisen artikkeli on ihan ok. Tuntuu, että se on täyteartikkeli, mutta toisaalta didaktista keskustelua ei missään nimessä olisi voinut jättää kirjasta pois.

Puolimatkan artikkeli varmastikin tarkoituksella testaa lukijan hermoja, mutta on mielestäni kaikesta huolimatta hyvä johdatus terminologiaan. Toisaalta se osoittaa sen, ettei tieteenfilosofiaa tarvitse pelätä, sillä huolimatta lähes käsittämättömästä jauhamisesta se aukeaa, kun tarkkaan lukee. On hyvä tietää, että mielipiteitä tutkimustavoista on, ja ne ovat erilaisia.

Rousseau -artikkeli on myös ihan paikallaan juuri siksi, että Émileen usein viitataan sitä sen paremmin tuntematta. Rousseau on keskeinen henkilö, jonka elämänkerta voisi kannustaa ihmisiä niin kriittiseen ajatteluun kuin mielipiteenkin esittämiseen.

Jos kirjana olisi esimerkiksi ollut aikaisemmin noin sata kertaa mainitsemani “Johdatus kasvatustieteisiin”, olisi rutina koskenut kasvatustieteen historiallista kehitystä ja henkilögalleriaa.
Tai mikä tahansa muu alan perusteos. Aina riittäisi purnattavaa.
Ja mitä helpompaan kirjaan mennään, sitä nippelimpää on tiedossa.
En sano, että nippelitiedon kysyminen valintakokeessa olisi tarkoituksenmukaista, mutta se on karsimisen kannalta lähes välttämätöntä, jos tulokset valituista halutaan alle vuodessa.

Minä pidän tätä reilumpana vetoa kuin pisteiden keräilyä.
Kaikilla on taloudellinen mahdollisuus lukea tämä kirja.
Aiemmin hakumenettely on fokusoitunut koulumenestykseen,
jolla on toki jonkin verran tekemistä opettajan ammatin kanssa,
mutta kun kyse on myös ihmissuhdetyöstä, en haluaisi ainakaan
itse seitsemän ällän hiirulaista lapsiani opettamaan.
Mieluummin vaikka sen rennon mutta jämäkän, vähän vallattoman miehen, joka veti c:n paperit tuurilla.

Kommentti @ Majava

26.4.2007 @ 19.07 |Muokkaa

“kyse on myös ihmissuhdetyöstä, en haluaisi ainakaan
itse seitsemän ällän hiirulaista lapsiani opettamaan.
Mieluummin vaikka sen rennon mutta jämäkän, vähän vallattoman miehen, joka veti c:n paperit tuurilla.”

Kiitos pikkupedagogi, tuo on sitä tekstiä, jota haluaisin omien lapsieni opettajien tuntevan omakseen.

Näkökulmaa myös jostain muualtakin kuin yliopistomaailmasta : sairaanhoitajaopiskelijaksi hakevan ei oleteta oppivan esimerkiksi latinaa ennen koulun alkua, vaan hänen oletetaan opettelevan sitä opiskelun ja työharjoittelun ohessa.

Ja tämä siitäkin huolimatta, että käytännössä työelämään siirryttyä tämä kieli on hallittava, ilman tätä taitoa kuolee potilaat käsiin. Opettajat eivät käytä tuota kieltä opetuksessaan… joten arvojärjestykseen.

Kommentti @ Mimmu

26.4.2007 @ 19.35 |Muokkaa

Majava, otin kiitokset itsekkäästi itselleni:D

Sairaanhoitajaopiskelijat varmasti tietävät opiskeltavasta
alasta jotakin ennen alalle hakeutumista.
Eikä edelleenkään karsittavaa ole!

Kyse on siitä, että monet luokanopettajiksi haluavat
ovat minullekin sanoneet seuraavasti:

“Emmä siitä kasvatustieteestä mitään tiiä mut ei siä kai kauheesti sitä teoriaa oo…”

On totta, että asiantuntijakoulutus on eri kuin LO -koulutus,
mutta kasvatusTIETEESTÄ on siinäkin kyse!

Kommentti @ pikkupedagogi

26.4.2007 @ 20.13 |Muokkaa

KAIKKIA tietävät opettajan työstä aika paljon, vaikkei edes hakeutuisi alalle, koska kaikki me olemme opettajia kohdanneet.

Juu, siis kyllä tiede on tärkeää kasvatustieteessä! Se on yksi suomalaisen koulutuksen menestystekijöistä, mutta se tieteellisyys syntyy siis koulutuksen kautta!

Opiskelen tutkimuspainotteisessa Helsingissä!

Kommentti @ Mimmu

27.4.2007 @ 5.25 |Muokkaa

En mä sinun koulutustasi ole kyseenalaistanut.

Totta kai kaikki tietävät opettajan työstä paljon,
mutta kaikilla ei todellakaan ole opettajana koulutuksesta
realistista käsitystä.

En ymmärrä, mitä pahaa on sanoessani, että
ENSINNÄKIN karsintaa ON PAKKO tapahtua,
kaikki EIVÄT VOI päästä sisään.
TOISEKSI se, että opettajankoulutuksessa on kyse myös
TIETEESTÄ.
KOLMANNEKSI se, että perusasioita on HYVÄ tietää.
En tarkoita, että kouluun pyrittäessä on oltava VALMIS,
mutta on PIRUN HYVÄ TIETÄÄ, mitä on esimerkiksi didaktiikka.

Kommentti @ Majava

27.4.2007 @ 5.36 |Muokkaa

Sorkke Mimmu sullehan ne pidi tulla Tai oikeastaan molemmille, kun minulla on ollu niin hauskaa seurata tätä hmm - keskustelua.

En tiennyt hakiessani sairaanhoitajaksi muuta kuin että tämä on alipalkattu akkavaltainen ala joka polttaa liian monen loppuun liian usein. Karsittavaa oli oikeasti (eli riippuu paikkakunnasta) ja sisään lensin niin että heilahti.

Nyt haen opettajaksi joten kertokaa mulle mitä on didaktiikka?

Älkää kertoko, kyllä mä paremmin sen opin kun on aikaa se itse sisäistää ja etsiä sitä koskeva tieto jostain.

Silti on aina mahdollisuus että he erehtyvät minut ottamaan sisään, vaikka en tiedä mitä on didaktiikka. Ainakin tiedän että kyse on tieteestä.

Kommentti @ Mimmu

27.4.2007 @ 6.13 |Muokkaa

En mä tarkota, ettet voisi päästä sisään.
Musta on vaan hullua, että keskustelupalstat on täynnä näitä:

“Mun on pakko päästä sisään, mä haluun opex, mut voisittex kertoo,
mitä tarkottaa konsensus? Ku emmä jaxa lukee tätä textiä…
Ja mitä nää totuusteoriat on?? Ja mikä on ambivalenssi?
Ja mikä on didaktiikka?????? EMMÄTAJUU?!?!?!?! Mihinnäitä muka
tarvitaan ku mä oisin ihan hyvä ope. Mix just mun tätyy opetella nää,
emmänäitä ikinä tarviiiii!!!!!!”

Tämä oli nyt todella karrikoitua, mutta tämänsuuntaista.
Asiat ratkeaisivat, jos vaivautuisi lukemaan ajatuksella ja perehtymään.
Mutta heti, kun on sana, mitä ei ymmärrä, joudutaan paniikkiin ja aletaan puolustelemaan osaamattomuuttaan (JOKA ON TÄYSIN LUONNOLLISTA) sillä, että koskaan (muka) tule tarvitsemaan kasvatustieteellistä terminologiaa. Jos jo tässä vaiheessa purnaa siitä, että on pakko lukea ja omaksua terminologiaa, on pahapaha tulossa vastaan. Tottakai se on vierasta ja outoa, mutta hyvä siihen on tuntu saada. Tämän artikkelisarjan läpi päntättyään on jo tosi hyvin hajua siitä, mitä on tulossa.
Siksi mä henkkoht toivoisin sitä, että ihmiset keskittyisivät siihen lukemiseen ja ajattelemiseen ja hyväksyisivät sen tosiasian, etteivät kaikki voi päästä.

TIEDÄN, että se on kamala ajatus, “jos en pääsekään”. Se pitää vain hyväksyä, vaikka ihanne olisi, että kaikki motivoituneet opiskelupaikan saisivat. Se ei vain toimi, sillä Suomessa ei riitä opetettavia lapsia.

Kommentti @ pikkupedagogi

27.4.2007 @ 6.18 |Muokkaa

1. Karsinnassa pitäisi painottaa enemmän soveltuvuutta kuin terminologiaa, mikä onkin näennäisesti yksi VAKAVAn tavoitteista.

2. Opettajankoulutus pohjautuu kasvatustieteeseen, mutta tiede onkin juuri se, miksi koulutus. Koska kaikki tietävät paljon opettajantyöstä, tarvitaan kasvatustiedettä, joka pystyy tieteellisesti argumentoimaan ja tekemään päteviä kysymyksenasetteluja opetuksesta ja kasvatuksesta.

3. Ajatellaanpa autokoulua. Kaikkihan me olemme autossa istuneet, ja tiedämme paljon autolla ajamisesta. Monet osaavat ajaa autoa jo silloin, kun menevät autokouluun. Silloin autokoulu keskittyy korjaamaan virheellisiä käsityksiä, joita tulee esimerkiksi kaasun ja kytkimen käytöstä, joista käsitys on (tieteellisesti) muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana paljon, jos on opetellut esimerkiksi vanhempien johdolla. Ja poisoppiminen on paljon vaikeampaa, kuin uuden oppiminen.

Siis kun opettelee yksikseen OKL:ään päästäkseen ja epätoivoissaan opettelee ulkoa termejä syntyy vastaavia tilanteita. Esimerkiksi opettelee, että konteksti on ympäristö… Oppiminen riippuu kontekstista, konteksti rajoittaa oppimista…
Hyvin menee siihen asti, kun koulutuksessa Uusikylä luennoi “kontekstuaalisista talenteista”. ~ Ympäristölliset keskiaikaiset rahat…

(Esimerkki ei ole erityisen hieno, mutta ehkä se jotakin kertoo…)

Kommentti @ pikkupedagogi

27.4.2007 @ 6.33 |Muokkaa

Opettajan pitää olla innostunut opiskelusta ja oppimisesta! Tähän kuuluu myös se, että opettajan pitää olla innostunut tutkimaan kasvatustiedettä!

Helsingin luokanopettajakoulutuksen tavoitteisiin kuuluu:
“Opiskelija hankkii valmiuksia toimia oman työnsä kehittäjänä, vaikuttajana, kokeilijana, tutkijana ja asiantuntijana.”

Tämä on siis koulutuksen tavoite, ei tavoite valmistautuessa pääsykokeeseen…
Etsin tätä sen vuoksi, että muistin jostakin lukeneeni, että kasvatustieteen pitää auttaa opettajaa käyttämään oman alansa termistöä… Muistin väärin.
Ja varsinkin luokanopettajanhommassa on tärkeää, että osaa pukea tieteen mahdollisimman ihmisläheiseen muotoon, koska tiedettä pitää välittää lapsille ja omaa ajattelua pitää osata perustella vanhemmille!

Kommentti @ pikkupedagogi

27.4.2007 @ 6.34 |Muokkaa

Ne, jotka haluavat päästä opettajakoulutukseen tekemättä asianhyväksi mitää, eivät ole mielestäni oikealla alalla!

Kommentti @ Iina

27.4.2007 @ 8.52 |Muokkaa

Onko siinä jotain pahaa, että täällä kysellään mitä mikin termi tarkoittaa? Jos joku asia ei aukea pelkällä lukemisella ja on tällainen (todella hyvä) mahdollisuus kysyä asiasta lisää ja sitä kautta syventää tietoa niin onko se amatöörimäistä, että haluat ottaa asiasta selvää? Sitähän opettajan työ on.

Pikkupedagogi tekee käsittämättömän mahtavaa työtä vastaillessaan VAKAVA-aineistosta esille nousseisiin kysymyksiin. Oli ne sitten termejä tai kummallisia lausekäänteitä (mitä teksteistä kyllä löytyy). En väitä, etteikö asioita pitäisi ymmärtää jo pääsykokeissa. Tottakai pitää.

Hoitotyön koulutusohjelma vaatii myös todella paljon ymmärtämistä ja sisäistämistä, ulkoa-oppimista ja termien pänttäämistä. Hoitotyön pääsykokeissa painopiste on soveltuvuuskokeissa, ei terminologiassa. Lääketieteelliseen riittää Galenos ja lääkäreillähän se vastuu oikeasti hoitamisesta on. Nooh, meni vähän kauas.

Kommentti @ Mimmu

27.4.2007 @ 10.02 |Muokkaa

Siinä, että haetaan tukea, ei ole mitään pahaa.
Ei todellakaan.

Kritisoin vain erästä suhtautumistapaa koko hankkeeseen.

Kommentti @ iippari

27.4.2007 @ 10.20 |Muokkaa

Onko joku muu kuin minä IB oppilas? Meillä alkaa kirjotukset vasta ensi viikolla ja matikan kokeet menevät päällekäin sisäänpääsykokeiden kanssa. Alunperin eivät olisi päästäneet ollenkaan hakemaan luokanopettajakoulutukseen mutta kun tarpeeksi kinusin niin sain jotain erikoisjärjestelyjä. Tuntuu vaan pahalta kun en oikeen ehdi lukea melkein ollenkaan kun on tosiaan ne omat kirjotukset samaan aikaan ja pitäisi niihinkin keskittyä. Ei siis tosiaan jää fiilistä että kaikki lähtisivät “samalta viivalta”.
Kuulemani mukaan saatan vieläpä jäädä ainoaksi IBltä hakevaksi opiskelijaksi, sillä suostuivat vaatimuksiini vasta hakuajan päätyttyä - kuulemma monille olivat ilmoittaneet etteivät erityisjärjestelmät tule kysymykseenkään ja täten he eivät olleet edes lähettäneet hakemuksiaan. Se jos jokin on epäreilua.
Mimmu kun sanot että “Asiat ratkeaisivat, jos vaivautuisi lukemaan ajatuksella ja perehtymään.” niin kaikilla ei tosiaan ole mahdollisuutta perehtyä ja lukea moneen kertaan tms ajatuksella, sillä kuten tuolla keskustelun alussa taidettiinkin jo mainita, kyllä ne ylppäri/IB numerot tosissaan merkkaa.

Kommentti @ Muumi

27.4.2007 @ 10.49 |Muokkaa

Lueskelin tuossa aikaisempaa keskustelua kun en kaikkea ehtinyt. Tuli vain mieleen että mihin tätä valtavaa sivistyssanojen määrää tarvitaan käytännön opettajan työssä itse lukuisia lyhyempiä sijaisuuksia tehneenä en ole tarvinnut ainuttakaan noista kummajaisista. Eikö luokaopettajan tehtävä olekkaan kertoa asiat oppilaille mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi…?

Totuushan on se että opettajan työtä tehdään persoonalla ei niinkään älykkyysosamäärällä tai valtavalla tietomäärällä. Ei kaikki ole kiinni koulutustasosta.

Kommentti @ Majava

27.4.2007 @ 10.54 |Muokkaa

“Asiat ratkeaisivat, jos vaivautuisi lukemaan ajatuksella ja perehtymään.” Näinpä. Tuntuu kieltämättä hullulta kun ihmiset eivät tunnu oikein jaksavan keskittyä vaan ryntäävät heti nettiin kirkumaan kuinka on todella vaikeeta. Ehkä se on kuitenkin pitkälti vain vertaistuen ja tuen hakemista.

MUTTA kun kaikilla ei ole samat lähtökohdat, vaikka kuinka kotettaisiin saada “samalle viivalle”. Tässä jotkut juoksevat kilpaa työn, koulun, vapaaehtoistoiminnan ja pääsykokeisiin luvun kanssa (yksityiselämän ollessa rappiolla), kun taas toiset istuvat kotona lukemassa vailla taloudellisia huolia, kun ei tarvitse murehtia siitä, mistä leipä tulee. Kyllähän lukisin kaiken aiheeseen liittyvän, jos vain aikaa olisi. On velvollsiuudet ja ne pysyvät, vaikka kuinka olisi tahtoa lukea ja päntätä vaikkapa tuota terminologiaa päivät pitkät. Ja tahtoa päästä kouluun.

Itseasiassa pääsykoekirjassakin puhutaan, että kaikki pyritään ainakin PERIAATTEESSA saada samalle viivalle. No, jokainenhan ymmärtää että käytännössä tämä on silkka mahdottomuus. Melkeinpä väittäisin, että onnekkaimmat pääsevät sisään. Ne, joilla on vara -ihan oikeasti rahaa, vain lukea. Olen niin kateellinen niille, jotka voivat vain LUKEA!

Kommentti @ iippari

27.4.2007 @ 10.58 |Muokkaa

Mielestäni Pikkupedagogin ideat tekstin soveltamisesta (esim Pupu Tupunasta) olisivat huomattavasti reilumpia myös niitä kohtaan jotka eivät ole tavallista ylioppilastutkintoa suorittaneet. Minulta vaatii valtavasti keskittymistä lukea tuntematonta termistöä kielellä jota käytän valitettavan vähän (IB on englanniksi) ja vaikka monet termeistä voi päätellä niiden englanninkielisen merkityksen perusteella, ei se tee sisällön omaksumista helpommaksi. Varmasti on myös muita kuten Reifeprufung tai EB tutkintoa suorittavia joilla on yhtälailla ongelmia.
Tottakai porukkaa pitää karsia pois. On mahdotonta olettaa että kaikki pääsisivät sisään. Epäilen syvästi että itse en saa kutsua edes soveltuvuuskokeisiin ja olen sinut asian kanssa. Mutta jos VAKAVA kokeen tarkoitus on tehdä hakemisesta tasavertaista, se on mielestäni epäonnistunut ja pahasti. Se että lukumateriaali ja -aika ovat samat ei tosiaankaan tarkoita että hakijat olisivat samalla lähtöviivalla.
Paljon on täällä myös puhuttu siitä että pitää karsia niitä joilla kestää pidempään omaksua asiat pois. Mistä on peräisin mielikuva siitä, että jos on vaikea ymmärtää tekstiä, joka on tarkoitettu alan asiantuntijoille tai muuten alaan pitkälti perehtyneille, ei pitäisi päästä valmentautumaan opettajaksi? Eihän se MITENKÄÄN tarkoita että olisi vähemmän valmis opiskelemaan kasvatusTIEDETTÄ. Tarkoittaapahan vaan että sen eteen pitää tehdä enemmän töitä. Pääsykokeessa se ei kuitenkaan ole mahdollista sillä aika on rajallinen.

Kommentti @ iippari

27.4.2007 @ 11.02 |Muokkaa

“kaikki pyritään ainakin PERIAATTEESSA saada samalle viivalle.”
niin mutta kun ei saada edes periaatteessa jos n. 32 hakijalta evättiin pyyntö ottaa osaa sisäänpääsykokeeseen koska olisi vaatinut erityisjärjestelyä. itse vain satun olemaan harvinaisen jääräpäinen ajoittain ja sain ajettua asian läpi.

Kommentti @ Kettu

27.4.2007 @ 11.38 |Muokkaa

Kummallakin keskustelun osapuolella on pointtinsa.

Olen aika samaa mieltä Mimmun kanssa siitä, että jotain pitäisi itsekin tehdä eikä ensimmäisenä sännätä täältä kysymään apua ( vaikka olen ehkä itsekin tuohon syyllistynyt kohdassa tai parissa ). Tuntuu etenkin tuolla Opinportin puolella, että ihmiset alkavat panikoida..

Sitten taas pikkupedagogi on oikeassa noista käsitteistä, olisi sinänsä paljon parempi, että pääsykoeteksti olisi.. Oikeaa sanaa en osaa tuohon laittaa, helppolukuinenkaan ei hakemaani ole. Nimenomaan tuosta olen samaa mieltä, että jos oppiikin jonkun sanan merkityksen väärin..
Vaikka sehän on sitten vasta edessä, jos sisään päästään.

Kommentti @ Majava

27.4.2007 @ 11.59 |Muokkaa

Miten jollakin voi edes muuten olla se käsitys että joku ei ymmärrä sitä, ettei kaikki pääse sisään?

Ei kai porukkaa pidetä tyhmänä? Kyllä tässä kaikki siinä mielessä on samalla viivalla, että jokaisella on kaksi tulosvaihtoehtoa: sisään tai sitten ei.

Vakava suosii sitä, jolla on hyvä muisti.

Kommentti @ iippari

27.4.2007 @ 12.16 |Muokkaa

“Vakava suosii sitä, jolla on hyvä muisti.”

Mutta ei se tarkoita sitä että se olisi oikein ja ettei siitä voisi tehdä valitusta. Sehän nyt on selvä ettei hyvä muisti takaa hyvää opiskelijaa, koska se että muistaa ei tarkoita että osaisi soveltaa teoriaa käytäntöön.

Kommentti @ Majava

27.4.2007 @ 12.51 |Muokkaa

Niinpä - tuota tarkoitinkin. Mutta kuka tietää paikan, jossa valinnat olisvat TÄYDELLISEN oikeudenmukaisia? Ihan tosi, ei missään.

Sisään otetaan ne, joilla on “hyvä tuuri”. Ja joilla on hyvä muisti ja joilla oli aikaa lukea koko kuukausi.

Kommentti @ Majava

27.4.2007 @ 12.52 |Muokkaa

Ja joilla sattuu oleen hyvä päivä kun on kakkosvaihe.

Kommentti @ Hansuu

27.4.2007 @ 15.34 |Muokkaa

Nyt huomasin vasta lukea tuon mielenkiintoisen tekstin ja valtavaksi paisuneen keskustelun. Vaikka tehtävät ovatkin monivalintaisia, ei pelkkä ulkoa opettelu auttanut ainakaan viime vuoden monivalinnoissa (jotka luultavasti saman kaltaisia kuin tänäkin vuonna). Suurimmassa osassa kysymyksistä oli tekstin soveltamista, eikä yksityiskohtaisten asioiden muistaminen ollut olennaisinta.

Sitten tuohon aikaa ja rahaa -keskusteluun. Itse olen ollut mieluummin työttömänä tämän kuukauden ja kituuttanut työttömyyskorvauksella, jotta lukemiseen on jäänyt aikaa. Lukuaikaahan on kuitenkin vain tämä kuukausi. Niin lyhyen ajan voi lukea oikein kunnolla, vaikka joutuisikin luopumaan jostain hyvin tärkeistä asioista elämässään. Jos oikeasti on halua lukea paljon, voi jättää tekemättä jotain, mistä ei muuten luopuisi.

Vaikka itse olen suorittanutkin kasvatustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja, ei termistö ole silti kaikilta osin tuttua. Perus didaktiikat yms. on hallussa, mutta kirja sisältää paljon muutakin kuin pelkkää perusopinto-termistöä. Vaikka se onkin osa opettajan työtä, ei sen kuuluisi olla niin keskeinen osa. Viime vuoden pääsykoekirja oli kyllä mielestäni paljon turhauttavampi, vaikka sielläkin termistöä oli kattavasti. Tässä kirjassa artikkeleissa on selkeä linja eikä eri asia-aiheita ole niin paljon kuin Johdatus kasvatustieteisiin -teoksessa. Siinä nippeli-tietoa oli vielä enemmän.

Voimia kuitenkin kaikille lukemiseen! Vaikka kuinka yritettäisiin korostaa tasapuolisuutta, se jää joltain osin kuitenkin toteutumatta. Pitää vaan tehdä oma parhaansa, silloin ei jää ainakaan oma suoritus kaivelemaan.

Kommentti @ Mariska

29.4.2007 @ 20.21 |Muokkaa

Ei himputin 16 mitä jeesustelua.
Onnea vaan sulle mimmu vai mikä ootkaan. Ilmeisesti olet itsekin kasvatustieteen opiskelija, mikä sinänsä hämmästyttää lukiessa kommenttejasi…
On toki selvää, että asioista (otetaan nyt esimerkkinä se konstruointi kun se tuntuu sulla olevan niin lähellä sydäntä) joita ei tiedä on hyvä ottaa selvää. Jos ja kun ihmiset kyselee opinportissa kysymyksiä, niin uskoisin että ihmiset kuitenkin ajattelee ja pohtii omilla avoillaan- vaikka kysyykin. Itse kun hain kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran okl niin en ihan ollut perillä kaikesta terminologiasta. Luin yksin. Ja oli vaikeaa. En päässyt kouluun, mutta muita tuttavia pääsi, joilla ei myöskään ollut paljon käsitystä luettavasta tekstistä. Kouluun mennään siksi, että siellä oppii- ei siksi että siellä voidaan päteä jo opitulla tiedolla.
Ja pelkillä perusopinnoilla ei kyllä pitkälle pötki.
Nyt kolme vuotta kasvatustiedettä lukeneena voin sanoa, että edelleen artikkelit pistää pään sekasin- en todellakaan väitä osaavani tai tajuavani kaikkia asioita. Ja edelleen minulla herää uusia kasvatuksellisia ajatuksia, joka päivä. Ja syvennän jatkuvasti jo opittuja asioita. Ja termistö on tullut tutuksi lukemalla lukuisia kasvatustieteellisiä teoksia. Niitä tuskin lukiossa tulee hirveästi luettua.
Jos et koita, et voi voittaa. Anna ihmisten panikoida jos ne haluaa. Oon aika tiiviisti lukenut kommentteja ja myös muiden ongelmista voi oppia. Yritän aina itse miettiä miten jonkin asian ymmärrän.

Ja eikös se mene niin että kysyvä ei tieltä eksy??

Kommentti @ pikkupedagogi

29.4.2007 @ 20.46 |Muokkaa

Edellistä kommenttia pedagogi hiukan siisti…

Sama juttu, kun kuusi vuotta olen kasvatustiedettä opiskellut. Monia vaikeita asioita on kyllä kirjassa vastaan tullut, joilla on oikeasti saavut vaivata päätään. Monet artikkelit perustuvat tutkimuksiin, joissa kerrotaan paljon johtopäätöksistä, mutta niiden perustelu jää hiukan hinteläksi. Artikkeleita ei ole tarkoitettu pääsykoekirjaan, missä on puolensa kumpaankin suuntaan.

Kommentti @ Mariska

30.4.2007 @ 6.03 |Muokkaa

Nimenomaan. Hyvä että siistit Mutta alkoi v***ttaa.

Kirjassa vaan tosiaan sanotaan että asia on näin eikä perustella. Eihän siinä mitään, jos on vaikeita termejä mutta sitten johtopäätöksiä olis hyvä perustella…Hmm…Tutkivaan puheeseen voisi tämänkin liittää. Argumentit puuttuu
Eli johtopäätös ainakin mulla se että tässä teoksessa todellakin odotetaan (tietoisesti tai tiedostamatta) että jonkin verran pitäisi olla opittua asiaa aiheesta.
No mutta siitäkin huolimatta, jos vaan jaksaa lukea niin voihan se olla että koulujen ovet aukenee. Tsemppiä!

Kommentti @ Johanna Koskimies

30.4.2007 @ 10.43 |Muokkaa

Sen enempää nyt lukematta teidän kommenttejanne, pohdiskelin aika samaa asiaa kuin pikkupedagogi oli tuossa oivallisessa kirjoitelmassaan kirjoittanut (ks. Onko kaikki muka samalla viivalla VAKAVAsti?)

Itselleni on usein lukiessani Samalta Viivalta -teosta juolahtanut mieleen, että kaikissa artikkeleissa - jos ei suorasti, niin ainakin epäsuorasti - viitataan siihen, miten opettajankoulutuksen tulisi uudistua.

Suutarisen artikkelin perusteella oppilaitoksiin haluttaisiin lisää yheiskunnallista keskustelua ja sitä lisätään nimenomaan OKL:n ja opettajien kautta.

Nuutinen taas puhuu didaktiikkapainoitteisuudesta ja esittää kommentteja siihen, miten opettajien työ on muutakin kuin opettamista. Pitäisikö OKL:ssä antaa vastavalmistuneille opettajille valmiksia esim. selvitä tilanteesta, jossa opettajan tulee puuttua kodin asioihin. Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että opettaja joutuisi ottamaan vanhempien vuoksi yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Pitäiskö tällaisiin asioihin valmistautua jo OKL:ssä?

En nyt rupea enempää tässä muita lainailemaan. Ymmärrätte pointtini kuitenkin. Rivien välistä löytyy siis paljon vaatimuksia sille, miten OKL:n tulee muuttua.

No jos OKL:n on uudistuttava, on uudistusten oltava perusteellisia. Tähän asti on tietyillä pääsyvaatimuksilla päässyt sisään aina samantyyppistä porukkaa, sillä pääsyvaatimukset ovat vuodesta toiseen olleet melko samanlaiset. Eli kasvatustiedettä tekevät siis samanalaiset ihmiset, jotka “ajattelevat samanlaisesti”. Tuolloin ei itse kasvatustiede ja OKL kehity, sillä ei saada tiedettä tekemään uutta verta ja heidän mukaan uusia ideoita. Onkohan siis näiden pääsyvaatimusten muuttamisen syy ollut juuri tässä? OKL haluaa uudistua ja se kokee, ettei se siihen pysty, jolleivat kasvatustiedettä tekevät ihmisetkin vaihdu.

Eri asia on sitten onko uudistaminen tällä tavoin hyvä? Tässä nyt on varmasti tarpeeksi spekuloitu sitä, että keitä sinne OKL:ään sitten halutaan. En siihen keskuteluun lähde mukaan. Halusin vain esittää oman teoriani siitä, mikä tässä koko VAKAVA-hankkeessa on ollut ideana. Se oliko OKL:n uudistaminen tällä tavoin hyvä vai huono asia, nähdään vasta pitkällä aikavälillä..

Mielenkiintoista onkin nähdä sitten, kun joskus pääsemme sisään, minkälainen on meidän opettajankoulutuksemme. Onko didaktiikkapainoitteisuus vähentynyt? Opettelemmeko yhteiskunnallista vaikuttamista? Halutaanko meistä tehdä uusi opettajien sukupolvi, joka uudistaa koko koululaitosta?

Kommentti @ Iina

30.4.2007 @ 12.33 |Muokkaa

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta käsitykseni mukaan OKL:een halutaan enemmän poikia ja tuoreita ylioppilaita mikä on ristiriidassa Samalta viivalta -aineiston kanssa (tässä kohtaa viittaan tuoreisiin ylioppilaisiin). Toivottavasti uudistus kuitenkin toimii.

Annetaan ihmisten panikoida/jännittää, kysellä ja kyseenalaistaa. Ei kukaan voi mennä pääsykokeisiin opinportin tai pikkupedagogin kanssa, mutta tässä vaiheessa, ja etenkin näin pääsäreiden kynnyksellä, on käsittämättömän hienoa, että etenkin pikkupedagogi on apunamme.

Vielä on lukuaikaa hieman jäljellä! Tsemppiä kaikille tasapuolisesti!
Jorma Uotilaa lainatakseni:

Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet,
älä mitään itsessäsi liioittele äläkä sulje pois
ole kaikki kaikessa.
Kuu mahtuu lampeen,
koska se loistaa niin korkealta.

Kommentti @ pikkupedagogi

30.4.2007 @ 12.56 |Muokkaa

Sosiaalialan tuntemuksesta olisi varmasti opettajan työssä suunnattomasti hyötyä - siinä asia, jota kannattaisi oikeasti ajaa eteenpäin…

Kuten olen jo sanonutkin minusta VAKAVA-uudistus on kovin näennäinen.
Luultavasti edelleen alalla jyräävät ällän tytöt. Yksi VAKAVA-uudistuksen tausta ajatuksista oli tehdä valinnasta tasapuolisempi. Arvioinnin kannalta se sitä toki onkin: monivalintatehtävien arviointi on yksiselitteistä. Siihen eivät vaikuta käsiala eivät lauserakenteet tai mitkään muutkaan formaaliset differenssit.

Toisaalta tuolla palstalla joku kysyikin, mitä vikaa ällän tytöissä on. Hyvä kysymys!

Kyllä meistä odotetaan koulun uudistajia ja demokratian elvyttäjiä. Didaktiikkapainotteisuus ei ole vähenemään päinkään mutta sen sijaan yhteiskunnallisia sisältöjä on lisätty.

Me olemme opettajasukupolvi, joka tullee luomaan yhtenäistä peruskoulua.

Kommentti @ pikkupedagogi

30.4.2007 @ 13.41 |Muokkaa

Tuo poikien saaminen opettajakoulutukseen on hiukan haastava kysymys… Se on sellainen, jota ei ole haluttu ääneen sanoa, koska miesten aseman parantaminenhan ei ole tasa-arvoa. Aiemmin valintakokeisiin sai lisäpisteen pitkästä matematiikasta ja varusmiespalveluksesta… Nyt siis ei. Toisaalta alan toivotaan tasa-arvoistuvan, se olisi monen mielestä hyödyllistä, että alalla olisi sekä miehiä että naisia.

Joskus aika päiviä sitten oli ns. mieskiintiö, joka takasi tietylle määrälle miehiä paikan koulutukseen. Sekään ei tuonut tasa-arvoa. Kyllä miehien saamiseksi alalle tarvitaan muunlaisia toimia. (Politiikan puolella kiintiöt kuitenkin ovat keskeinen tasa-arvon väline.)

PS. Saattaa muuten olla, että olen valvomassa osaa Helsingin VAKAVA-kokelaista, että osa ehkä saakin minut mukaansa kokeeseen.

Kommentti @ Majava

1.5.2007 @ 16.17 |Muokkaa

OKL on varmaan tyttöjen paikka, mutta onko oikeasti ällän tyttöjen? Näin tilastoja joistain tutkimuksista, jotka osoittivat, että lukijat ovat näitä C-M akselin tyttöjä. Ihan lohdutukseksi vain. Käyköhän nyt niin, että siitä tulee aivan oikeasti ällän tyttöjen paikka?

Poikia on vähän - mistä lie johtuu… Tuossa mieskiintiö-kommentissasi puhut asiaa. Kumma homma, ettei niitä voi tälläkin osa-alueella olla.
Ketä se haittaisi? Ja kuinka paljon, se tätäkin alaa varmasti tulevaisuudessa hyödyttäisi!

Kommentti @ pikkupedagogi

1.5.2007 @ 20.14 |Muokkaa

No, “ällän tytöt” on hiukan kärjistävä ilmaus. Mutta missään muualla maailmassa opetusalaa ei hae opiskelemaan niin hyvin menestyneitä oppilaita kuin Suomessa. Viime vuosina jo yo-menestyksen merkitys korostui, kun harrastuspisteistä luovuttiin.

Mutta soveltavat tehtävät ovat pojille parempia, tai siis soveltavissa tehtävissä pojat pärjäävät tyttöjen tasoisesti.

Mieskiintiö on asia, josta pitäisi sentään voida keskustella…

Kommentti @ Lotta

2.5.2007 @ 15.35 |Muokkaa

hei!

Onkohan jossain sen ensimmäisen monivalintasarjan oikeita vastauksia?
Osa kysymyksistä oli nimittäin aika sekavia..

Kommentti @ Diana

2.5.2007 @ 17.55 |Muokkaa

Eikös teoksessa puhuta vapaasta keskustelusta ja tiedon syventämisestä, joka on perimmältään keskustelua. Eli tähän meidän päntäämiseen on siis ihan hyvä liitää vähän avointa keskustelua. Että otetaan nyt vaan oppia KYSEISESTÄ AINEISTOSTA!
Turha yrittää sabotoida! Opettajana on teoksen mukaan edistettävä avointa keskustelua, joten annetaan kaikkien vapaasti kysyä ja suhtautua miten haluaa.
Lukiosta suoraan kokeisiin tulevilla on varmasti erilainen kuva maailmasta, kuin välivuosia viettäneillä. Mutta tosin opiskelu rutiini saattaa olla parempi. Mielestäni kaikissa elämäntilanteissa olevilla hakijoilla on hyvät ja huonot edellytykset.Ehkä kuitenkin itse ihminen ja taidot ratkaisevat.

Lisäksi ärsyttää tämä sivistyssana-jupakka, koska ne ovat kuitenkin sanoja, jotka löytyvät kirjoista ja netistä ja ne voi kysyä toiselta. Ja helppo on myös päätellä sanojen merkitys jos osaa vähääkään englantia. Itse olen tässä hoidellut lukion jälkeen vauvaani, enkä minkäänlaista sivistyssanaopusta pänttäillyt, muttei suurempia ongelmia teoksen sanojen kanssa ollut.
Joten ei tee hakijasta sen parempaa, onko opetellut sanat aikaisemmin vai opetteleeko lukemisen yhteydessä, eikä todellakaan vaikuta tekstin ymmärtämiseen se,onko lukenut aiheesta aiemmin. Jos ei ymmärrä niin ottaa selvää! Helppoa, ja tässä mielessä olemme samalla viivalla.
Eli siis se, että jokaisella on oikeus kysyä ja keskustella tekee meistä tasaväkisempiä. Ei niiden sanojen merkitys mikään vaikeasti selvitettävä salaisuus ole.

Kommentti @ pikkupedagogi

2.5.2007 @ 19.31 |Muokkaa

Monivalintoihin on vastaukset ensimmäisessä kommentissa. Vastauksissa on virheitä, joita on kommentoitu kommenteissa…

Dianalle. Olen kanssasi samaa mieltä, pohdin vain, onko abien “erilainen” maailmankuva jotekin huonompi. Erilainen kyllä…

Kommentti @ Iina

2.5.2007 @ 19.59 |Muokkaa

Silti termien runsaus ihmetyttää. Toki kaikille sanoille on löydettävissä selitykset, ei kukaan ole sitä vastaan väittänytkään.

Minä pidän aineistoa mukavan haastavana ja ymmärrettävänä. Mutta miksi lähteä leikkimään terminologialla tällaisessa tilanteessa? Oli se sitten asian ydin tai ei, on aineisto kaikille sama.

Kommentti @ Diana

3.5.2007 @ 8.20 |Muokkaa

Joo, en itseasiassa nyt ihan tarkoittanut että olisikaan välttämättä huonompi, mutta ehkä elämänkokemus hyvänä puolena välivuotta viettäneillä. =) Jos sanotaan se niin päin!

Olisihan se mukavampi lukea minustakin jos sitä terminologiaa ei olisi niin paljon, mutta toisaalta se itsessään saattaa karsia nopeasti pois sellaiset, joilla ei ole motivaatiota uusia sanoja opetella.

Kommentti @ pikkupedagogi

3.5.2007 @ 9.06 |Muokkaa

Niin… En minä ymmärtänytkään Diana niin, ajattelin vain itsekseni kirjallisesti…

Iinalle: Aineiston kirjoittajat eivät ole tienneet, että heidän artikkelinsa päätyy valintakoekirjaan. Ei se siis täysin heidän syytään ole.

Kommentti @ Meme

3.5.2007 @ 13.22 |Muokkaa

Hmm..olen lueskellut melkein kaiken tänne kirjoitetun ja haluaisin kertoa oman stoorini, jos se vaikka herättäisi jotain ajatuksia:
Kävin lukion 3,5 vuoteen ja kirjoitin C:n paperit lukematta yhtään ylppäreihin, joten ei kovin kaksisesti mennyt.
Yksityiselämässäni oli rankka jakso menossa, enkä jotenkin jaksanut panostaa siihen, että olisin viitsinyt ottaa selvää eri opiskelupaikoista. Isäni on luokanopettaja ja äitini erityisopettaja ja he ovat molemmat valmistuneet Joensuun yliopistosta. Laitoin sitten huvikseni paperit Joensuuhun, vaikken halunnut edes koko kaupunkiin.
Luin Johdatus Kasvatustieteisiin -teosta yhteensä noin 5tuntia ja olin baarissa pääsykoepäivää edeltävän yön. 2,5h:n yöunilla isäni ajoi sitten minut Joensuuhun. Ensin oli kirjatentti ja sen jälkeen haastattelu ja lopuksi ryhmätilanne.
Kirjatentti meni osaltani niin, että koepaperissa olisi voinut yhtä hyvin kysymykset kreikaksi, tasan sen verran tajusin kysymyksistä. Päätin kuitenkin yrittää ja sain jonkinlaiset ruksit joka kohtaan. Ensimmäisessä kohdassa oli muistaakseni lähemmäs 40monivalintakysymystä ja vääristä vastauksista sakotettiin. Uskalsin vastata 9:ään. Haastattelu alkoi melkein heti kun olin ehtinyt pikaisesti käydä isän kanssa syömässä. Se meni mielestäni surkeasti. Tuntui, että tärisin ja toistin itseäni ja kun yritin pitää itseni positiivisena, naamallani oli typerä virne koko haastattelun ajan. Soitin isälleni haastattelun jälkeen, että lähdetään pois, ei tästä tule mitään. Menin kuitenkin ryhmätilanteeseen ja siellä oli mielestäni mukavaa. Meidän piti keskustella jostain koulussa toteutettavasta hankkeesta tjsp ja minä paasasin kierrätyksen tärkeydestä. Tunsin itseni hölmöksi, mutta minulla oli mukavaa.
Lähdimme isän kanssa kotimatkalle ja laitoin musiikista nupit kaakkoon ja olin kahden tunnin ajomatkan jälkeen jo klo15 omalla nurmikolla ottamassa aurinkoa ja pääsykoe unohtui jonnekin mielen taka-alalle.

Pääsin opiskelemaan. Pisteet jokaisesta osiosta olivat 0-10 ja 5pistettä jokaisesta osiosta oli alin hyväksytty pistemäärä. Sain kirjatentistä 5,15 ,ryhmätilanteesta 8,65 ja mielestäni huonosti menneestä haastattelusta 9,0 !!
Eli kannattaa yrittää, vaikkei olisikaan niin tosissaan. Aivan nyt vasta viime kuukausina olen alkanut pitämään opiskelusta todella paljon. Vihaan Joensuun kaupunkia, joten pyrin nyt ensi maanantaina Helsinkiin, asuntokin on jo tiedossa. Olen lukenut kohtalaisen hyvin pääsykokeeseen ja vaikka tiedän, että koulutukseen on hakemassa järjettömän paljon potentiaalisia ihmisiä, yritän silti, koska aina voi lykästää. Materiaali on mielestäni inhimillinen. Tosi haastava, muttei mahdoton. Johdatus Kasvatustieteisiin oli paljon pahempi ja epäselvempi(vaikken lukenutkaan sitä juuri ollenkaan). Välillä on tullut jopa sellaisia innostumisen puuskia ja poikakaveria alkaa jo ärsyttää kun hoen ‘tämä on raivostuttavan järkeenkäypää, näinhän tää menee’ jne.

Kommentti @ pikkupedagogi

3.5.2007 @ 13.46 |Muokkaa

Johdatus kasvatustieteisiin -teos olisi nimensä perusteella hyvä valintakoekirjaksi. Sisältö oli kuitenkin - vaikkakin vastasi nimeä - melko tönkkö.

Kommentti @ Virpi

3.5.2007 @ 13.51 |Muokkaa

Tämä on hyvä keskustelu ja aiheellinenkin.

Hyvää on että ollaan tajuttu että reformi on kaivattu tosiasia opettajankoulutuksessa. Huonoa on taas se, että sen käytännön toteutus ei ole helppoa eikä yksinkertaista.

Mun mielestä tässä on puhuttu paljon epätasa-arvoksi opettajaksi pääsemisessä. Täytyy muistaa että on muitakin väyliä kuin yliopisto ja OKL jos haluaa opettajaks. Jos ei siis nimenomaisesti halua luokanopettajaksi.

Se on myöskin kyllä fakta, että luokanopettajaksi tarvittaisiin vähän erilaisiakin tyyppejä kuin se “ällän tyttö”. Tietenkin tämä ilmaus nyt tasapäistää ne ällän tytöt (joihin muuten itsekin katson kuuluvani vaikka yo tutkinto uudistuikin niin että virallisesti mulla on vain yksi ällä kuin “ennen vanhaan” olisi ollut kuusi)…

Toisaalta taas minusta tässä on sellainenkin juttu että opettajankoulutukseen haetaan myös niitä ihmisiä, jotka tekevät tutkimusta, tiedettä ja vievät kasvatustiedettä tieteenä eteenpäin. Osastahan ei välttämättä tulekaan koskaan opettajia vaan tutkijoita tai muita vastaavia. Kasvatustiede kun tuntuu olevan tieteenä uudistusten / uudistumisen kourissa jos lukee näitä artikkeleja.

Monesti vain tutkija- ja opettajatyypit ovat ihmisenä aika erilaisia. Olisihan se superia löytää jollain tietyllä metodilla se tyyppi, joka on sekä hyvä tutkija että loistava opettaja (Sosiaalisisesti ja muutenkin).

Toisaalta pohdin sitäkin, että millä voimalla tuleva opettaja turhautuu jos hän opiskelee reformin hengessä ja meneekin kouluun töihin missä vastassa on systeemin jäyhyys ja byrokraattiset kiemurat. Kun tahtoa, tietoa ja taitoa muutokseen olisi, mutta ei olekaan valtuuksia eikä voimia sen hengen toteuttamiseen?

Mitä jos sen sijaan vastassa onkin ylisuuria luokkia joissa ei ole erotetu niitä oppilaita joilla on todellisia ongelmia ja opettamisen sijaan joutuukin ponnistelemaan pitääkseen järjestystä ja kuria luokassa tai oma jaksaminen murenee?

Ei käy kateeksi.

Kommentti @ Iina

3.5.2007 @ 14.59 |Muokkaa

En tarkoittanutkaan, että valinnan vastuu olisi ollut kirjoittajilla. Kyseisistä aihepiireistä löytyy muitakin artikkeleita kuin kyseiset. However, näillä mennään nyt.

Kommentti @ Jace

3.5.2007 @ 17.30 |Muokkaa

Ajattelin keventää keskustelua aiheeseen täysin sopimattomalla huumoripläjäyksellä.

Tiedättekö miksi opettajat ovat Marika Fingerroosin mielestä parhaita rakastajia?
Koska ne sanoo aina, otetaanpa vielä kerran uudestaan

…ööh, tässä kohtaa sai nauraa…

Leikki leikkinä, mielestäni terminologiaa olisi pääsykokeissa edes vähän hyvä hallita mutta pidän tärkeänpänä sitä ettei opettajankoulutukseen valittaisi pelkästään niitä “hiirulaisia” joista joku jo mainitsi. Joissakin kouluissa sellaiset syödään elävältä. Yhdessä. Tunnissa. He olisivat varmasti erinomaisia tutkimustyössä mutta opettajina… No, sanotaan vähemmän erinomaisia.

Kommentti @ Diana

3.5.2007 @ 17.52 |Muokkaa

Kiitos kevennyksestä!

Kommentti @ pikkupedagogi

3.5.2007 @ 18.10 |Muokkaa

- Jos aidalla istuu kolme varista, ja Jussi kivittää niistä yhden, montako jää jäljelle? tiedusteli opettaja.

Kalle viittasi ensi kerran koko lukuvuonna.
- Ei yhtään, koska muut pelästyvät ja lähtevät karkuun, vastasi Pikku-Kalle.

- Oikea vastaus on kaksi, mutta pidän ajattelutavastasi, vastasi opettaja.

————
Tunnin lopulla Kalle viittasi - jo toisen kerran…
- Opettaja, opettaja! Jos on kolme naista, jotka syövät jäätelöä: yksi nuolee, toinen puree ja kolmas imee; niin kuka heistä on naimisissa.

Opettaja punastuu: Kai se joka imee?

Ei, Kalle vastaa, vaan hän jolla on sormus sormessaan, mutta pidän ajattelutavastasi.

——————————————————-

Tämä ei tietenkään ole mitenkään soveliasta meille opettajille - vai onko.

Kommentti @ Diana

3.5.2007 @ 19.02 |Muokkaa

Härski!!

Ja muuten kiitos tosi paljon, on myös mua auttanut sun jutut!!

Kommentti @ tuleva opettaja?

3.5.2007 @ 19.29 |Muokkaa

mielenkiintoisia mielipiteitä! kiva lukea näitä teidän juttuja, niin tulee itellekin parempi mieli tohon kokeeseen liittyen. onko tosiaan kirjallisen koe täynnä monivalintoja vai onko mukana myös essee? ja onko ketään teistä hakenut turun okl:ään? musta teksti tuntuu vaikeahkolta kun ei oo tottunu. tietty jos kasvastustieteitä on jo lukenut, se on varmasti helpompaa. enkä tiedä onko lukutekniikka hyvä (laiska kun on) mutta oon melkein joka päivä lukenut tunnin sillon ja tällön.. ja koko aineiston läpi muutamaan kertaan…toivottavasti se riittää!

Kommentti @ pikkupedagogi

3.5.2007 @ 19.42 |Muokkaa

Se on hyvä, että tekee joka päivä jotakin, silloin aineistosta tulee luonteva osa arkea.

Kommentti @ minni

4.5.2007 @ 10.54 |Muokkaa

Abina pääsykoe tekstit tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän tahmeilta! Olen lukenut psykologiaa ja terveystietoa, ja osa (varsinkin tutkimukseen liittyvistä) termeistä ovat sitä kautta tuttuja. Tekstien sisältämiä monimutkaisia lauserakenteita ja hienoja sivistyssanoja olen saanut suomentaa sanakirjan kanssa Onko muilla lukiosta tänä keväänä valmistuvilla ongelmia tekstin kanssa?

Kiitos hyvistä sivuista! Tekstisi ovat avanneet aineistoa ja helpottaneet sen ymmärtämistä. Lukiessani muiden kirjoituksia alan jo lannistua, monet ovat jo tutustuneet kasvatusalaan ja opiskelleetkin useita vuosia! Laiskuuteni alkaa myös harmittaa. Joka päivä en ole jaksanut aineistoa kahlata, ja kirjoitusten jälkeen lukeminen totisesti maistuu jo puulta :/

Lisäksi melkein yhtä paljon, kuin itse pääsykoetta, jännitän matkustamista pääsykokeisiin. Inhoan yksin matkustamista, ja tulen kokeisiin kauempaa. Lisäksi koko yliopisto on kuin labyrintti. Toivottavasti edes löydän perille

Tsemppiä kaikille muille hakijoille!

Kommentti @ pikkupedagogi

4.5.2007 @ 11.01 |Muokkaa

Kysyvälle vastataan, sanoi mm. suuri opettaja…

Kommentti @ miesope

4.5.2007 @ 18.10 |Muokkaa

Kiitos hyvistä sivuista. Vaimo näet hakee Okl:n ja oli kiitollinen tällaisesta suomennoksesta sivuillasi. Itse jo monta vuotta työelämässä olleena luen mielenkiinnolla täällä esitettyjä ajatuksia opettajan työstä. Ensinnäkin hyvä opettaja on sellainen, joka on aidosti kiinnostunut työstään, mutta samalla ei ole liian pedantti “pilkun viilaaja” luonne. Tällöin ehkä hän kykenee ymmärtämään niitäkin oppilaita, joiden elämäntilanne ei ole kaikista parhain.

Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että opettajan työ on muuttunut aika paljon minunkin aikanani. Luokkaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Siinä sitten yrität pitää itsesi tyynenä ja todeta kerta toisensa jälkeen olevasi voimaton tietyn yksilön kasvatuksen suhteen. Lisäksi pikanttina lisänä ovat normaaliluokkaan integroidut erityistä tukea tarvitsevat oppilaat. Siis yleensä vaikeasti käytöshäiriöisiä poikia,jee !!

Näin toukokuussa jaksaa kuitenkin ajatella myönteisesti, kun se loma ovella kolkuttaa ja kai sitä jotain hyvääkin vuoden aikana sai tehtyä. Itse olen harkinnut vakavasti erityisopettajakoulutukseen hakeutumista, koska on älytöntä tehdä lähes erityisopen työtä normiluokassa pienemmällä palkalla ja suuremmalla opetusvelvollisuudella ilman avustajia.

Onnea kaikille pääsykokeisiin! Opettajan työ on mielekästä, jos ala luulemaan tietäväsi kaikkea ja ennen kaikkea muuta liian ammattitaitoiseksi luonteeksi. Sillä silloin olet jo lähellä kaikkitietäviä INSINÖÖREJÄ.

Kommentti @ pikkupedagogi

4.5.2007 @ 20.42 |Muokkaa

Kiitos työelämäterveisistä.

Opettajan työ on kyllä muuttunut, maahanmuuttajat ja erityisoppilaat ovat jatkuvasti kasvava haaste. Jos liki puolet oppilaista alkaa olla jonkilaisen erityisopetuksen tarpeessa, on aiheellista kysyä, mihin tarvitaan “normaaliopetusta”.

Yksi surullinen asia on juuri tuo, jonka mainitsit, että syrjäytyjät ovat nimenomaan poikia. Se on asia, johon erityisesti haluan vaikuttaa opettajana. Tasa-arvo koskee myös miehiä!

Kommentti @ Jace

5.5.2007 @ 7.56 |Muokkaa

Paljon puhutaan inkluusiosta ja integraatiosta jotka ovat teoriassa ihan hyviä asioita mutta käytännössä tilanne on aivan toinen. Itse olen keskustellut erään erityisopettajan kanssa ja hän oli sitä mieltä että inkluusio/integraatio ei yksinkertaisesti toimi kaikkien kohdalla. Vielä kun pienempiä kouluja lakkautetaan ja luokkakoot kasvavat niin ongelmien määräkin lisääntyy. Ja se, että avustajia ei tahdo löytyä. Tai löytyisi, mutta kunnilla “ei ole varaa”. Tiedän muutaman ihmisen jotka ovat saaneet tosissaan tapella että ovat saaneet lapselleen avustajan vaikka heille sellainen lain mukaan kuuluisi. Eihän sitä rahaakaan tietysti kaikkeen riitä, se on selvää. Mutta valtion kassasta varoja jaettaessa koulutuksen kannattaisi olla aika korkealla listassa.

P.S Itse muuten luen (luin) oikein tietotekniikan insinööriksi mutta yritän nyt OKL:ään. Insinöörit todella on kaikkitietäviä.

Kommentti @ pikkupedagogi

5.5.2007 @ 12.26 |Muokkaa

Inkluusio ja integraatio ovat hienoja ajatuksia, ja minä oikeasti kannatan niitä. Mutta niitä ei saa toteuttaa säästämisen vuoksi. Jos se tehdään tarkoituksena säästää, niin ei siitä mitään tule. Inkluusio ja integraatio tarvitsevat toimiakseen henkilöstöllistä (rahallista) panostusta!

Kommentti @ Alma

5.5.2007 @ 18.05 |Muokkaa

Minä haluaisin todeta vaan sen tähän, että asettaako uudistus hakijoita samalle viivalle, niin kyllä se tämmöisiä minun kaltaisia asettaa, joilla ihan kohtuulliset paperit on, mutta niillä ei silti varmaan oltaisi aiempien vuosien pääsykokeisiin pääsemistä edellyttäviä pisterajoja ylitetty. Tai olisi niillä johonkin päin Suomea päässyt, mutta ei sinne minne haluaa (suositumpiin kaupunkeihin). Nyt olen samalla viivalla kaikkien kanssa, kun pääsen kuitenkin yrittämään. Ja olen totta vieköön ottanut siitä ilon irti ja panostanut toden teolla lukemiseen, enkä ollenkaan usko olevani niiden “ällän tyttöjen” varjossa.

Joillakin voi kirjoitukset mennä vähän alavireisesti johtuen vaikka ihan nuoruuden välinpitämättömyydestä tai ajankohtaan osuvista vaikeista elämänkokemuksista johtuen, niin nyt päästetään heidätkin pahasta eli enää ei tarvi kantaa sitä taakkaa, vaan todella pääsee kokeilemaan samalta viivalta. Ei ne yo-arvosanat kerro kaikkea yksilön osaamisen tasosta.

Kommentti @ pikkupedagogi

5.5.2007 @ 20.29 |Muokkaa

Kyllä ehdottomasti VAKAVAssa on runsaasti myös hyviä puolia! Ei vanha konsti aina voita yhtä uutta… Mutta uusi malli ei automaattisesti ole myöskään paras. Minusta on tärkeää, että pyritään kriittisesti reflektoimaan uudistusta.

Kommentti @ yliopistolainen

6.5.2007 @ 9.56 |Muokkaa

Tervehdys. Aloin ihan mielenkiinnosta hakukoneella katsomaan millaista keskustelua huominen valintakoe on herättänyt. Osuin tänne sivustolle ja pakko myöntää, että olen ehdottoman positiivisesti yllättynyt tästä (joskin pienehkön joukon) pohdiskelevasta keskustelusta. Saattaapi valintakokeessa siis olla hyvinkin opettajaksi ja opettajan opintoihin sopivia ihmisiä - odotan jo innolla heidän näkemistään.

Itse en myöskään halua uskoa, että ainakaan Turkuun pääsee ns.pelkkiä vakioveikkaajia (pikkupedagogin termi), jotka toivon tippuvan viimeistään valinnan toisessa vaiheessa eli toiminnallisesssa ryhmätehtävässä ja matemaattis-luonnonitieteellisen ajattelun arvioinnissa. Turun toisessa vaiheessa yo-todistuksella ei ole merkitystä - vain äidinkielen tai suomi toisena kielenä -kokeesta voi saada lisäpisteen, jos sen arvosana on eximia tai laudatur. Tietystä lukiodiplomeista tai taiteen laajan oppimäärän syventävien opintojen todistuksesta voi saada max.2 pistettä.

Saa todella nähdä ovatko syksyn opiskelijat samanlaisia kuin aiempien vuosien - esim. 95-prosenttisesti kuten pikkupedagogi povasi. Itse olen myös hyvin onnellinen, että valintakokeeseen pääsee myös niitä, joilla ylppärit ei niin järin hyvin onnistuneet ja niitä todella potentiaalisia hakijoita, joilla ei vielä ole yliopistollisia opintoja (esim.avoimesta yliopistosta rahalla ostettuja) tai opettajakokemusta. Itse ainakin näen Turun valinnan teoriassa parempana kuin viime vuonna juuri “samalta viivalta” -lähtökohdasta, mutta saapa nähdä olenko liian ruusunpunaiset lasit laittanut nenälleni.

Ja käytännön valintakoetta miettiville: kannattaa ottaa mukaan henkkarin lisäksi joku sellainen kynä, jolla saa riittävän vahvan jäljen paperiin Olkaa myös ajoissa paikalla, koe alkaa tasan kello kaksi, jolloin teidän pitää olla jo löytänyt itsenne oikeaan paikkaan istumaan… Onnea kaikille!

Kommentti @ Tanja

16.5.2007 @ 20.38 |Muokkaa

Minua ihmetyttää, kun kukaan ei ole kirjoittanut yhtään kommenttia kokeesta, elämästä kokeen jälkeen. Olisi mielenkiintoista lukea, mitä mieltä kokeesta oltiin. Minusta se oli melkoisen haasteellinen.

Kommentti @ pikkupedagogi

17.5.2007 @ 3.59 |Muokkaa

Koetta on jonkin verran kommentoitu Onnea matkaan -otskikon alla. Noin yleisesti ottaen koe tuntuu [oma tulkintani] ehkä yllättäneen positiivisesti. Siinä on ollut soveltavia ja kokonaisuuksien hahmottamiseen perustuvia tehtäviä, mikä on monivalinnoissa varsin epätyypillistä. En nyt ala tässä kehuskella, mutta sikäli olen tyytyväinen, että tällä palstalla onnistuimme melko hyvin haarukoimaan erilaisia tehtävätyyppejä…