Kuvitteellinen kertomus tutkimuksen tekemisestä
Sanotaan, että haluamme tehdä tutkimuksen koululaisten asenteista ja kouluviihtyvyydestä. Ensiksi tulee mieleen, että kyse on arvositoutuneesta asiasta ja vaikeasti määriteltävästä käsitteestä. Siksipä lähdemme ensiksi tekemään tutkimusta laadullisesti, kvalitatiivisesti. Haastattelemme (esimerkiksi) yhden luokan oppilaat, ja heidän haastatteluistaan etsimme yhdistäviä tekijöitä kouluviihtyvyydelle; lempeä opettaja, hyvät luokkatoverit, haastavat koulutehtävät…
Kouluviihtyvyys on selvästi asia, jonka todellista olemusta on erittäin vaikea määrittää, siksi on melko selvää, että tutkimuksessa pitää suhtautua totuuteen relativistisesti, realistiseen totuuteen lienee turha pyrkiä.
Episteemisistä teorioista praktinen totuusteoria lienee mielekkäin tutkimuksen kannalta. Etsimme kouluviihtyvyyteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla kouluviihtyvyyttä voidaan parantaa. Voimme saada esimerkiksi selville, että oppilaat viihtyvät paremmin, jos heillä on pehmustut tuolit. Siis käytännön toimia, jotka heijastuvat positiivisina asenteina. Siis käytännön hyötyä. Tällöin voimme siis väittää, että praktisen totuusteorian mukaan, pehmustetut istuimet ovat selvä kouluviihtyvyyttä lisäävä tekijä.
Kuitenkin tulemme toisiin aatoksiin, että kouluviihtyvyys onkin selvä asiakokonaisuus. Tällöin voimme suhtautua tutkimukseen positivistisesti pyrkien matemaattisesti tulkittavaan aineistoon. Teemme siis määrällisen tutkimuksen, esimerkiksi kysely-menetelmällä. Voimme kysyä oppilailta, miten he viihtyvät koulussa asteikolla 1-5. Pyydämme vastaukset vaikkapa tuhannelta oppilaalta, nettiaikana käy kätevästi. Saamme keskiarvoksi 2,5. Keräämiemme muiden tietojen avulla saamme myös selville, että vanhempien tulot korreloivat suoraan (esim .60) oppilaiden viihtyvyyteen. Voimme tehdä tulkintoja, että varakkaat vanhemmat voivat ostaa lapsilleen loistavat kouluvälineet, jotka lisäävät oppilaiden viihtyvyyttä. Realistinen totuus siis näyttää olevan tämä, mutta matemaattisesti voimme määrittää, että tämä on totuus (esim.) 67 %:n todennäköisyydellä (vrt. virhemarginaali).
Aivotutkimuksen kautta saamme selville, että aivoissa GABA-välittäjäaineen määrä korreloi kääntäen kouluviihtyvyyteen. Toteamme, että on siis olemassa realistinen totuusasiasta, joka vain on tutkimalla löydettävä. Tällöin voimme realistisesti määrittää positivistisilla tutkimuksilla tuloksen, joka ei enää ole ”arvosidonnainen”. Voimme suhtautua tuloksiin foundationalistisesti, eli tulokset kertovat realistisesta totuudesta.
esimerkit auttavat ymmärtämään ja selkeyttämään aluksi niin ylitsepääsemättömän vaikeilta tuntuvia asioita!