Se johtuu siitä, että kun teen tällaisia väittämiä teen ensin vastausrivin. Sitten kun vastauksia on x-määrä alan tehdä kysymyksiä eikä niiden määrät aina kohtaa…
Kysymyksestä 11. Voisitko selventää kriittisyys-asiaa PBL:ssa ? Jos kriittisyys on aina osana PBL-menetelmää käytettäessä, miksi se ei silloin tuota kriittisyyttä. Eli aina kun käytetään PBL-menetelmää, kriittisyys on kuitenkin mukana?
9 on oikein. Siinä olen kaatunut omaan nokkeluuteeni. Alunperin se väite oli tarkoitus kääntää jotenkin päin vastoin…
11 on nyt taas vaihteeksi niitä, joissa vastauskin on oikein. Siis väite on väärin.
s. 55: “Ongelmanratkaisuun ja siihen liittyvään oppimiseen on itsessään totuttu liittämään kriittisen ajattelun ulottuvuus. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, koska ongelmia voidaan ratkoa annettujen ohjeiden mukaisesti ilman, että niihin liittyisi mitään luovuuden tai kriittisyyden elementtiä.”
Eli ajatuksena ongelmanratkaisussa ja erityisesti PBL:ssä on kriittisyyden tavoite. Mutta kuitenkin PBL-menetelmää voidaan myös soveltaa siten, ettei se toteuta kriittisyyttä esim. behavioristiselta pohjalta.
Eikös kuitenkin ole niin että mikäli pbl:ää halutaan toteuttaa mahd. “oikein” niin se kriittisyys ja reflektio pitäisi siihe sisällyttää. Jos käyttää esim. behavioristista menetelmää niin sehän ei ole ihanteellinen ratkaisu..?
Jos mietin noita näkökulmia niin onko näin, että parhaita malleja pbl:ää ajatellen ovat; humanismi, kontrukstivismi, kokemuksellinen oppiminen ja kognitismi?
Jos mallia voi käyttää noinkin useasta näkökulmasta soveltaen niin voidaanko sanoa jotain yhteistä nimittävää tekijää, esimerkiksi arvioinnista. Esimerkiksi, että pbl- malliin kuuluu AINA kriittisyys ja reflektio? Tai että oppimisen arvioinnissa on tärkeää itse prosessi, ei lopputulos?
“Eikös kuitenkin ole niin että mikäli pbl:ää halutaan toteuttaa mahd. ‘oikein’ niin se kriittisyys ja reflektio pitäisi siihe sisällyttää. Jos käyttää esim. behavioristista menetelmää niin sehän ei ole ihanteellinen ratkaisu..?”
Onhan se näin.
“Jos mietin noita näkökulmia niin onko näin, että parhaita malleja pbl:ää ajatellen ovat; humanismi, kontrukstivismi, kokemuksellinen oppiminen ja kognitismi?”
Juu. Minusta tosin humanismi on noille muille jonkilainen yläkäsite, ja konstuktivismi on kognitivismin yksi muoto.
“Voidaanko sanoa [–] että pbl- malliin kuuluu AINA kriittisyys ja reflektio?”
Voidaan. PBL on vain malli, mutta kaikki toteutumallit eivät toteuta PBL:ää oikein.
Ajatellen vaikkapa värityskirjaa. Niitä voidaan värittää monilla eri väreillä, mutta jos värittää viivan yli, ei toteuta värityskirjan tarkoitusta oikein.
Millä sivulla kirjassa on tietoa väittämään numero 4 liittyen? En jotenkin muista lukeneeni, että taitojen opetusta olisi painotettu.
( 4. Uusissa opetussuunnitelmissa on tietojen rinnalla painotettu taitojen opetusta. O )
Minulla on kysymys myös liittyen väittämään 14. (Totuus edellyttää tietämistä, sillä tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. V)
Eikös tähän voi vastata eri tavalla riippuen siitä, kannattaako episteemistä vai realistista totuuskäsitystä? Kun eikös episteemisissä teorioissa totuus tavallaan edellytä tietoa, koska totuus on riippuvaista ihmisten tiedosta, mutta realististen totuusteorioiden mukaan totuus on olemassa riippumatta siitä, tietääkö ihminen sitä (esim. Puolimatkan viittaus siihen, että jonkin muunlaisen kuin ihmisen tiedollisen rakenteen omaavat oliot saisivat tietoa eri asioista kuin ihmiset oman tiedollisen rakenteensa puitteissa voivat saada.)
Vai onko tuo väittämä merkitty vääräksi siksi, että väitteen loppu “tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus” ei ole syy sille, että totuus edellyttää tietämistä?
Nyt menin itsekin jo ihan sekaisin, toivottavasti tästä sepustuksestani saa jotain selvää.
Kohtaan 4 liittyy mm. seuraava.
s. 21: “Siinä missä koulutyön tavoitteet Suomessa yleensä mielletään tiedollisen
ja individualististen päämäärien saavuttamiseksi, niin kansalaiskasvatuksen ja yhteiskuntatiedollisen opetuksen alueella osa tavoitteissa on demokraattisiin kansalaisasenteisiin, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan tähtääviä. Toiminnallista ulottuvuutta on alettu painottamaan uusissa opetussuunnitelmissa ja siinä julkisessa keskustelussa, joka on kytkeytynyt tavalla tai toisella valtioneuvoston kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan vuodesta 2004 lähtien.”
Väite 14 on merkitty vääräksi kehäpäättelyn vuoksi. “Totuus edellyttää tietämistä, sillä tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.” Sivulauseen mukaan totuus ei edellytä tietämistä, vaan tieto edellyttää totuutta.
Siis seuraava virke olisi jo lähellä totuutta:
“Tieto edellyttää totuutta, sillä tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.” vrt. s. 94.
Niin joo aivan, nyt valkeni. Kiitos paljon.
Jos väite olisi kuulunut pelkästään, että “Totuus edellyttää tietämistä.” niin silloin varmaan episteemisten ja realististen totuusteorioiden kannattajat vastaisivat siihen eri tavalla? (Episteemiset: oikein, realistiset: väärin). Vai olenkohan ihan hakoteillä? Kääk. Vaikeaa tämä filosofointi.
Juu, tuossa tulisi epistemikoilla ja realisteilla varmasti erimielisyys.
Toisaalta tiedon määritelmä: “tieto on hyvinperusteltu tosi uskomus”, on kyllä melko laajalti hyväksytty. Eikä se olekaan selkeästi realistinen tai relativistinen, kumpaankin se käy.
Anteeksi, jos kuulostaa hiukan naivistiselta, mutta nyt tulee sitten rautalankamalli…
Ihmisellä on havainnointi kyky, sitä varten ihmisellä on aistit… Aistien kautta ihminen ottaa vastaan informaatiota. Ihminen ei kuitenkaa voi kuulla kaikkea, tai paremminkin oikeasti kuunnella kaikkea mitä kuulee. Ihminen ei voi katsella kaikkea mitä näkee… Ihminen ei voi nähdä kaikkea, loppujen lopuksi ihminen näkee hyvin vähän.
On siis selvää, että ihmisen havaintokyky on rajoittunut.
Raja tarkoittaa sitä, että se rajoittaa kahta asiaa. Siis olemme rajan sisällä, on oletettavaa, että rajan toisella puolellakin on jotakin.
Kun siis sanomme, että ihmisen havaintokyky on rajoittunut, se kertoo siitä, että sen rajan ulkopuolella on jotakin, mitä emme havaitse. Näin siis voimme todeta, että puhuttaessa ihmisen havaintokyvyn rajoittumisesta, tulemme samalla ilmaisseeksi, että oletamme sen rajan ulkopuolella olevan “realistisen totuuden”…
Oukhei, siis realistinen totuus on jotain sellaista, mitä ihminen ei pysty havaitsemaan (tai ainakaan kokonaan) ja on siis, no, jotain sellaista mitä ei tiedetä (tiedetään vaan, että se on olemassa). Ymmärsinkö nyt oikein?
