Bardyn artikkeli, s. 101-123.
Rousseaun Émile ilmestyi 1762 ja se on muodostunut kasvatusfilosofian klassikoksi. Se herätti jo aikanaan runsaasti mielipiteitä. Usein vain nykyisin Émileen viitataan tuntematta teosta juuri lainkaan. Émile on myös hyvin monipuolinen teos ja usein siihen viitatessa ei otetakaan huomioon kaikkia sen näkökulmia.
Rousseau (1712-1778) eli valistuksen aikana, jolloin tieteet uudistuivat ja luonnontieteet varsinaisesti syntyivät. Yhteiskuntakritiikki oli voimakasta ja käytti hyödykseen uusia kommunikaation muotoja, kuten sanomalehtiä. Koko yhteiskunta oli muutoksessa ja myös kasvatuksen kysymykset herättivät paljon keskustelua. Valistuksen yksi tavoite oli irrottautua taikauskoisuudesta ja epämääräisyydestä, elämä oli empiirisesti ja rationaalisesti käsitettävä asia.
Hänen keskeiset kysymyksensä ovat: Millainen ihminen on? Miten ihmiset liittyvät yhteen? Kuinka ihmisyhteisö syntyy sekä miten yksilön ja yhteisön väliset suhteet tulisi järjestää? Émile on koostuu viidestä kirjasta, joissa käsitellään ihmisen elämää syntymästä 25. ikävuoteen. Keskeinen Rousseaun ajatus on, että ihmisen tunteminen on prosessi, ei tila. Émile on monimuotoinen teos, joka käsittelee paljon muutakin kuin kasvatusta.
Yhteiskunnan laitokset vievät ihmiseltä tämän oman olemuksen. Rousseaun mukaan laitokset tekevät ihmisen riippuvaiseksi orjaksi. Yhteiskunnan vastapainoksi Rousseau halusi turvallisen perheidyllin.
Rousseaun mielestä ihminen on luonnostaan eheä. Lapsen pitää antaa omin käsin ja jaloin aistia maailma. Aistien ja tuntemisen kautta kehittyy järki. Kieli puolestaan kehittyy tunteiden ilmaisemiseksi ja koska tunteen ovat järjen perusta, kieli on erittäin tärkeä osa kumpaakin. Rousseaun kasvatuksellinen tavoite on järjellinen ihminen. Kehittynyt inhimillinen ajattelu ajattelun kerroksiin, siihen että aikuisjärki ”imee ravintoa” mielen aistikerroksista. Järki siis rakentuu tunteille.
Émilessä kritisoidaan yhteiskunnan aikuiskeskeisyyttä, lapsia pidettiin pikkuaikuisina, kun Rousseaun mielestä lapsi on ihminen itsessään. Lapsia pitäisi kohdella lapsina.
”Rousseaun ehdotukset tunkeutuvat vastakohtaisuuksien väliin: lapsen iloa ei saa tappaa, mutta lapsen pitää tietää paikkansa, lasta pitää rakastaa eikä pelätä tai totella, lasta pitää auttaa eikä käskeä. Tie ulos joko-tai -asetelmasta on oikein järjestetty vapaus.”
Émilen keskeinen kysymys on, miten manipulaatio sekoittuu vapauteen. Rousseau yhdistää lapsikeskeisen ajattelun ja aikuisen manipulaation, jossa aikuinen johdattelee lapsen vapaaehtoisesti hyväksymään aikuisen tahdon. Kasvatuksessa on kaksi vaihetta: ihmiseksi kasvaminen ja kansalaiseksi kasvaminen. Ensin on tärkeää suhtautua lapseen myönteisesti ja rakkaudella, jotta tämä oppii rakastamaan itseään. Kansalainen ihmisestä tulee avioliiton ja perheen kautta.
Viite:
Bardy, M. 2001. Rousseaun Émile ja kantavat kysymykset ihmiseksi kasvamisessa. Teoksessa M. Hillilä & P. Räihä (toim.) Samalta viivalta. Jyväskylä: PS-kustannus, 101–123.
