Artikkelin Bardyn artikkeli, s. 101-123. kommentit http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/ Kasvatustieteellistä diskurssia VAKAVA-kokeen Samalta viivalta Sat, 22 Nov 2008 03:48:18 +0000 http://wordpress.org/?v=MU Kirjoittaja: pikkupedagogi http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-341 Sun, 06 May 2007 15:28:52 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-341 Tuosta vainajien kautta viisastumisesta ajattelin, että se tarkoittaisi samaa kuin "historia opettaa." Siis että ihmisten pitäisi ottaa oppia historiasta, sen voitoista ja tappioista. Tuosta vainajien kautta viisastumisesta ajattelin, että se tarkoittaisi samaa kuin “historia opettaa.” Siis että ihmisten pitäisi ottaa oppia historiasta, sen voitoista ja tappioista.

]]> Kirjoittaja: Myrjami http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-337 Sun, 06 May 2007 12:22:22 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-337 Miten viisastutaan vainajien kustannuksella? Marjatta Bardy ja Émile SAMALTA VIIVALTA s. 115 vika lause "Viisastuminen vainajien kustannuksella on erityisen suositeltavaa." Eihän tää kokonaisuuten niinkään vaikuta, mutta itselleni tuli useampi asia mieleen mitä toi tarkottaa. Alkaa olla jo pää jumissa... valitan. Miten viisastutaan vainajien kustannuksella?

Marjatta Bardy ja Émile
SAMALTA VIIVALTA s. 115
vika lause

“Viisastuminen vainajien kustannuksella on erityisen suositeltavaa.”

Eihän tää kokonaisuuten niinkään vaikuta, mutta itselleni tuli useampi asia mieleen mitä toi tarkottaa. Alkaa olla jo pää jumissa… valitan.

]]> Kirjoittaja: Ihmettelijä http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-310 Fri, 04 May 2007 14:33:54 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-310 Jep, kiitos! Tarkkailin tekstiä tarkemmin myös, ja tosiaan Kessen viimeinen viittauslause lienee "Hänen mukaansa se on pitkälti laiminlyönnin ja väärintulkinnan historiaa." :) Jep, kiitos!
Tarkkailin tekstiä tarkemmin myös, ja tosiaan Kessen viimeinen viittauslause lienee “Hänen mukaansa se on pitkälti laiminlyönnin
ja väärintulkinnan historiaa.”

:)

]]> Kirjoittaja: pikkupedagogi http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-308 Fri, 04 May 2007 13:42:18 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-308 Dentiin viittaa tämä pätkä: "Monet pitävät Émileä Rousseaun tuotannon hienoimpana saavutuksena, tekijä mukaan lukien, mutta sitä on tutkittu vähemmän kuin hänen muita päätöitään, ja se on haitannut hänen koko tuotantonsa ymmärtämistä (Dent 1992)." Tämä on selvä, siitä kertoo tuo sulkeiden ulkopuolelle jäävä piste (.), joka kertoo, että viite koskee edellistä virkettä. Tämän pätkän sanoisin olevan Bardyn: "Teos onkin kasvatusfilosofian klassikkolistalla rutiininomaisesti! Se on sääli." Loppu on Dentin. Nämä kasvatustieteen viittaussäännöt on jänniä, eikä ihan yksiselitteisiä. Dentiin viittaa tämä pätkä:
“Monet pitävät Émileä Rousseaun tuotannon hienoimpana saavutuksena, tekijä mukaan lukien, mutta sitä on tutkittu vähemmän kuin hänen muita päätöitään, ja se on haitannut hänen koko tuotantonsa ymmärtämistä (Dent 1992).”

Tämä on selvä, siitä kertoo tuo sulkeiden ulkopuolelle jäävä piste (.), joka kertoo, että viite koskee edellistä virkettä.

Tämän pätkän sanoisin olevan Bardyn: “Teos onkin kasvatusfilosofian klassikkolistalla rutiininomaisesti! Se on sääli.”

Loppu on Dentin.

Nämä kasvatustieteen viittaussäännöt on jänniä, eikä ihan yksiselitteisiä.

]]> Kirjoittaja: Ihmettelijä http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-304 Fri, 04 May 2007 12:06:22 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-304 Hei, pp! Kiitos blogistasi ja muista pohdinnoistasi. Löysin tämän jokunen päivä sitten. Ensisijaisena pidän omaa lukemistani ja prosessiani, mutta toki eivät muiden ajatuksektaan pahitteeksi ole. Kysyisin, mitä mieltä olet Bardyn artikkelin s. 103 ao. tekstistä. Jos liikenet vastata niin kiitos:) Eli kun tuo ladonta on niin epäselvää tässä kohdin, niin mikä on arviosi: mikä tässä on lainattua Kesseltä vai onko jokin Bardyn omaa tekstiä/mielipidettä? Dentin referointi ilmeisesti alkaa "Monet pitävät Emileä..." Itse ajattelisin, että "Se on sääli" kommentti kuuluu Bardylle, sitä edeltävä Kesselle ja sen jälkeen Dentille. Pilkunviilausta lienee ;) "Kessen (1978) on kriittinen väitteisiin Rousseaun vaikutuksesta kasvatuksen historiaan. Hänen mukaansa se on pitkälti laiminlyönnin ja väärintulkinnan historiaa. Émile on luettu huolimattomasti jos lainkaan. Teos onkin kasvatusfilosofian klassikkolistalla rutiininomaisesti! Se on sääli. Monet pitävät Émileä Rousseaun tuotannon hienoimpana saavutuksena, tekijä mukaan lukien, mutta sitä on tutkittu vähemmän kuin hänen muita päätöitään, ja se on haitannut hänen koko tuotantonsa ymmärtämistä (Dent 1992)." Hei, pp!

Kiitos blogistasi ja muista pohdinnoistasi. Löysin tämän jokunen päivä sitten. Ensisijaisena pidän omaa lukemistani ja prosessiani, mutta toki eivät muiden ajatuksektaan pahitteeksi ole.

Kysyisin, mitä mieltä olet Bardyn artikkelin s. 103 ao. tekstistä.
Jos liikenet vastata niin kiitos:)

Eli kun tuo ladonta on niin epäselvää tässä kohdin, niin mikä on arviosi: mikä tässä on lainattua Kesseltä vai onko jokin Bardyn omaa tekstiä/mielipidettä?
Dentin referointi ilmeisesti alkaa “Monet pitävät Emileä…”
Itse ajattelisin, että “Se on sääli” kommentti kuuluu Bardylle, sitä edeltävä Kesselle ja sen jälkeen Dentille. Pilkunviilausta lienee ;)

“Kessen (1978) on kriittinen väitteisiin Rousseaun vaikutuksesta
kasvatuksen historiaan. Hänen mukaansa se on pitkälti laiminlyönnin
ja väärintulkinnan historiaa. Émile on luettu huolimattomasti
jos lainkaan. Teos onkin kasvatusfilosofian klassikkolistalla rutiininomaisesti! Se on sääli. Monet pitävät Émileä Rousseaun tuotannon
hienoimpana saavutuksena, tekijä mukaan lukien, mutta sitä on tutkittu
vähemmän kuin hänen muita päätöitään, ja se on haitannut
hänen koko tuotantonsa ymmärtämistä (Dent 1992).”

]]> Kirjoittaja: pikkupedagogi http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-119 Wed, 25 Apr 2007 18:10:53 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-119 Sivulta 105... Taustalla on siis keskustelu siitä, että Rousseau omaksui Descartes'n järkeä koskevat käsitykset, mutta kuitenkin Rousseaun mielestä D painotti liiaksi järkeä tunteiden kustannuksella. Rousseaun mielestä siis järki kasvoi tunteiden kautta. Rousseaun mielestä ruumiin ja mielen erottelu ei ollut mielekästä, koska ihmiselle kehittyivät tunteet ruumiillisten tuntemusten kautta. Tunteiden kautta kehittyi järki. Logosentrinen on sanakeskeinen. Mä ymmärsin Starobinskin näin: Starobinski laajentaa järjen ja tunteen käsitteitä. Tunteet ~ välittömät kokemukset. Järki ~ välilliset kokemukset. Tunteet ovat itse koettuja ja siinä mielessä ilman muuta välittömiä. Sen sijaan järki liittyy tietoon, joka taas liittyy sanoihin, kirjallisuuteen, tieteeseen. Tässä siis joku muu on kokenut jotakin, esim. tieteellisiä kokeita, ja pitää omaksua hänen kokemuksellinen totuutensa. Siis välillinen kokemus. Logosentrisen ajan taistelun käsittäisin siis taistoksi omien kokemusten ja tieteellisen totuuden (toisten kokemuksia) taistoksi. (Myös viitteitä realismin ja relativismin kädenvääntöön.) Sivulta 105… Taustalla on siis keskustelu siitä, että Rousseau omaksui Descartes’n järkeä koskevat käsitykset, mutta kuitenkin Rousseaun mielestä D painotti liiaksi järkeä tunteiden kustannuksella. Rousseaun mielestä siis järki kasvoi tunteiden kautta.

Rousseaun mielestä ruumiin ja mielen erottelu ei ollut mielekästä, koska ihmiselle kehittyivät tunteet ruumiillisten tuntemusten kautta. Tunteiden kautta kehittyi järki.

Logosentrinen on sanakeskeinen. Mä ymmärsin Starobinskin näin:
Starobinski laajentaa järjen ja tunteen käsitteitä. Tunteet ~ välittömät kokemukset. Järki ~ välilliset kokemukset.
Tunteet ovat itse koettuja ja siinä mielessä ilman muuta välittömiä.
Sen sijaan järki liittyy tietoon, joka taas liittyy sanoihin, kirjallisuuteen, tieteeseen. Tässä siis joku muu on kokenut jotakin, esim. tieteellisiä kokeita, ja pitää omaksua hänen kokemuksellinen totuutensa. Siis välillinen kokemus.

Logosentrisen ajan taistelun käsittäisin siis taistoksi omien kokemusten ja tieteellisen totuuden (toisten kokemuksia) taistoksi. (Myös viitteitä realismin ja relativismin kädenvääntöön.)

]]> Kirjoittaja: Leena http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-117 Wed, 25 Apr 2007 17:37:34 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-117 Tai hiukan toisesta näkökulmasta sanottuna: mielen ja ruumiin, älyn ja tunteen dualismin voittaminen, niiden integrointi harmonisella tavalla (Featherstone 1978, 171–174). Starobinski (1988,41) puolestaan katsoo, ettei kyse ole niinkään järjen ja tunteen eriparisuuden yhteensovittamisesta kuin taistelusta välittömän kokemuksen puolesta välillistä vastaan - jonka voi ymmärtää suureksi kysymykseksi logosentriseen aikaan siirryttäessä (Derrida 1977). (Samalta viivalta s. 105) Tämä kohta ei aukea. Suomentaisitko? :) Tai hiukan toisesta näkökulmasta sanottuna: mielen ja ruumiin, älyn ja tunteen dualismin voittaminen, niiden integrointi harmonisella tavalla (Featherstone 1978, 171–174). Starobinski (1988,41) puolestaan katsoo, ettei kyse ole niinkään järjen ja tunteen eriparisuuden yhteensovittamisesta
kuin taistelusta välittömän kokemuksen puolesta välillistä vastaan - jonka
voi ymmärtää suureksi kysymykseksi logosentriseen aikaan siirryttäessä
(Derrida 1977). (Samalta viivalta s. 105)

Tämä kohta ei aukea. Suomentaisitko? :)

]]> Kirjoittaja: pikkupedagogi http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-33 Wed, 18 Apr 2007 16:34:04 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-33 Olisi kivaa... Tärkeintä on kuitenkin prosessi - ei tuotos! Olisi kivaa… Tärkeintä on kuitenkin prosessi - ei tuotos!

]]> Kirjoittaja: Hanna http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-30 Wed, 18 Apr 2007 10:18:21 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-30 Äh...kirjoitin pitkät pätkät (noh ei niin pitkä pätkä ollu, mutta aikaa siihen meni), mutta sitten en tajunnut laittaa sähköpostisoitettani ennen kuin lähetin kommentin ja tietysti kaikki hävis. Noh, ehkä joku päivä kirjoittelen uudestaan :) Äh…kirjoitin pitkät pätkät (noh ei niin pitkä pätkä ollu, mutta aikaa siihen meni), mutta sitten en tajunnut laittaa sähköpostisoitettani ennen kuin lähetin kommentin ja tietysti kaikki hävis. Noh, ehkä joku päivä kirjoittelen uudestaan :)

]]> Kirjoittaja: pikkupedagogi http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-10 Sun, 08 Apr 2007 19:12:34 +0000 http://blogitus.net/pikkupedagogi/2007/04/08/bardyn-artikkeli-s-101-123/#comment-10 Tunnustan! Kuulun tähän joukkoon, joka on viitannut Rousseaun Émileen lukematta koko teosta. Toisaalta se on ymmärrettävää, kun ei kirjasta liene suomennosta saatavilla kuin museoissa ja englanninkielen lukeminen nyt on mitä on... Kaksivaiheisen kasvatuksen ajatus on kyllä mielenkiintoinen. Ensin omaksi itseksi kasvaminen ja sitten yhteiskunnan jäseneksi. Tämä on lähellä ajatusta ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Toisten rakastaminen ja kunnioittaminen lähtee terveestä itsensä arvostamisesta. Rousseau on yllättävän lähellä perikristillisiä arvoja, vaikka vastustaakin perisyntioppia. Hän painottaa ihmissydämen sisäistä tuntemista ja tutkistelua, joka usein hukkuu hengen orjuuteen. Tulee mieleeni, kun Jeesus oli Martan ja Marian tykönä, ja kun Martta vain hössötti, Maria kuunteli Jeesuksen opetuksia. Siis hengenravinto hukkui maiseen menoon. Usein Rousseaun tulkitaan tarkoittavan, että lapsi saisi kasvaa oman onnensa nojassa. Näin ei kuitenkaan, ainakaan Bardyn tulkinnan mukaan, ole. Lapsen oma tahto on tärkein, mutta aikuisen tehtävä onkin ohjata lapsen vapaa tahto oikeaan suuntaan! Opettajakoulutuksessa tätä kutsutaan motivoinniksi... Tunnustan! Kuulun tähän joukkoon, joka on viitannut Rousseaun Émileen lukematta koko teosta. Toisaalta se on ymmärrettävää, kun ei kirjasta liene suomennosta saatavilla kuin museoissa ja englanninkielen lukeminen nyt on mitä on…

Kaksivaiheisen kasvatuksen ajatus on kyllä mielenkiintoinen. Ensin omaksi itseksi kasvaminen ja sitten yhteiskunnan jäseneksi. Tämä on lähellä ajatusta ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Toisten rakastaminen ja kunnioittaminen lähtee terveestä itsensä arvostamisesta. Rousseau on yllättävän lähellä perikristillisiä arvoja, vaikka vastustaakin perisyntioppia. Hän painottaa ihmissydämen sisäistä tuntemista ja tutkistelua, joka usein hukkuu hengen orjuuteen. Tulee mieleeni, kun Jeesus oli Martan ja Marian tykönä, ja kun Martta vain hössötti, Maria kuunteli Jeesuksen opetuksia. Siis hengenravinto hukkui maiseen menoon.

Usein Rousseaun tulkitaan tarkoittavan, että lapsi saisi kasvaa oman onnensa nojassa. Näin ei kuitenkaan, ainakaan Bardyn tulkinnan mukaan, ole. Lapsen oma tahto on tärkein, mutta aikuisen tehtävä onkin ohjata lapsen vapaa tahto oikeaan suuntaan! Opettajakoulutuksessa tätä kutsutaan motivoinniksi…

]]>