Poikela & Poikela artikkeli, s. 51–70.
Artikkelin tarkoituksena onkin antaa opettajille ja opiskelijoille perustietoa PBL:n pedagogisista lähtökohdista sekä suhteesta kriittisen ajattelun kehittämiseen korkeakoulutuksessa. Artikkelissa osoitetaan, miten erilaiset oppimisteoreettiset suuntaukset vaikuttavat ongelmaperustaisen oppimisen pedagogisten mallien muotoutumiseen sekä arvioidaan, miten erilaisten PBL-mallien avulla voidaan toteuttaa kriittisyyttä yliopisto-opetuksessa.
Sanasto:
PBL ~ Problem Based Learning, ongelmaperustainen oppiminen
reflektio ~ arviointi, erityisesti itsereflektio
orientaatio ~ suuntautuminen
diskurssi ~ keskustelu
stukturoida ~ jäsentää, järjestää
relevantti ~ olennainen, järkevä
integraatio ~ yhdistävä, rajoja ylittävä
konteksti ~ miljöö, aika ja paikka, tilanne ja ympäristö
fokus ~ (tarkkailun) kohde, ‘keskiö’
potentiaali ~ mahdollisuus
Ongelmaperustaisen oppimisen periaatteet:
- Koulutuksen olisi pyrittävä tuottamaan ammatillista osaamista. Nykyisin koulutuksen ja ammatillisen osaamisen välinen kuilu on suuri.
- Koulutuksen opetussuunnitelmat pitää uudistaa tukemaan ammatillisten ongelmien käsittelyä koulutuksessa. Uudistus pitää toteuttaa kaikilla asteilla.
- Yhteistoiminnallisuus voi parhaimmillaan kehittää oppijoista itsenäisiä ja kriittisiä ajattelijoita.
Koulutus jakautuu jyrkästi oppiaineisiin, vaikka työelämän ongelmat eivät yleensä noudata tieteenalajakoa. Tämä on yksi keskeinen peruste oppiainejakoisesta poikkeavalle lähestymiselle. Ongelmaperustainen oppiminen lähtee ammatillisesta haasteesta, johon haetaan ratkaisua rakentamalla uutta tietoa, järjestelemällä ja uudelleen määrittämällä vanhaa tietoa. Koulutuksen tärkein tehtävä ei olekaan antaa tietoa, vaan auttaa rakentamaan ja ratkaisemaan ongelmia. Ongelmaperustaisessa oppimisessa pyritään uuden tiedon tuottamiseen, lähtökohtana on ammatillinen ongelma, jonka kriittinen tarkastelu luo edellytykset edellytykset kriittiselle oppimiselle. Kriittinen oppiminen on refleksiivistä, transformatiivista. Tavoitteena on itsearviointi ja itsensä kehittäminen.
Tieto- ja oppimiskäsitykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden välisten suhteiden mukaan:
Transmissio viittaa behavioristiseen ajatteluun; oppiminen on nähdään tiedon siirtymisenä.
Transaktio viittaa konstruktivismiin; oppiminen on aikaan ja paikkaan sidottua tiedon rakentamista, jossa pyritään lisäksi tieteenaloja ylittävään ongelmanratkaisuun.
Transformaatiossa keskeistä on taitojen oppiminen ja henkilökohtainen muutos. Oppimisessa pyritään muuttamaan vallitsevia käsityksiä kriittisen tiedonhankinnan kautta.
(engl. transmission – tiedonsiirto; transaktio – vuorovaikutus; transformation – muuttuminen)
Oppiminen nähdään kehänä, jossa arviointi (reflektointi) on koko ajan mukana. Ongelmat pyritään muotoilemaan ammatillisista tilanteista. Ongelmiin ei yleensä ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, ja joskus ongelmiin ei ole ratkaisua ollenkaan. Tärkeintä on prosessi.
”Ongelman tehtävänä on kantaa ongelmanratkaisua ja arvioinnin tehtävänä on kantaa oppimisprosessia. Ohjaamisen eli tutoroinnin merkitys on siinä, että nämä kaksi perustehtävää onnistutaan viemään läpi ja samalla ratkaistaan myös esiin nousevat sosiaalisen kontekstiin ja ryhmäprosessiin liittyvät ongelmat.”
Viite:
Poikela, E. & Poikela, S. 1999. Kriittisyys ja ongelma perustainen oppiminen. Teoksessa M. Hillilä & P. Räihä (toim.) Samalta viivalta. Jyväskylä: PS-kustannus, 51–70.
