Pikkupedagogi

Nyt sitten odotellaan tuloksia ja valmistaudutaan tulevaisuuteen.

Muistakaa, että olette elinikäisiä oppijoita, joita parin tunnin koesuoritus ei saa lannistaa, oli tulos mikä hyvänsä.

Huomenna koe sitten on. Kyllä on ollut hienoa, että täällä on taas ollut paljon aktiivisia osallistujia. Mukavaa ja hienoa, jos on voinut jotakuta auttaa…

Mutta eihän se toki tähän lopu, vaan toinen vaihe tulee vielä. Siitäkin voidaan keskustella, vaikka omat tietoni asiasta rajoittuvatkin Helsinkiin.

Itselleni on tästä ollut sikäli hyötyä, että tämä projekti pakottaa lukemaan kasvatustiedettä ja pohtimaan tulevaisuuden koulua vakavasti. Kasvatustieteen lukeminen taas auttaa arvioimaan omaa työtä, mikä tässä tapauksessa on välillä lohduttanut, kun työ ei aina palkitse. Lotmanin artikkeli jäi itselleni hampaan koloon, kun en siihen oikein otetta saanut enkä pystynyt tarjoamaan parasta mahdollista tukea. Se ehkä kertonee artikkelin vaativuudesta jotakin.
Onnea kokeeseen, kyllä siellä sitäkin tarvitaan.

Ovatko arvot olemassa ihmisestä riippumatta?

Ovatko ne vain henkilökohtaisia kannanottoja vai onko niillä objektiivisia perusteita?

Onko olemassa ”oikeita” arvoja?

Miten opettajat osaavat opettaa tällaisia asioita, joihin he eivät itse ole saaneet koulutusta?

Oppiiko lapsi saduista, että hänen kannattaa olla moraalinen (tehdä oikein jne.), koska tästä on hänelle hyötyä – ja jos hän oppii moraalin tällaisena palkkioiden ja rangaistusten järjestelmänä, voidaanko hänen sanoa aidosti kasvavan moraaliseksi toimijaksi?

Onko ihmisten mahdoton ymmärtää, että moraali velvoittaa meitä toimimaan tietyllä tavalla täysin riippumatta siitä, mitä laki milloinkin sanoo?

Miten moraali ja moralismi sitten ovat erotettavissa toisistaan?

Ajaudummeko nyt relativismiin, oppiin moraalisten arvojen ja periaatteiden (sekä siten myös moraalin ja moralismin välisen moraalisen erottelun) suhteellisuudesta kulttuuriin, aikakauteen, viitekehykseen tai jopa yksilöön?

Voiko ihminen oppia mitä tahansa?

Minkälainen peruskoulun oppilas on ”asiantuntija”, sellainen ekaluokkalainen, joka on oppinut lukemaan vai sellainen 9-luokkalainen, joka on oppinut laskemaan toisen asteen yhtälöitä?

Miten kokeneet opettajat eroavat noviiseista?

Mistä asiantuntijatieto muodostuu?

Minkälaisia mahdollisuuksia nuorella opettajalla on tällöin toimia muutosagenttina?

Ovatko sitten opettajien työyhteisöt tuollaisia uutta tietämystä luovia yhteisöjä ja voiko opettajan professiota kuvata asiantuntijaprofessioksi tiedon luomisen näkökulmasta katsottuna?

Millä tavalla sitten tiedon rakentamiseen kulttuuriin voitaisiin päästä opetusalalla?

Miten onnistutaan siinä, että annetun opetuksen taso kohtaa kaikkien ryhmässä olevien lasten omat kehitystarpeet?

Millaisesta ideologisesta valikoinnista voi olla kyse, jos ympärillä on vain harhoja, ja nekin ovat pohjattomia?

Jos joku haluaa nyt ihan viimeisinä päivinä syventää tietämystään, yksi mahdollisuus on tehdä essee tyyppisiä tehtäviä, joissa pohtii, minkälaisia eväitä kirjoittajat antaisivat vastata kysymykseen.

Jos joku haluaa oikeasti saada palautettakin tekstistään, minulle voi lähettää s-postia. Näitä voi toki myös tehdä ihan itsekseen, mutta suosittelen näitä erityisesti heille, jotka eivät nyt juuri keksi, mitä VAKAVAn tiimoilta olisi vielä tehtävissä…

Pohdi asiantuntijuutta koulussa

Arvot osana kulttuuria 

Muistaakseni viime vuonna kysyttiin jotakin artikkelien kirjoittajistakin. Tässä on koottuna muutamia suoria sitaatteja valintakoekirjasta. Tarkoituksena on päätellä kenen kirjoittamasta artikkelista sitaatti on.

(Alempana on poimittu hiukan kieli poskessa vielä astetta vaativampia sitaatteja.)
Tehtävä on tietysti helppo, jos käyttää Ctrl+F yhdistelmää ja vain hakee sitaatin, mutta jos niin teette, katsokaa myös mihin sitaatti liittyy. Olen yrittänyt nämä ylimmät sitaatit koota niin, että ne kertovat artikkelista jotain olennaista…

Kommentoikaa, niin keskustellaan.

Vastaus vaihtoehdot 1-8:

1 Niiniluoto, Arvojen muutos ja moraalikasvatus

2 Pihlström, Satujen moraaliopetukset

3 Lehto, Konstruktivimi peruskoulun didaktiikan ohjenuoraksi?

4 Tynjälä, Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuuri

5 Iiskala&Hurme, Metakognitio teknologisissa oppimisympäristöissä

6 Alijoki, Erityistä tukea tarvitsevien lasten integraatio ja segragaatio…

7 Pulkkinen Lapsuusiän kasvatusilmapiiri ja aikuisiän sosiaalinen toimintakyky

8 Lotman, Pelkotila – Pelon seminiotiikka venäläisessä kulttuurissa

Kenen artikkelista seuraava sitaatti on? (1-8)

”Moraalisääntöjen kohoamista itseisarvoiksi, mihin yleensä liittyy niiden ymmärtäminen ’korkeamman voiman’ tiukoiksi siveellisyysnormeiksi, kutsutaan puritanismiksi.”

”Pahuus, tai sen mahdollisuus, ei piile jossakin kauhistuttavassa, kasvottomassa toisessa, ’pahuuden akselilla’, eikä myöskään satujen mustavalkoisesti kuvatussa maailmassa, jossa hyvä aina voittaa.”

”On vaikea ymmärtää, miten ideaalinen malli toimii, jos ikäkausiin sidottua kehitystä ei oteta huomioon.”

”Opettajan työssä keskeinen osaaminen liittyy opetustaitoon ja oppimisen ohjaamisen taitoon.”

—————————————–

”Itsetunnon kehityksen kannalta on kuitenkin olennaista, että lapsi saa tuntea olevansa hyväksytty ja arvokas myös silloin, kun hän epäonnistuu.”

”[P]elot synnyttävät tietyn tekstin, joka puolestaan valitsee itselleen yleisönsä.”

”Tavoitteena on syvempi ymmärrys tutkittavasta ongelmasta ja siitä, miten eri tiedonlähteistä saatu informaatio vaikuttaa oppimiseen ja opitun tiedon soveltamiseen uusissa ongelmanratkaisutilanteissa.”

”Luokanopettajat, jotka vastustavat fyysistä integraatiota, vetoavat koulutukseensa.”

—————————————–

”Kokemuksen merkitystä ei toki ole syytä aliarvioida, mutta samalla tavoin kuin lääketieteellinen tutkimus tuottaa lääkäreille tärkeää tietoa, myös opetuksen ja oppimisen tutkimus tuottaa opettajille tärkeää tietoa.”

”Riippumatta siitä, millaista teoriaa moraalisesti hyvän ja pahan tai oikean ja väärän luonteesta edustetaan (toisin sanoen siitä, ollaanko esimerkiksi utilitarismin tai kantilaisen deontologisen etiikan kannalla), on selvää, ettei moraalisen toiminnan – ollakseen aidosti moraalista – tule motivoitua henkilökohtaisista palkkioista (tai rangaistusten pelosta) vaan vilpittömästä pyrkimyksestä tehdä oikein, toimia niin kuin pitää toimia.”

”Konstruktivismi voidaan ymmärtää siten, että yksilöt konstruoivat eli prosessoivat aktiivisesti informaatiota.”

”Luonnollisten tarpeiden (viettien) ohella ihmiseen voidaan palkintojen ja rangaistusten avulla ehdollistaa opittuja haluja ja reaktiotaipumuksia.”

—————————————–

”Puhtaassa, historiasta irrotetussa tilassa ajatus katkeaa ja puhe vaikenee.”

”Yksilötyöskentelyn puutteena todettiin, ettei se kehitä lapsen sosiaalisia taitoja.”

”Ratkaistuaan tehtävän oikein oppilaat saavat pisteitä.”

”Ympäristömme on täynnä informaatiota, jonka laatua on arvioitava kriittisesti.”

—————————————–

”Kai Hakkarainen, Tuire Palonen ja Sami Paavola (2002) ovat laajentaneet tätä tarkastelua asiantuntijuuden tematiikkaan ja lisänneet jäsennykseen kolmannen suuntauksen, tiedon luomisen metaforan.”

”Relativistit ovat kyllä oikeassa siinä, että esimerkiksi moraalin ja moralismin välisen erottelun kaltaiset moraalisesti merkitykselliset käsite-erottelut on aina suhteutettava siihen moraaliseen viitekehykseen, jonka kautta maailmaa ja toimintaamme katselemme.”

”Etäisyys sanoista tekoihin on nykyisin ehkä pitempi kuin koskaan aikaisemmin.”

”Perhe-elämä rakentuu vanhempien suhteen laadulle.”

—————————————–

”[M]etakognitio rakentuu, kehittyy ja ilmenee yksilöiden välillä ja oppijoiden yhteisessä ajattelutoiminnassa.”

”Olennaista on, että tiedon jakamisen lisäksi tuetaan oppilaiden konstruointiprosessia.”

”Akrasia tarkoittaa ’heikkoluonteisuutta’ tai ’-tahtoisuutta’: tiedämme, mikä on oikein tai mitä pitäisi tehdä, mutta toimimme silti väärin.”

”[L]isääntyvä kilpailu niukentuvista voimavaroista johtaa arvojen kovenemiseen.”

—————————————–

”[V]alinnan ehkä hankalin piirre on se, että meitä ei ole opetettu ja rohkaistu ottamaan itse kantaa asioihin.”

”[K]eskeisenä tehtävänäni on ollut paikantaa moraali siinä inhimillisen ajattelun ja käytäntöjen kentässä, joka kaikkien kasvattajien on jollakin tavalla siirrettävä kasvatettavilleen.”

”Se mikä toiselle on negatiivista eristäytyneisyyttä, voi toiselle olla positiivista itsenäisyyttä.”

”Asiantuntijan tehtävänä on selvittää ja jakaa tietoa vastuualueestaan.”

—————————————–

”Käsitteen ymmärrystä on osaltaan hankaloittanut se, että sitä on käytetty hyvin yleisellä tasolla.”

”Vertaistyhmän myönteinen vaikutus saattaa kuitenkin toisinaan jäädä toivottua vähäisemmäksi.”

”Pohdittaessa teknologian hyödyntämistä metakognition tukemisessa on oleellista muistaa myös, että teknologian käytöllä metakognition ilmentämisessä ja tukemisessa on välinearvoa, mutta ei itseisarvoa.”

”Opettaja ei jaa tietoa, vaan oppilas oppii ratkomalla yksin tai ryhmässä joko opettajan antamaa tai itse keksittyä ongelmaa.”

—————————————–

”[V]alinnan ehkä hankalin piirre on se, että meitä ei ole opetettu ja rohkaistu ottamaan itse kantaa asioihin.”

”Noviisiopettajat taas kuvasivat opetuksensa tavoitteita yksittäisten oppituntien tasolla ilman tavoitehierarkioita.”

”Metakognition voidaan siis nähdä olevan yksi taitavan ja korkeatasoisen ajattelun merkeistä, kykyä tarkastella ajattelu- ja tiedonkäsittelyä ns. lintuperspektiivistä.”

”Diskurssin logiikalla on kauaskantoiset seuraukset.”

—————————————–

”Kovin vakuuttavaa todistusaineistoa ei ole sille, että ihmisen moraalinen kehitys aina noudattaisi kohlbergilaisia askeleita.”

”Käytännössä lapsen epäilty erityisyys on vaikeuksista huolimatta diagnosoitava, koska erityispalvelujen piiriin pääseminen edellyttää lapsen erityishoidon ja kasvatuksen tarpeen toteamista.”

”Suomessa tuloerot ovat suhteellisen vähäiset ja ihmissuhteiden laatu vaikuttaa lapsen kasvuoloihin enemmän kuin taloudelliset seikat.”

”[K]onstruktivismi voidaan hyvin ymmärtää paradigmaksi.”

—————————————–

”Tractatus-teostaan edeltävissä Muistikirjoissaan Wittgenstein totesi myös stoalaista tyyneyden ihannetta mukaillen, että se, joka elää nykyhetkessä, ’elää vailla pelkoa ja toivoa’.”

”[H]yvän ammattietiikan tulisi syntyä avoimessa yhteistyössä alan omien asiantuntijoiden ja filosofien välillä.”

”Oppilaalle myönteiset oppimiskokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä, koska ne luovat lapselle käsityksen itsestään oppijana.”

”Opettajien pitäisi olla halukkaita ottamaan tämä tehtävä vastaan, ja heillä pitäisi olla siihen taitoa.”

—————————————–

”Voidaan havaita jopa kiehtova, loogisesti vaikeasti selitettävä, muttei suinkaan satunnainen vastakkainasettelu: geopolitiikka vs. ihmisoikeudet.”

”Artikkelin keskeinen kysymys on, voidaanko teknologiaa hyödyntää oppijoiden metakognition ja siten oppimisen tukemisessa.”

”Osallistumisnäkökulman rajoituksena on se, että se ei kiinnitä huomiota käsitteellisen tiedon merkitykseen ja kognitiivisiin prosesseihin, jotka joka tapauksessa ovat keskeisiä asiantuntijuudessa.”

”Keskeinen näkemys on se, että tukipalvelut viedään oppilaiden luo eikä oppilaita tukipalveluiden luo.”

—————————————–

”Uusi oppimiskäsitys noudattelee joidenkin tutkijoiden esittämiä näkökulmia, joiden mukaan konstruktivismista johdetut periaatteet ovat ainoa tapa kehittää opetusta.”

”Hyvä saa ansionsa mukaan, samoin paha.”

”Didaktiikan näkökulmasta kiintoisampi kysymys kuin persoonallisuuden yhteys oppimiseen on opetusmenetelmien soveltuvuus persoonallisuudeltaan erilaisille oppilaille.”

”Kun asia tunnistetaan ja tunnustetaan ajoissa, vältytään turhilta epäonnistumisilta ja lapsi saa mahdollisuudet edetä kykyjensä mukaan.”

—————————————–

”Lapset oppivat ratkaisevan tärkeitä totuuksia ihmisenä olemisesta tutustumalla satujen maailmaan.”

”Teknologisten ratkaisujen avulla ympäristöön voidaan luoda oppimista tukevia ja omaa ajattelua ohjaavia tukirakenteita, jolloin oppijan on mahdollista ratkaista sellaisia ongelmia, joita hänen olisi ollut mahdotonta ratkaista itsenäisesti.”

”[E]lämme arvoin väritetyssä maailmassa, jossa eettisen arvioinnin ja suuntautumisen vaatimus asettuu eteemme yhä uudestaan ja uudestaan.”

”Kehitystausta ei sitä vastoin selittänyt psyykkistä toimintakykyä, jota määrittivät psyykkinen hyvinvointi ja itsetunto.”

—————————————–

”Opetuksen tulisi olla joustavaa, ja kaikkia oppilaita tulisi kohdella tasapuolisesti ja kunnioittavasti.”

Kenen artikkelista seuraava sitaatti on? (1-8)

”Tässä yhteydessä todettakoon kaksi suuntausta.”

”Tätä käsittelen seuraavassa.”

”Miten hän toimii?”

”Oppilaat työskentelivät pareittain.”

”Suoriutuminen koulussa oli vaihtelevaa.”

”Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.”

”Opetuksessa monet ratkaisut voivat olla yhtä hyvin toimivia.”

”Tärkein lienee oppimiskäsityksen muutos.”

”Siitä me kasvattajat kannamme vastuun.”

”Tiedon rakentamiselle ei ole rajoja.”

”Kaikki tämä on hyvin tyypillistä.”

”Vastaus näyttäisi olevan epävarma ’kyllä’.”

”[H]yvä suoriutuminen työssä on yleensä sidoksissa kontekstiin.”

1. Oppimisen tutkimuksen kaksi pääsuuntausta ovat
a) cognagtiivinen ja sidukaalinen.
b) didaktinen ja pedagoginen.
c) situationaalinen ja kognitiivinen.
d) konstruktivistinen ja behavioristinen.

2. Hakkarainen ym. ovat laajentaneet oppimisen tutkimusta
a) lumenluomisen metaforalla.
b) asiantuntijuuden ja tiedonluomisen käsitteillä.
c) asiantuntijuuden kustannuksella.
d) asiantuntijuuden konstruoinnilla relaatiossa informaatioon.

3. Mielensisäinen näkökulmaa asiantuntijuuteen voidaan
a) nähdä siman komponettina.
b) tiedon keskeisenä komponenttina.
c) kutsua myös kognitiiviiksi.
d) pitää tietoa painottavana.

4. Osallistumisnäkökulma asiantuntijuuteen näkee
a) asiantuntijuuden määrittäjänä osallistumisen yhteisön toimintaan.
b) kaiken duaalisena.
c) aktiivisen osaamisen asiantuntijuuden
d) osallistumisen osaksi kulttuurista praktiikkaa.

5. Asiantuntijuutta on tutkittu mm. seuraavista näkökulmista:
a) mielensisäinen, kognitiivinen ja osaaminen.
b) kognitiivinen, yhteisöön osallistuminen ja tiedon luominen.
c) henkilökohtainen, yhteisöllinen ja vuorovaikutuksellinen.
d) kutsumuksellinen (nature) ja (koulutuksen rakentama) nurture.

6. Osallistumisnäkökulmasta asiantuntijuuden keskeinen lähde on
a) sosiaalisyy.
b) sosialismi.
c) sosiologismi.
d) sosialisaatio.

7. Kognitiivinen näkökulma asiantuntijuuteen ei tarkoita

a) rutiinitehtävien automatisoitumista.
b) täsmällisempää ja nopeampaa päätöksentekokykyä.
c) kokonaisongelmien nopeampaa hahmottamista.
d) tietorakenteiden hierarkisempaa organisointumista.

8. Eksperttiyden kolme keskeistä osatekijää ovat
a) teoreettinen tieto, kokemuksellinen tieto ja itsesäätelytieto.
b) proseduraalinen tieto, empiirinen tieto ja formaali tieto.
c) intuitiivinen, faktuaalinen ja refleksiivinen tieto.
d) tiedolliset, taidolliset ja affektiiviset kokemukset.

9. Opettajan asiantuntijuuden kannalta keskeistä on substanssitiedon ja pedagogisen tietämyksen integroituminen

a) pedagogiseksi taitotiedoksi.
b) pedagogiseksi sisältötiedoksi.
c) demogogiseksi taitotiedoksi.
d) opetuskokemusten kautta rakentuvaksi proseduaaliseksi tiedoksi.

10. Itsesäätelyyn liittyvien reflektiivisyyden ja metakognitiivisten taitojen merkitys nousee erityisen tärkeäksi ammatissa, jossa näiden taitojen hallintaan tulisi ohjata myös oppilaita ja opiskelijoita, minkä vuoksi opettajankoulutuksessa onkin omaksuttu näitä asiantuntijataitoja kehittäviä

a) töitä.
b) arviointimalleja.
c) opetusmetodeja.
d) työmuotoja.

11. Kun eksperttiyteen olennaisesti kuuluvaa professionaalista formaalia informaatiota soveltaa reaali-oppimisympäristöissä ilmenevään ja niistä nousevaan problematiikkaan, se alkaa kehittyä (develope) adabtaation ja assimilaation kautta ekspertin taidoiksi, minkä vuoksi hyväksi opettajaksi kehittymisen prosessissa olisi tekstimuotoisen informaation pelkän omaksumisen sijaan suosittava

a) tiedon soveltamista.
b) tiedon muokkaamista.
c) tiedon kehittämistä.
d) taidon soveltamista.

12. Lave ja Wenger esittävät esimerkkinä nuoren maia-tytön kasvamista kätilön tehtäviin kuvaamaan
a) osallistumalla siirtyvää asiantuntijuutta.
b) liberialaisen räätälin tehtäviä.
c) teekkarien eristäytymistä AA-kerhosta.
d) hiljalleen vaativampien tehtävien kehittävää vaikutusta kasvamisessa asianluulijaksi.

13. Formaaliin koulutukseen osallistumiskulttuurin kautta siirtyvää asiantuntijuutta halutaan tuoda
a) tunnettujen alan eksperttien tuottaman literaalin materiaalin eksploratiivisella ja kreatiivisella käytöllä.
b) monipuolisten pienryhmien ja eri-ikäisten opiskelijoiden yhteisten ja yksityisten kokemusten prosessointia kriittisellä tavalla.
c) erilaisten työharjoittelujen, kuten oppisopimuskoulutuksen, monipuolisen työssäoppimisen ja opetusharjoittelun avulla.
d) ekspertti–noviisi-kulttuurista erotukseksi vertaisryhmän tuella rakennettujen oppimiskokemuksien kautta.

14. Guilen ja Griffitsin työprosessimallissa työkokemuksen hyödyntäminen koulutuksessa avaintaitomallin mukaan tapahtuu lähinnä

a) opiskelijan ja ohjaajan tiiviin vuorovaikutuksen kautta.
b) opiskelijan oman suunnittelun ja arvioinnin kautta.
c) opiskelijan oman toiminnan kriittisen reflektion kautta.

15. Suuri muutos opettajan työssä on tapahtunut

a) opettajien omista kouluajoista nykyisiin kehittyneissä opetusvälineissä.
b) elinikäisen oppimisen vaatimuksissa.
c) kulttuurin taantumisessa yksilökeskeisempään suuntaan.
d) suuren ja kiihtyvän muutoksen myötä kasvavissa vaatimuksissa.

16. Mikä seuraavista ei ole Hargravesin erittelemä opetustön kulttuuri individualistisen ja kollaboratorisen lisäksi?
a) stabiili mosaiikki.
b) balkanisaatio.
c) teennäinen kollegiaalisuus.
d) klikkiytyvä kollaboraatio.

17. Adaptiivisen ja rutiiniekspertin keskeinen ero on
a) halussa omaksua uusia tietoja.
b) suhtautumisessa käsitteiden ymmärrykseen.
c) suhtautumisessa muutokseen.
d) taidossa kehittää toimintaansa.

18. Carl Bereiterin mukaan opettajan professio ei ole moderni professio, koska

a) professionaalista tietoa jaetaan avoimesti.
b) kasvatusalalla yhteisöllisyys viihtyy lähinnä norsunluutorneissa.
c) professioon liittyvää tietoa ei rakenneta yhteisöllisesti.
d) opetus on avointa kaikissa oppilaitoksissa.

19. Konnektiivinen malli
a) yhdistelee formuloitua tietoa tunteisiin.
b) integroi formaalia ja informaalia oppimista.
c) yhdistää oppimisen käsitteitä.
d) yhdistää kauneuden ja älykkyyden työssään.

20. OECD:n tutkimusten mukaan
a) opetustyössä ollaan avoimia tekniselle kehitykselle.
b) opetustyössä luotetaan käytännön kokemukseen.
c) suomalaiset koululaiset ovat kiistatta maailman parhaita.
d) opetustyössä ollaan avoimia uudelle tutkimustiedolle.

Perusopetuksen Opetussuunnitelma noudatteli jo 1984 konstruktivismin periaatteita.

Konstruktivismin edustajina Hakkarainen & co ja Rauste-von Wright & co ovat pitäneet sitä tapana kehittää koko koulujärjestelmää.

Lehdon tutkimus osoittaa, että kasvatusalan lehdissä konstruktivimista kirjoitetaan lähinnä marginaalissa.

Lehdon mukaan paras määritelmä konstruktivismin kategorisoimiseksi on kutsua sitä paradigmaksi.

Kehityspsykologiaa tutkineen Piaget’n ajatuksiin pohjautuva konstruktivismi Lehdon mukaan ottaa hyvin huomioon ihmisen kehityksen oppimisessa.

Lehto sijoittaa konstruktivismin normatiiviseen didaktiikkaan, koska konstruktion syntyminen on selvästi ohjeistettua.

Konstruktivismi ei ole uudistuksellinen korostaessaan oppilaan aktiivisuutta oppimisprosessissa.

Koulu selvästi laskee oppilaiden motivaatiota opiskella.

Oppilaiden motivaatioissa on huomattavia eroja jo ennen koulun alkua.

Minäorientoitunut oppilas pelkää epäonnistumista siinä määrin, ettei halua ryhtyä koko tehtävään.

Tutkimusten mukaan opettajan esittämät helpot ja yksinkertaiset kysymykset eivät edistä oppimista.

Brophyn ja Goodin empiirisen didaktiikan tutkimukset osoittavat konstruktivististen periaatteiden sopivan erityisesti alaluokille.

Hakkaraisen ym. tutkivan oppimisen mallissa sosiaalinen vuorovaikutus on keskeisessä asemassa.

Korkeakoulutuksesta tehty tutkimus osoittaa, että tietojen soveltamisessa ja taitojen opettamisessa ongelmakeskeiset menetelmät tuottavat parempia tuloksia.

Oppilaiden kognitiiviset kyvyt vaikuttavat opettajan oppimistuloksiin.

Lehto kritisoi erityisesti Hakkaraisen mallissa koululaisten kutsumista asiantuntijoiksi.

Hakkaraisen mukaan koulujen muutosvastarinta palvelee yhteiskuntaa.

Lehto s. 63:

“Kiistaa käydään esimerkiksi siitä, onko lukukäsite synnynnäinen piirre (Starkey & Cooper 1980) vai konstruoitu ominaisuus/ kyky (Mix 2002). Konstruktivismi-keskustelu näyttää siis psykologiassa osittain palautuvan vanhaan nature vs. nurture -kiistaan.”

Lehto, joka on tunnettu erinomaisesta lähteistön käytöstään, sortuu muutamissa kohdin todella ala-arvoisiin tulkintoihin.

Yllä oleva sitaatti kuvaa Lehdon tutkimusta, jossa hän on tutkinut 685 kasvatustieteellisen artikkelin joukkoa.  Tästä joukosta hän löytää kaksi, joista toinen päätyy pitämään lukukäsitettä ihmiselle tyypillisenä ja synnynnäisenä ja toinen kasvatuksen tuloksena. Näistä kahdesta artikkelista Lehto tekee johtopäätöksen, että konstruktivismissa kysymys on itse asiassa vanhassa geenit/kasvatus-keskustelusta. Todella uskomatonta tulkintaa. 685 artikkelista kaksi (ilmeisesti toinen toisen vastineeksi kirjoitettu) käsittelee tätä kysymystä, josta Lehto tekee johtopäätöksen, että kaikki konstruktivismin kysymykset palautuvat samaan peruskysymykseen.

Näin Lehto haluaa osoittaa, ettei konstruktivismi itse asiassa tuo mitään uutta kasvatuskeskusteluun. Vastavuoroisesti itse voisin kysyä Lehdolta, keksiikö hän yhtään kasvatukseen liittyvää kysymystä, joka ei viime kädessä olisi pohdintaa luonnon ja kasvatuksen suhteesta, kasvatuksen mahdollisuudesta vaikuttaa luontoon.
Minun mielestäni natura vs. nurture on koko kasvatusalan peruskysymys, joten en pidä ihmeenä, että konstruktivismikin pohtii tätä kysymystä.