Pavelin blogi

Me maalattiin Maaritin kanssa tänään uutta varastorakennusta kentällä ja kuunneltiin siinä samalla kun Tarmo haukkui komeaa ilmaisuhaukkua metsässä.
Mää olin ihan ylpeä, olinhan torstaina itse ilmaisuharjoitteena ja Tarmo haukkui niin että maa ympärillä väreili
Samaan syssyyn kateltiin miten Humu ajoi jälkeä toisella ja Tico toisella pellolla

Maalaussessioiden jälkeen ajettiin Pavelin kanssa katsomaan kaupungin humua.
Jätin auton Cittarin parkkiin ja me sahattiin siitä Anttilalle ja takaisin muutama kerta aina oikein etsien ahtaita ihmisvälejä.
Aluksi Pavel oli ihmeissään ja ilmeisen varuillaan mutta aika pian se vapautui niin että meni talutushihna löysällä rempseästi tepsutellen mun edelläni.

Liikennevaloissa odottaminen ei ollut ollenkaan Pavelin mieleen. Se ei voinut ymmärtää miksi tässä nyt ootellaan ihan tyhjänpanttina eikä jatketa matkaa

Ja viisas koira kieltämättä, osasi paskantaa just eikä melkein koirankakka roskiksen viereen niin ettei tarttenu ohjaajan täysinäisen pussin kanssa muuta kuin nousta maasta ylös ja laittaa laatikkoon.

Illalla käytiin lenkillä vielä ihan rauhallisissa merkeissä ja päätin kokeilla suunnitelmallista kouluttamista siinä samalla.
Paikkamakuuta otin uudella palkkauksella mitä opeteltiin eilen teho-tottiksessa. Eli keskityin täysin nyt Pavelin vireyteen paikkamakuussa enkä ottanut sitä kestoa ollenkaan.
Hämmästyttävää miten kovasti koira ja liike voi muuttua ihan vain noin pienellä muutoksella :schock:

Niin ja pitihän mun tosiaan kokeilla että meneekö Pavel maahan juosten seuratessa ja menihän se

Ollin kurssilla me pureuduttiin siihen meidän perimmäiseen ongelmaan eri meidän kemioiden saattamiseksi yhteiselle aaltopituudelle.

Otettiin alkuun ihan perus-seuraamista käskyn alla toisten kurssilaisten edessä ja kun me mentiin ohi yleisö alkoi remuamaan.
Ei oikein tapahtunut mitään, Pavel jatkoi seuraamista hyvällä kontaktilla.

Seuraavaksi mentiin taas ohi mutta nyt yleisöstä lähti joku juoksemaan meidän takaa toiselle pulelle kenttää ja samalla huusi Pavelia nimeltä.
Tietysti Pavel herpaantui ja katsoi taakseen ennemmin kuin seuras tiiviisti mun kanssa.
Mun tehtävä oli antaa seuraa-käsky ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olli kulki miedän takana ja kertoi millon kehua.

Ei mennyt oikein putkeen tää harjotus.
Annoin itselleni tyypillisesti sata käskyä ja kehua ja hyvä etten heittänyt kärrynpyörää ihan vain siksi että saisin koiran huomion itseeni. Lisäksi mua jännitti kun tiesin että kohta takaa juoksee joku ohi huutaen mutta en tiennyt että millon.

Uusi yritys ja nyt alkoi ohjaajakin jo päästä jyvälle mitä pitää tehdä tai siis meidän tapauksessa olla tekemättä.

Oli myös ihan yleisiä asioita koiran koulutuksesta ja rutiineista mitä koiran kanssa kentälle menoon vois tehdä ja liittää ja yleensäkin siihen koulutustilanteeseen.
Mulle jäi itselleni kovasti päällimmäiseksi mieleen treenien suunnittelu ja se keskittyminen siihen mitä on tekemässä sensijaan että höseltää sen sata liikettä eikä mistään oikein tule mitään.
Ja liikkeiden pilkkominen pieniin palasiin.

Sinänsä ihan tuttua asiaa, mutta jotenkin mulle kolahti vasta nyt koko asia päähän. Hyvä sytytys mutta pitkät piuhat vai miten se menikään

Meillä oli kaikilla niin erilaisia ongelmia ja kysymyksiä että sai oppia ihan valtavasti katsomalla toisten suorituksia ja ohjeistusta.

Torstaina otettiin kentällä ihan extempore henkilöryhmää kun tyypit jutteli just niin sopivasti ringissä meidän matkan varrella.
Se olikin jostain syystä aika hankala juttu. Olisin kuvitellut että menee kuin vettä vaan mutta Pavel alkoikin tuijottelemaan puhuvia ihmisiä ja kieltäytyi istumasta suorilta heti liikkeen loputtua.
Pieni muistuttelu että näin tätä hommaa tehdään ja alkoihan se sujua.

Pavel meni autoon jäähylle hetkeksi ja sieltä tullessa otettiin taas uudestaan sama ja sujui heti mallikkaasti. Pystyi pysähtymään tosi lähelle vierasta ihmistäkin ilman ongelmaa katse tiukasti minussa.

Itse kentällä toiset otti estettä ja minäkin yleisön paikalla ollessa sitten uskaltauduin kokeilemaan.
Itse este ylittyi ihan hyvin, ainoa että liike oli epätavallisen hidas.
Mutta esteen jälkeen tuli sitten tarkkailijoilta semmonen huomio että annan seiso! -käskyn liian myöhään:
Pavel on ehtinyt jo itsekseen pysähtyä kun alan huutelemaan käskyä.
Uusiksi sama ja kyllä se pysähtyi ihan käskylläkin sitten kun vain hoksasin itse toimia oikein

Mietin että miten se Pavel voi pysähtyä liikkeestä jos sille on tullut selvä unohdus siitä mitä se liikkeestä seisominen ja maahanmeno ovat.

Otin tänään “palauttavia harjoituksia”, ihan perus perus liikkeestä seisomisia niin että pyörähdin itse eteen ja palkkasin.
Sitten otin askeleen poispäin ja palkkasin. Molemmissa harjotuksissa käveltiin tarkoituksella hitaasti.
Sitten otin vielä seisomisen vahvistamista astumalla molemmin puolin Pavelin sivuille ja palkkasin edestä kuitenkin.
Sehän seisoi siinä kuin patsas ikään

Maahanmenoja tehtiin niin että aluksi ihan taas hitaasta vauhdista vein kädellä namin maahan käskyn vahvisteeksi.
Sitten niin että käveltiin ja käskyn jälkeen pysähdyin ja palkkasin
ja niin että käskyn jälkeen otin askeleen eteenpäin ja palkkasin.
Sitten vielä nopeita maahanmenoja namin kanssa niin että Pavel oli lähtöasennossa seisomassa mun edessäni.

Paikkamakuu oli tänään parempi kuin pitkään aikaan.
Pavel oli todella rauhallinen ja ennenkaikkea tarkkaavainen eteenpäin katsoen.
Sen toisella sivulla oli koira jota se ei ollut aikaisemmin nähnyt ja ennen paikkamakuuta Pavelin olis niin kovasti tehnyt mieli mennä katsomaan sitä ihmettä mutta itse tilanteessa se oli kuin viilipytty.
Palkkasin suorituksen välissä kuitenkin ja olin kauempana koirasta kuin pitkään aikaan on ollut mahdollista.
Jessss! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, pienin askelin eteenpäin

Torstaina otettiin alokasluokan liikkeitä liikkeenohjaajan kanssa kun ei päästy korvatulehduksen takia oikeisiin möllitokoihin.

Käpsy liikkuroi varsin mallikkaasti ja reilulla kädellä

Seuraamiset onnistuivat ihan jees, käännökset eivät. Pavel jätätti.
Mulle iski itelleni se tavallinen paniikki kun joku katsoo meidän suoritusta ja unohin varmaan tormuuttaessani jopa hengittää välillä.

Liikkeestä maahanmeno ihan rapsakka ja hyvä.

Liikkeestä seisominen, Pavel lähti perään mutta jäi sitten kaksoiskäskyllä seisomaan kuitenkin.

Hyppy meni hyvin. Oikeastaan yllättävänkin hyvin. Sen täytyy kostaa vielä jossain vaiheessa jostain.

Luoksetulokin onnistui mallikkaasti.

Ja sitten liikkurilta ankaraa palautetta kun mää itse kävelen vinoon jättöliikkeissä.
En ole kyllä aikasemmin edes moista huomannut, pitää kiinnittää tosi paljon nyt huomiota siihen.
Ja kun me liikkuri-Käpsyn kanssa hölpötettiin liikkeiden välillä ihan niin että unohettiin Pavel millon minnekin suorittamaan saatiin tuomarilta palautetta että meidät olis molemmat hylätty. Eli Pavel kuitenkin oli meistä se joka hoiti homman kotiin töskäävästä ohjaajasta huolimatta

Paikkamakuu me ehittiin suorittamaan ensimmäisenä ilman liikkuria Jennin ja Anjon kanssa.
Vielä on paljon hiottavaa siinä.

Mun piti vain leikkiä hieman esteellä ja ottaa muutama jättö mutta siinä kävikin sitten niin että tuli vähän rankemmat reenit.

Maahanmeno on aikasta rapsakkaa kun me ollaan sitä harjoiteltu mutta se näkyy postaavan edelleen seisomisessa.
Ensin Pavel meni suorilta maahan, mutta harjoituksen jälkeen jäi seisomaan. Pitää ottaa nyt tehokuuri tuohon seisomiseen kun tuntuu että siinä tapahtuu jotain omituista liikehdintää kokoajan.

Hyppy oli ihan jees vaikka häiriötä olikin paljon. Irtosi minusta iloisesti mutta oli rauhaton esteen toisella puolella.

Sitten me ruvettiin kokeilemaan palkausta heti liikkeellelähdössä oikealta ja pysäytyksissä vasemmalta jotta saadaan Pavel seuraamisessa skarpiksi heti alusta lähtein.
Niin pieni harjoitus ja niin paljon muistettavaa ohjaajalle.
Pavel alkoi hoksaamaan mistä on kyse ja mullekin homma oli sikäli mikäli selvä että tiedän mistä on kyse mutta me väsyttiin molemmat ihan hirveesti

Kokeilin tänään semmosta hommaa että laitoin Pavelille pitkän ohuen liinan perään ja tein sen kanssa hommia tosi ahtaassa välissä missä oli koirakkoja molemmin puolin.

Pakkohan se on saada jotenkin ruotuun ettei se lähde huitelemaan minnekään keskenkaiken. Tai oikeastaan se tiukka tilanne tulee siinä vaiheessa kun me ollaan saatu oma hommamme päätökseen ja ilmeisesti me molemmat vähän herpaannutaan tilanteesta.
Silloin Pavel lähtee jos on lähteäkseen.

Liina perässä ei tuntunut haittaavan sen tekemistä mitenkään mutta selvästi sitä ärsytti se kun oikein hakemalla hakeuduin tilanteeseen jossa tiesin sen lähtevän ja pääsin painamaan jalalla liinan päälle katkasemaan matkanteon.

Jätöt ei noin suuressa häiriössä onnistuneet. Me molemmat vähän panikoitiin mutta käännökset ja temponvaihtelut menivät mallikkaasti. Se on jännä että Pavel keskittyy tekemiseensä niin kovasti ettei se yritä ryöstää kertaakaan liikkeen aikana vaikka kuinka lähellä olisi jotain kiinnostavaa. Tai ainakaan vielä se ei ole siinä ryöstänyt.

Tänään tehtiin kahteenkin otteeseen kentällä harjoituksia.
Päätin jo mentäessä että otan käännöksiä enkä puutu tälläkertaa jättöliikkeisiin ollenkaan.
Kiva ylläri oli se että paikalla oli muitakin ja saatiin ryhmässä paikkamakuuta joka on se meidän murheenkryyni numero yksi.

Käännökset oikeaan ja vasempaan hyviä vaikka itse sanonkin
Me klaarattiin nyt molemmat itsemme oikealle kääntymisissä jotka perinteisesti ovat olleet meidän huonointa antia.
Eikä mun tarttenut itseäni edes kovasti muistutella jalkojen asennoista kääntyessä joten kai se alkaa jotenkin suttaantua sekin.
Täyskäännös kokeiltiin kanssa ja sekin meni ihan hyvin.
Pitää vaan muistaa pitää itse se vauhti päällä eikä jäädä junnaamaan niin käännöskin sujuu.

Paikkamakuu sitten se kaikkien murheiden alku ja juuri.
Kotona se sujuu ihan jees ilman häiriöitä pitkiäkin aikoja ilman palkkaa mutta toisten koirien kanssa rivissä oleminen ilmeisesti on todella hankalaa Pavelista.
Tänään sitten huomasin että vaikka se normaalisti menee sivulta maahan suht suoraan, jostain syystä se siinä riviin tultaessa istuu vielä ihan hyvin ja oikeassa paikassa mutta kääntyy maahan mennessään poikittamaan tosi inhasti.
Kun sitten jätän sen riviin ja poistun se tuijottaa suoraan siihen seuraavaan koiraan ja siitä se piippaus (tosin tänään ei piipannut) ja liikehdintä alkaa.
Kokeilin toisenkin kerran ja taas se teki sen saman kääntöliikkeen maahanmenossa vaikka istui suorassa lähteissään.
En pääse sitä edes oikein palkkaamaan kun se ei ole siinä asennossa hetkeäkään rauhassa vaan liikehtii.
Kotona en ole tuota poikittamista sitten taas huomannut, tänään ensimmäisen kerran vasta huomasin sen.
Mutta näin aateltuna muistan Pavelin olleen aina vinossa maatessaan rivissä paikkamakuuta.

Joopa se joo.

Ikävänä ihmisenä otin seuraamista ihan lähellä toista koirakkoa, talutusnarussa tosin mutta hyvin pysyi kontakti yllä ja meno oli jouhevaa. Tuntuu että me on tuolla saralla edistytty huomattavasti siitä häiriöherkästä särkyvästä seuraamisesta. Nyt pitäis varmaan vaan luottaa ja päästää Pavel irti ja tehdä samanlaisia harjotuksia lisää.

Me käytiin tänään tekemässä esineruutua ja noh, täytyy varmaan käydä toistekin kun ei se ihan niin mennyt kuin suunnittelin

Pavel otti kyllä esineitä suuhunsa mutta lähti painattamaan hepulirallia pitkin metsää esine suussaan.
Jos nyt jotain positiivista muuta kuin kuinka hervoton näky se oli painattaessaan tuhatta ja sataa metsässä niin ainakin sillä oli nyt jotain suussaan.
Aikasemmin se on käynyt tökkäämässä esinettä maassa mutta ei ole nostanut sitä.

Lelun kanssa pelleilyä pihalla vielä

Tänään treenien teemana oli selvästi se ettei sateella tarvitse tehdä mitään.

Nurmikolla vaikka olikin märkää, mutta ei vielä satanut, homma vielä jotenkin pelitti.
Pavel teki jättöliikkeitä ihan jees, mutta kun otettiin hetken kuluttua liikkurin kanssa asfaltilla seuraamista ja koko muu kaava ei mitään.
Mikään ei toiminut.
Ei maahan, ei seiso, ei seuraa ja lopuksi vielä luoksetulo oikealle puolelle.

Korjattiin ja jankattiin mutta yhä vain enenevä sade teki tepposia.

Eli mitä suurempi sadekuuro niin sitä varmemmin meidät bongaa hinkkaamasta tästä lähtein liikkeitä