Pavelin blogi

Tänään harjoteltiin raatin katsoessa perään seuraamista.

On se jännä miten noi mun kädet vaikuttaa niin hirveästi Pavelin paikkaan ja ennenkaikkea vireeseen.
Ja tietysti vauhti.
Huoh. Vanhoja tuttuja asioita mutta silti tuntuu että kun saadaan pakettia vähän kasaan se postaa toisesta kohtaa.

Neliössä huomattiin että jos mun kädet nousi liikaa Paavo vain lompsutteli siellä jossain mutta jos topakasti vedin niin johan muuttui tahti. Käännökset oli oikeastaan ihan jees omasta mielestäni, eikä niistä kyllä kukaan maininnut joten kai ne sitten meni muidenkin mielestä.
Sinällään jännää noiden käsien kanssa kun nimenomaan nostamalla käsien paikkaa sillon aikanaan Pavelin sai tiivistymään liki. Nyt sillä samaisella asennolla on selvästi päinvastainen vaikutus.
Tuleepa mieleeni semmonen ajatus että se nimenomainen seuraamispaikka on nyt vahvistunut Pavelin mieleen niin hyvin että se kestää mun käsien heilumisen niin paljon alempana nyt.

Siksakkia rytmivaihdoilla…
Aluksi harpoin ja heiluin kuin juoppohullu. Pavel kyllä yritti parhaansa mutta ei sekään voinut seurata niin hankalasti.
Kun tihensin askeleita mutta pidin tahdin samana alkoi Paavokin työskennellä kuin kello siinä vieressä
Näitä siis lisää ja rytminvaihdoksia.

Hyvät reenit oli. Tuli paljon ajateltavaa ja kuitenkin huomas että on menty eteenpäin

Tänään me harjoteltiin jotain ihan muuta kuin koskaan aikasemmin, eli ruutua.

Käytiin Pavelin kanssa yhessä katsomassa ne tolpat että mitä ne oikein ovat. Mentiin keskelle ruutua ja laitoin varsin näyttävästi ison palan verilättyä keskelle ruutua.
Mentiin ehkä metri, puolitoista ruudusta ulos ja annoin kädellä viisaten käskyn ruutuun.

Matkaa pitentäen perusasennosta lähetyksiä ja kaikki onnistui
Se oli oikeastaan tosi kiva leikki kun ensin vietiin palkka ruudun keskelle ja sitten mentiin jonkin matkaa poispäin ja hetsasin Pavelia siinä että mitäs siellä maassa oikein onkaan. Siitä oli tosi kivaa Laukata(!) sinne ruutuun

En oikein tiennyt että mitä sen jälkeen olis pitänyt opettaa joten palkan saatuaan Pavel sai tulla pois, mutta nythän toki oli vasta ensimmäinen kerta joten opeteltiin vasta tuota sanaa ja sen merkitystä ja sitä että se ruutu on tosi kiva paikka.

Toinen harjotus jota me tehtiin oli se, että perusasennossa palkkasin kontaktista sanassa valmis.
Jospa tällä saatais aikaan jonkinlaista syttymistä sitten tosi tilanteessa kun Pavelilla tahtoo se palo sammua samassa linjassa kuin ohjaajalla hermokäyrä käydä sataa kokeessa.

Tänään ei ollut oikein fiiliksiä tehdä mitään mutta lähin kuitenkin hallille sompailemaan.
Pavelinkin otin autosta halliin sisälle ja siinä kun katseltiin maailman menoa tuli tunne että nyt pitää oppia jotain ihan uutta.

Niin me sitten harjoteltiin peruuttamista
Tosi äkkiä Pavel hoksas että mikä on homman juju.
Tosin suoraanhan kukaan ei käskenyt mennäkään mutta mitä väliä sillä on kunhan vain pakittaa nyt ens alkuun

Kaukokäskyjä harjottelin sitten ja se on jännä miten maahanmeno on hyvä ja paikallaan pysyvä liike mutta jostain syystä Pavel ottaa häiriötä kun pitää istua. Luultavasti se on käsi mitä se lähtee seuraamaan, näin ainakin tänään mietiskelin koskapa mitä kauempaa annoin istu-käskyä sitä isommasti Pavel otti askeleen eteenpäin siirtymässä.
Koitin korjata ihan naaman edessä tehtävillä harjotteilla eikä siinä ollut mitään ongelmaa mutta heti kun mun käsi menee korkealle astuu Pavelkin askeleen.
Mystistä.

Paikkamakuussa oli häiriötä jos minkälaista mutta hyvin Pavel handlas ja oli paikallaan topakkana.
Yhesti alkoi piippaamaan mutta lopetti sitten kun kurtistin kulmiani.
Olin nyt tarkoituksella siellä normaalin paikkamakuun välimatkan päässä ja kun en jaksanut olla paikallani kiertelin siellä ympyrää ja kyykistelin ja kävin vielä istumassa penkilläkin. Tää penkillä istuminen selkeästi oli Pavelista hankalaa. Pitää tehdäkin tuo uudestaan.
Mua niin jaksaa itseäni hymyilyttää kun se tapittaa niin topakkana sieltä maanrajasta. Mietin tuossa kotiinpäin ajaessani että toivottavasti en sitten jossain kokeissa mokaa ja ala virnottamaan siellä ohjaaja rivistössä. Toko on vakavien ihmisten laji.

Tänään hallilla otettiin ensimmäisenä Pavelin kanssa kaikki alokasluokan liikkeet paikkamakuuta lukuunottamatta yhteen putkeen ilman palkkausta.
Lahjomattomana tuomarina toimi Päivi ja aina niin tomerana liikkurina Käpsy.

Taluttimessa seuraaminen oli yllättäin parempaa kuin taluttimetta. Yleisö ja liikkurit huomasivat mun käsillä olevan selvästi erilaisen asennon liikkeissä ja mitä enemmän jännitän sitä enemmän mun vasen käsi nousee kohti korvia mikä taas tietenkin vaikuttaa Paveliin.
Kokeilin tätä vielä myöhemmin ikkunasta katsomalla ja todentotta, mikä käsien sinfonia

Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut vaan Pavel jäi seisomaan.
Olin jotenkin itse ihan pihalla jo liikkeen alkaessa ja meni vähän harakoille koko liike. Liikkeestä seisominen sensijaan onnistui täydellisesti mitä nyt pienenä kosmeettisena haittana Pavel tuli muutaman askeleen perässä ennen pysähtymistä.
Kuitenkin se meille vaikein asia, eli sivulla seisominen ennen käskyä onnistui loistavasti

Luoksetulo oli tosi hyvä. Pavel ei ole mitenkään nopea mutta se oli kuitenkin tosi iloinen ja tuli omaan hitaaseen tyyliinsä joutuin

Hypyssä se ensin karkas esteelle aikeena hypätä ilman lupaa mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja suoritti hypyn sitten mallikkaasti loppuun asti mutta esteen takana se ennakoi istumisen.

Joopasejoo. Liikkeet olisivat pienellä hiomisella ihan valmiita mutta se ongelma on hallintapuolella molemmin puolisessa luottamisessa.  Tosin täähän oli jo entuudestaankin tiedossa.
Lisäksi huomasin että mun tarttee keksiä joku juttu jolla saan Pavelin virittäytymään oikeaan tilaan kun liikkeitä tehään pötköön eikä palasina niin ettei se lopahda kesken kaiken. Eli sitä jaksamista niin koiralle kuin ohjaajallekin.
Paikkamakuuta otin sitten niin että Pavelin tehdessä sitä hyppelin ja spurttailin vähän mihin sattuu sen edessä. Kerran se oli nousemassa mukaan mutta kielsin ja se jäi paikalleen. Sen jälkeen sain oikeastaan tanssahdella ihan miten vaan ja Pavel napitti tomerana makuulla ilmeenkään sen suuremmin värähtämättä.

Toisen kerran samaista paikkamakuuta tehtiin niin että Pate suoritti omia juttujaan meidän vasemmalla puolen ja Tarmo nouti kapulaa oikealla. Tarmon ilo murinat meinas koitua kohtaloksi mutta hyvin selvittiin kuitenkin. Taas Pavel vaikka suuri hellapoliisi onkin oli sinkoamaisillaan kohti Tarmoa mutta kiellon jälkeen napotti taas kuin sfinksi paikallaan pään kääntymättä.
Niin ja se kuitenkin oli irti ja minä seisoskelin kutakuinkin 10 m päässä siitä.

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu

Tänään pureuduttiin tiukasti paikkamakuuseen ja liikkeestä seisomiseen. Tai siis liikkeenä seisomiseen nyt lähinnä.

Paikkamakuussa mun ongelmani näköjään ohjaajana on yhä vain se liika kiire. Vaikka mielestäni teen koiralta lähdön rauhallisesti yleisö näki heti että mun tapani on vain roiskaista koira suurinpiirtein maahan ja lähteä.
Ei siis näin.
Pavel teki taas sangen mukavan paikkamakuuharjotuksen pari kertaa ja lyhemmän kuin normi on.
Palkkasin välillä ja tähän koiralle menemiseen, palkkaamiseen ja siitä lähtemiseen mun tarttee nyt panostaa.
Katsekontakti täytyy vaatia ennenkuin lähen pois rauhallisesti.
Muuten meni tosi hyvin. Yllättävä palkka todella toimii ja koira on levollinen mutta kuitenkin tarkkaavainen ja se tarkkaavaisuus nimenomaan kohdistuu minuun ei ympäristöön

Toisen kerran areenalle päästyämme teimme seisomisharjoituksia.
Taas huomattiin että minä hätiköin ja ennenkaikkea kumarran jostain syystä oikealla puolella Pavelin päälle -> se väistää, mitä en toisella sivulla tee eikä Pavel väistä
Rauhallisuudella ja selän suoruudella saatiin taas ihmeitä aikaan ja Pavel kesti hienosti hievahtamatta kun seisoin ja silitin rauhallisesti sen selkää kummallakin puolella sen sivuja

Oli tosi hienoa nähdä että koko meidän ryhmä oli menny ihan hurjasti eteenpäin näin lyhyessä ajassa ihan pikkukorjauksilla sinne tänne.
Ja taas tuli niin paljon erilaisia neuvoja ja vinkkejä kun keskusteltiin kunkin koirakon suorituksista että näitä pitää sulatella oikein ajatuksen kanssa.

Lisätäänpäs tänne sen verran sivujuonta että meille tuli kylään nahkaneiti Mustikka.
Eilen tehtiin pitkä lenkki jo yhdessä irrallaan eikä sisälläkään ole ollut mitään ongelmaa koirien kesken.
Vähän vain Pavel meinaa olla mustasukkainen siitä saako Mustikka puhutella mua vai ei mutta kai tästäkin vaivasta päästään eroon harjoittelulla.

Talvikauden ensimmäiset reenit dognessillä tänään. Ja olipahan hieno se uusi lattiamatto
Ensinnäkin todella hyvä kävellä niin ohjaajan kuin koirankin kun jousti hyvin toisin kuin viime vuotinen viritelmä ja mikä parasta ei luistanut koiran tassujen alla ollenkaan

Otettiin ensimmäisenä paikkamakuu koko porukalla.
Ehkä pahin alamäki on ohitettu ja aletaan selvästi nousta ylöspäin.
Kävin vielä palkkaamassa kesken liikkeen enkä mennyt niin kauas kuin olisi pitänyt, mutta Pavel oli ilman remmiä ja hyvin keskittyneesti kokoajan.
Ei piipannut kuten teki tiistaina vaan tuijotti oikeastaan kokoajan hyvinkin keskittyneesti minua eikä muita paikkamakaajia.
Koitin päästä piippauksesta eroon ehtimällä palkkaamaan ennenkuin se edes aloittaa sitä. En tiiä olisko palkkoja sitten tarvittu, mutta ens kerralla sitten vähemmän.

Liikkeestä seisominen.
Koitin vahvistaa seisomista eri tavoin. Aiemmin viikolla meillä on ollut pientä peräänkarkailua mutta nyt teki taas kuin kello.
Kokeilin samalla taas takapalkan kanssa reenausta mutta se ei taida oikein olla meidän juttu. En tiiä, liikkeestä tulee jotenkin epävarma sen kanssa kun Pavel on paljon enemmän kiinnostuneempi siitä palkasta takana kuin minusta siellä edessä.

Hyppy on ehkä liian hidas liike. Pitää kokeilla seuraavan kerran kun esteen kanssa pääsee leikkimään kehittää sitä jotenkin.
Mielestäni sain nyt pysäytettyä Pavelin hyvin ennenkuin se pysähtyi itse esteen taakse

Pidin Pavelia nyt tarkotuksella paljon irti ihan vain kokeillakseni että mitä se tekee. Ja eihän se mitään tehnyt, oli ihan mun kanssani vain
En tiiä miksi tarvitsen sen talutushihnan tuoman napanuoran meidän väliin.
No, pitää kokeilla taas parantaa suoritusta ja kokeilla rauhattomammassa paikassa kanssa samaa.

Me maalattiin Maaritin kanssa tänään uutta varastorakennusta kentällä ja kuunneltiin siinä samalla kun Tarmo haukkui komeaa ilmaisuhaukkua metsässä.
Mää olin ihan ylpeä, olinhan torstaina itse ilmaisuharjoitteena ja Tarmo haukkui niin että maa ympärillä väreili
Samaan syssyyn kateltiin miten Humu ajoi jälkeä toisella ja Tico toisella pellolla

Maalaussessioiden jälkeen ajettiin Pavelin kanssa katsomaan kaupungin humua.
Jätin auton Cittarin parkkiin ja me sahattiin siitä Anttilalle ja takaisin muutama kerta aina oikein etsien ahtaita ihmisvälejä.
Aluksi Pavel oli ihmeissään ja ilmeisen varuillaan mutta aika pian se vapautui niin että meni talutushihna löysällä rempseästi tepsutellen mun edelläni.

Liikennevaloissa odottaminen ei ollut ollenkaan Pavelin mieleen. Se ei voinut ymmärtää miksi tässä nyt ootellaan ihan tyhjänpanttina eikä jatketa matkaa

Ja viisas koira kieltämättä, osasi paskantaa just eikä melkein koirankakka roskiksen viereen niin ettei tarttenu ohjaajan täysinäisen pussin kanssa muuta kuin nousta maasta ylös ja laittaa laatikkoon.

Illalla käytiin lenkillä vielä ihan rauhallisissa merkeissä ja päätin kokeilla suunnitelmallista kouluttamista siinä samalla.
Paikkamakuuta otin uudella palkkauksella mitä opeteltiin eilen teho-tottiksessa. Eli keskityin täysin nyt Pavelin vireyteen paikkamakuussa enkä ottanut sitä kestoa ollenkaan.
Hämmästyttävää miten kovasti koira ja liike voi muuttua ihan vain noin pienellä muutoksella :schock:

Niin ja pitihän mun tosiaan kokeilla että meneekö Pavel maahan juosten seuratessa ja menihän se

Ollin kurssilla me pureuduttiin siihen meidän perimmäiseen ongelmaan eri meidän kemioiden saattamiseksi yhteiselle aaltopituudelle.

Otettiin alkuun ihan perus-seuraamista käskyn alla toisten kurssilaisten edessä ja kun me mentiin ohi yleisö alkoi remuamaan.
Ei oikein tapahtunut mitään, Pavel jatkoi seuraamista hyvällä kontaktilla.

Seuraavaksi mentiin taas ohi mutta nyt yleisöstä lähti joku juoksemaan meidän takaa toiselle pulelle kenttää ja samalla huusi Pavelia nimeltä.
Tietysti Pavel herpaantui ja katsoi taakseen ennemmin kuin seuras tiiviisti mun kanssa.
Mun tehtävä oli antaa seuraa-käsky ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olli kulki miedän takana ja kertoi millon kehua.

Ei mennyt oikein putkeen tää harjotus.
Annoin itselleni tyypillisesti sata käskyä ja kehua ja hyvä etten heittänyt kärrynpyörää ihan vain siksi että saisin koiran huomion itseeni. Lisäksi mua jännitti kun tiesin että kohta takaa juoksee joku ohi huutaen mutta en tiennyt että millon.

Uusi yritys ja nyt alkoi ohjaajakin jo päästä jyvälle mitä pitää tehdä tai siis meidän tapauksessa olla tekemättä.

Oli myös ihan yleisiä asioita koiran koulutuksesta ja rutiineista mitä koiran kanssa kentälle menoon vois tehdä ja liittää ja yleensäkin siihen koulutustilanteeseen.
Mulle jäi itselleni kovasti päällimmäiseksi mieleen treenien suunnittelu ja se keskittyminen siihen mitä on tekemässä sensijaan että höseltää sen sata liikettä eikä mistään oikein tule mitään.
Ja liikkeiden pilkkominen pieniin palasiin.

Sinänsä ihan tuttua asiaa, mutta jotenkin mulle kolahti vasta nyt koko asia päähän. Hyvä sytytys mutta pitkät piuhat vai miten se menikään

Meillä oli kaikilla niin erilaisia ongelmia ja kysymyksiä että sai oppia ihan valtavasti katsomalla toisten suorituksia ja ohjeistusta.

Torstaina otettiin kentällä ihan extempore henkilöryhmää kun tyypit jutteli just niin sopivasti ringissä meidän matkan varrella.
Se olikin jostain syystä aika hankala juttu. Olisin kuvitellut että menee kuin vettä vaan mutta Pavel alkoikin tuijottelemaan puhuvia ihmisiä ja kieltäytyi istumasta suorilta heti liikkeen loputtua.
Pieni muistuttelu että näin tätä hommaa tehdään ja alkoihan se sujua.

Pavel meni autoon jäähylle hetkeksi ja sieltä tullessa otettiin taas uudestaan sama ja sujui heti mallikkaasti. Pystyi pysähtymään tosi lähelle vierasta ihmistäkin ilman ongelmaa katse tiukasti minussa.

Itse kentällä toiset otti estettä ja minäkin yleisön paikalla ollessa sitten uskaltauduin kokeilemaan.
Itse este ylittyi ihan hyvin, ainoa että liike oli epätavallisen hidas.
Mutta esteen jälkeen tuli sitten tarkkailijoilta semmonen huomio että annan seiso! -käskyn liian myöhään:
Pavel on ehtinyt jo itsekseen pysähtyä kun alan huutelemaan käskyä.
Uusiksi sama ja kyllä se pysähtyi ihan käskylläkin sitten kun vain hoksasin itse toimia oikein

Mietin että miten se Pavel voi pysähtyä liikkeestä jos sille on tullut selvä unohdus siitä mitä se liikkeestä seisominen ja maahanmeno ovat.

Otin tänään “palauttavia harjoituksia”, ihan perus perus liikkeestä seisomisia niin että pyörähdin itse eteen ja palkkasin.
Sitten otin askeleen poispäin ja palkkasin. Molemmissa harjotuksissa käveltiin tarkoituksella hitaasti.
Sitten otin vielä seisomisen vahvistamista astumalla molemmin puolin Pavelin sivuille ja palkkasin edestä kuitenkin.
Sehän seisoi siinä kuin patsas ikään

Maahanmenoja tehtiin niin että aluksi ihan taas hitaasta vauhdista vein kädellä namin maahan käskyn vahvisteeksi.
Sitten niin että käveltiin ja käskyn jälkeen pysähdyin ja palkkasin
ja niin että käskyn jälkeen otin askeleen eteenpäin ja palkkasin.
Sitten vielä nopeita maahanmenoja namin kanssa niin että Pavel oli lähtöasennossa seisomassa mun edessäni.

Paikkamakuu oli tänään parempi kuin pitkään aikaan.
Pavel oli todella rauhallinen ja ennenkaikkea tarkkaavainen eteenpäin katsoen.
Sen toisella sivulla oli koira jota se ei ollut aikaisemmin nähnyt ja ennen paikkamakuuta Pavelin olis niin kovasti tehnyt mieli mennä katsomaan sitä ihmettä mutta itse tilanteessa se oli kuin viilipytty.
Palkkasin suorituksen välissä kuitenkin ja olin kauempana koirasta kuin pitkään aikaan on ollut mahdollista.
Jessss! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, pienin askelin eteenpäin