Pavelin blogi

Tänään me taas seurattiin orjallisesti BH-kaaviota.
Saas nähä miten sen sais itelleen taottua päähän niin ettei sitä tarvitsis kokoajan miettiä ja laskea askeleitaan.

Istumisen kanssa on edelleen ongelmaa. En vaan osaa yhdistää jotenkin liikkeenä istumista ja seuraamista.
Istuminen kutakuinkin onnistuu kun se tehdään paikallaan, mutta liikkeessä tulee mukaan heti ohjaajan vartaloavut sun muut rytminvaihdokset ja mikään ei suju.

Aamupäivällä me käytiin katsomassa Alavieskassa laukkakisoja.
On se vaan hurjan näköistä touhua kun hevoset painattaa sata lasissa ryhmänä ohi!
Pavel oli oikeastaan tosi rauhallinen hengaillessaan yleisössä.
Lapsia se selvästi tarkkaili epäilevästi kun juoksivat keppihevosiensa kanssa siinä meidän lähettyvillä mutta muuten ihan jees. Ei huutoa yhtään.
Shettikset tosin saivat osakseen kannustusta koska Paavo olis halunnut mennä Jammun kanssa juoksemaan eikä jäädä kannustusjoukkoihin aidan taakse.

Me mietittiin autolla ennenkuin lähettiin tarpomaan märässä heinikossa kohti katsomoa että Jammulla oli oikeastaan kaikki mahdolliset asiat mukana, Lilli Pilli chearleaderina ja Paavo Pee Pantteri torvisoittokuntana
En tiiä ratkaisiko tämä tekijä Jammun hännille jäämisen kun Lilja jäi koppiin oottelemaan meidän kaikkien lähtiessä katsomoon ja Pavel ei sitten huutanutkaan. Mene ja tiedä, elämä on täynnä muuttujia

Pavel, Anna ja Lilja. Lisää laukkakuvia voi nähdä täällä.

Me on reenattu agia taas ihan tosissaan.
On se vaan niin hankalaa tuo ohjaaminen ja valssaaminen liitettynä käden vaihto siihen edelleen mutta kait se siitä kunhan tarpeeksi reenaa.

Keinu tuottaa edelleen ongelmaa.
Sen harjotteluun tarvii kyllä toisen ihmisen ettei tule takapakkia tehtyä vahingossa kun Pavel selkeästi ei yhtään siitä pidä.

Kokeilin aamulenkillä pitkän suoran seurauttamista.
Laitettiin bileet pystöön kahen askeleen jälkeen ja seuraavat kymmnen ja seuraavat kolmenkymmen askeleen päässä. Olipa kerralla tarkkaavainen koira eikä haitannut vaikka laskin käteni ihan suoraksi sivuille.

Tänään taas kursseiltiin agilityä.
Rata oli pitkä noin niinkuin meidän radaksi. Kaikki hyppyjä ja putki.

Harjoteltiin taasen kovasti erilaisia lähestymistapoja ja kyllä ne nuo jalat vaan tuntuu olevan eriparia mun mieleni kanssa
Nimittäin vaikka kuinka ajattelen miten homman teen sutjakasti kääntäen itseni ja koiran niin toteutus ei sitten toimikaan yhtä vikkelään.

Itse rata meni kutakuinkin kommelluksitta kunhan vauhtiin päästiin.
Kotiläksyksi saatiin renkaan kanssa tutuksi tulemista ja pituuden hyppäämistä + ohjaamista oikealla kädellä.
Mulla on hyvä vasen koukku

Eteenmenoa harjoteltiin kolmella esteellä. Aluksi ei tahtonut ollenkaan luonnistua kun Paavo päätti kahen esteen jälkeen mennä oikoen kohti palkkaansa mutta sitten kun jotenkin hiffasi mitä siltä halutaan alkoi sujumaan.
Saa nähä osataanko me päineen tehä kunnollinen harjotus niine ettei tyyppi karkaa palkalle ennen aikojaan.

Ja vielä väliajalla harjoteltiin nauhakujalla keppejä.
Kyllä se pikkuhiljaa selvästi alkaa sujumaan vaikka onkin suhteellisen turhauttavaa alkaa aina alusta kun tyyppi hyppii yli.
Mutta nyt huomattavasti vähemmän kuin esim. alkukesästä ja saadaan ihan puhtaitakin keppikujia

Kotipihalla tottisteltiin vielä sen verran että otettiin istumisia jos jonkinlaisia. Ehkä se siitä kunhan tarpeeksi tahkotaan.
Oon tehnyt ilmeisesti liikaa täyskäännöksiä oikealle kun vasemmalle ne ei nyt ollenkaan suju mun ajatuksenjuoksussa vaan tulevat lähinnä U-kirjaimen mallisina.

Sunnuntaina kun vettä satoi vaakatasossa tuulen mukana me päätettiin ottaa porukalla BH-treeniä.
Kai se sanonta ettei kukaan oo niin hullu kuin koiraharrastaja pitää todellakin paikkansa

Pavel ensimmäisenä paikkamakuuseen.
Meni ihan jees, ei piippausta ei mitään. Vähän se siellä siirteli päätään kun satoi ihan kaatamalla mutta muuten oli rauhallinen. Menin kuitenkin varmuuden varaksi lähes viereen seisomaan että ehdin tehdä kiinnioton jos nousee tai lähtee muutenkin liipanteeseen kun suorittava koira teki luoksetulon.

Tein koko kaavion läpi yhteen kertaan remmin kanssa.
Pitkällä suoralla ote vähän herpaantui ennen käännöstä mutta muuten meni ihan hyvin.
Olisi pitänyt palkata ehkä aikasemmin mutta kokeilin tuota seuraamisen herpaantumista.
Muuten homma pelitti ihan kivasti. Olin oikein positiivisesti yllättynyt.

Istuminen ei suju vieläkään liikkeestä. Mun pitää pysähtyä ja sitten sanoa vielä paikka tai muuten se lähtee perään.
Pitää nyt jotenkin tässä kokeilla eri metodilla istuttamista tai jotain. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
Minusta istuminen vaan on jotenkin tosi vaikea liike tehdä liikkeestä.

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan jees. Luoksetulon kokeilin vähän uhkarohkeasti eteen ja tulihan Pavel kuin tulikin reippaasti Meillähän normaalisti mennään suoraan sivulle.
Sivulletulon kanssa töppäsin sitten itse, joten sitä mun pitää itse harjotella.

Henkilöryhmän kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Pavel ei ottanut minkäänlaista katsetta sivulleen eikä mitään muutakaan turhia. Ja teki ihan kunnollisen pysähdyksenkin siihen keskelle ilman että edes huomasi olevansa ihmisryhmän keskellä.

Oikeastaan olen koko harjotuksesta tosi positiivisesti yllättynyt.
Meni noin niinkuin ensimmäiseksi kerraksi tosi hyvin ja saattaapi olla että uskallaudun ilmottautumaan jopa kokeilemaan miten se menisi tuomarin edessä kunhan tässä vielä vähän reenataan lisää.
Mutta mistä ohjaajalle saatais jäitä hattuun hermoilun takia :schock:

Blogin kirjottaminen on vähän jäänyt muiden asioiden alta mutta on me silti jotain tehty tällä välinkin.

Perjantaina meillä oli ensimmäinen jatko agilityn tunti ja heti alkuun piti tehdä kaksi rataa.
Ensimmäisessä oli kaksi estettä, puomi, este, putki ja vaihtoehtoinen lopetus esteille.
Toisen radan alku oli tosi kinkkinen, kolme estettä oli kuin neliössä josta yksi sivu puuttuu. Mun jalat ei oikein tomineet sitten A ja lopuksi este.

Me käytiin sateella harjottelemassa viikolla esteitä ja siinä kävi vähän ohrasesti just A:n kohdalla. Pavel liukastu ylösmentäessä ja niinhän siinä sitten perjantaina kävi että kun olis pitänyt mennä sen lempiesteelle A:lle se painoikin suoraan kentän toiseen päähän poissa silmissä poissa mielestä mentaliteetillä.
No takasinhan se joutu ja kun ensimmäisen kerran meni esteen yli hihnassa oli taas kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan ja suoritti iloisesti.

Sille jää nuo kopsut tosi kovasti mieleen tietyissä asioissa ja sitten kun se kuumuu tarpeeksi on ihan sama mitä tapahtuu se ei ei vissiin edes tunne niitä saati muista.
Minunhan se pitäisi osata lukea mitä sen päässä liikkuu mutta kun itseäkin suoritus jännittää jää vähän aina paitsioon tuommoset.

Käytiin sitten vielä eilen lauantaina harjottelemassa samat radat rauhassa läpi ja niinhän sitä saatiin ohjaajallekin jonkinmoisesti töppöset kuriin ettei ihan solmuun mene.

Videotallennus reeneistä olis kyllä kovasti pop.
Kaveri nimittäin meinas että hyppäsin käsillänikin esteitä kun ohjasin Pavelia

Virallisesti olin katsomassa tokojoukkueen kenraaliharjoituksia mutta epävirallisesti lähtötunnelmissa ollessani päätin kokeilla miten se metrinen este sujuu.

Ensin tehtiin jonkinmoinen seuraamiskaavio lits läts märällä kentällä.
Tein aika tiukkaa mutkaa koko kentän matkan ja vaikka alussa olikin epäileväinen niin hyvin meni. Pavel oli tarkkaavainen ja oikealla paikallaan koko matkan ajan eikä jäänyt haahuilemaan omiaan.

Muutamat jätöt märkään maahan eivät tee kelleen hallaa

Ja sitten A:n kautta sinne esteelle.
Otin ensin kaks ylintä lautaa pois. Hyppy meni ihan loistavasti kuin ei mitään.
Lisäsin yhden laudan eli oltiin jo melkeistä täysissä lukemissa.
Pavel lähti innokkaasti hyppäämään mutta hoksas siinä vauhtivaiheessa että tuossahan on A muuten ihan lähellä ja suuntas sinne.
Kutsuin takaisin ja uudella käskyllä meni estekin ilman mukinoita. Tosin kun keskittyminen oli lähinnä sitä A:n vilkuilua otti osumaa ylälaitaan esteessä ja siitä syystä alkoi tuntumaan ettei hyppää enää.
Pavel otti kovasti vauhtia mutta juoksi ihan esteeseen kiinni ja yritti siitä ponnistaa ja suoraan sanoen näytti siltä kuin se olisi yrittänyt kiivetä sitä suoraa seinää pitkin ylös toiselle puolelle.

Käytiin vähän hurvaamassa kentän puolella ja otettiin lemppari A siinä samalla. Takaisin tullessa hyppäs yhtä lautaa vaille vajaan metrisen ilman ongelmia tosi nätisti.
Siihen oli hyvä lopettaa

Ajelin kentälle tarkotuksella samaan aikaan kuin agilitytreenit olivat päällänsä että saatiin vähän häiriötä samalla.
Liikkeestä istuminen on osoittautunut aika harmittavankin vaikeaksi liikkeeksi.
Sitä hinkattiin siis.
Paikkamakuussa ei ongelmaa vaikka asettelin vartavasten taiten Pavelin makaamaan siten että häiriö olisi sille mahdollisimman suurta.
Ei se inahtanutkaan kun sai yksin olla ilman vieruskavereita. Hyvin rauhallinen mutta kuitenkin tarkkaavainen oli koko suoritus ja tais olla jopa ihan ylipitkäkin kun unohduin mietiskelemään omiani.

Reenit keskeytti 9 pienen hunnin lauma (joita myös koiranpennuiksi kutsutaan) joka ilmestyi kentälle tutustumaan maailmaan. Tässä niistä yksi:

Me lähettiin Pavelin kanssa pari viikkoa sitten opiskelemaan esineiden etsimisen jaloa taitoa kun alkaa tuo meidän kotilaboratorio sisällä käydä niin pieneksi ja mun oma osaamiseni ei enää riitä etenemiseen.
Lohtajalla kylmässä metsässä vietetty päivä (auton mittari sai lämpölukemiksi +3° C matkalla vaikka on kesäkuu ) pisti kyllä palelemaan ihan tosissaan mutta oli tosi antoisa.

Ihan liian alottelijoita me vielä oltiin mutta paljon sai kyllä asiasta irti.
Kiinnostavaa tuo esineiden etsiminen ja haku

Paavo tais tosin olla sitä mieltä että autossa hänen juttunsa ei ole ollenkaan se että tökötetään päivä autossa ilman äksöniä.
No, sellaisia ne maastolajit ovat.

Torstaina käytiin kentällä koko tokokaavio läpi hyppyä lukuunottamatta liikkurin ja kuvaavan tuomarin avulla.

Paikalla oli koiria ihan kivasti joten kisamainen tunnelma tuli niin katsomossa kuin itse suorituspaikallakin.

Paikkamakuussa Pavel oli reunimmaisena. Alku meni tosi hyvin. Se oli suora ja kaikkea muutakin hyvää. Vähän yli puolenvälin se alko liikehtimään ja nousi lopulta ylös ottaen pari askelta mua kohti.
Kun menin luokse se painui maahan kuin olisi odottanut saavansa selkään
Kuitenkin teki loppuosuuden tosi nätisti siinä kun seisoin vieressä ja nousi vielä ensimmäisellä käskyllä ylöskin.

Huoh. En oikeen tuohon enää voi mitään harjotustakaan tehdä sen kummempaa. Se on pysynyt ihan kivasti harjotuksissa makuulla ei mitään ongelmaa.
En nyt oikein tiedä että pitäiskö tässä palkata lyhyitä paikkamakuita vai tehdä pitkiä. Yksinhän sen kanssa ei ole mitään ongelmaa.
Häiriötä pitäis siis saada varmaankin lisää mutta mistä sitä tähän hätään sitten saa se onkin toinen juttu.

Itse kisasuoritus meni ihan kivasti ainakin se mitä siitä muistan.
Käännöksissä jätättää, mutta olin kyllä itse niin epävarma niissä etten ihmettele yhtään vaikka jätättikin. Kaikki reippaus katoaa kun pitää kääntyä. Ne käskyt Vasen ja Oikea on mulle vaan niin vaikeita kun en millään pysty keskittymään kaikkeen ja sitten vielä kääntymään oikein

Jätöistä ei ainakaan kukaan sanonut mitään joten kai ne sujui.
Me ollaan kyllä pihalla kotilaboratoriossa otettu jättöjä juosten ja ilman vauhtia ja kaikin tavoin että ne alkais sujumaan hyvin ja luontevasti.

Minä sitten mokasin aika rankastikin väliin. Sanoin seuraa! käskyä väärissä paikoissa kuten käännöksessä vauhdinmuutoksen sijaan. Samaten mulle tuli ajatuskatko kun liikkuri ja tuomari jäi keskenään höpöttömään ajattelin että liike loppui ja aloin kehumaan Pavelia. No ei se sitten loppunutkaan vaan liike jatkui.
Eli tarkkuutta ohjaajalle selvästi tarvitaan.

Vaikka maanantai oli tosi raskas päivä töissä kun tultiin yöllä kotia pitkästi puolen yön jälkeen me lähettiin silti agilitykurssille.
Ensin meinasin että jaksanko mutta hyvää se ulkoilu teki meille molemmille kuitenkin joten onneksi lähin.

Ensimmäisenä otettiin esteitä, niiden kiertämistä ja lähettämistä eri kulmissa.
Siinä nyt ei mitään ihmeellistä uutta.

Seuraavana haasteena putkeen lähettämiset niin ettei koira karkaa esteelle ennenaikojaan. Hankalampi juttu.
Putkea me ruvetaan nyt harjottelemaan nimenomaan lähettämisiä eri kulmista niin että putki on suorana ensin ja sitten kun ollaan melko varmoja molemmat siitä miten sinne putkeen oikein mennään käännän putkea hieman ulospäin niin että sinne tulee sisään- ja ulosmenoihin ns. kuollut kohta jota koira ei voi havaita.
Helppoa varmaan kuin heinänteko

Ongelmaksi muodostui yllättäin puomi.
minulle on opetettu ja niin olen opettanut Pavelin tekemään, että kontakteille istutaan. Nyt harjoteltiin niin että palkka oli kontaktin alla maassa ja siitä piti vaan juosta menemään ilman istumisia.
Aluksi Pavel istui joka kerta siihen loppuun ja vedin sitä hihnalla loppuun palkkaa kohden.
Alku on vähän samanlaista koheltamista koska kiivetähän ei voi suoraan vaan puomille on hypättävä sieltä sivusta sievästi.

Keppien pikakertaamisen jälkeen viritettiin kujat ympärille. Pavel hyppäsi aina sieltä pois. Se ei ollenkaan käsittänyt miksi nyt tuommoset laitettiin ympärille.
Ajattelin että voisi kotia tehä nuo kepakot harjanvarsista ja laittaa vaikka verkot kulkureiteille merkiksi. Pysyispä ukko ainakin kaidalla tiellä eikä pääsisi hyppäämään kesken kaiken pois sieltä.