Pavelin blogi

Koskapa koko vkonloppu on ollut yhtä haipakkaa ees sun taas lähettiin Pavelin kanssa tänään lenkille metsäautotielle ihan kahelleen.
Tosin täytyy sanoa etten koskaan kyllä ole ollut niin kovassa ruuhkassa suorastaan kuin siellä
Ensin huomasin jo auton ikkunasta ajaessamme lähtöpisteeseen ihan tien laidassa ojan toisella puolen teeren.
Piti oikein peruutta ja katsoa uudestaan onko se lintu kivellä elävä vai niitä metsästäjien linnunnäköisiä lintusyöttejä. No elävähän se oli. Kameraa ei tietysti ikinä silloin mukana kun sitä tarvitaan. Teeri oli autosta reilun parin metrin päässä esteettömästi sihdattavana. Eikä pää kääntynyt kertaakaan vaikka varmasti se huomas mun punaisen paholaisen jo heti ensi kerralla kun menin ohi.
Siinä se vain törötti ja lähti sitten hetken päästä lentoon.

Jätettiin auto levikkeelle ja alettiin käpötellä. Me tehtiin jotain harjotuksiakin siinä ihan lämpimiksemme mutta pääasiassa käytiin hyppelemässä ojan takana kivikossa ja reuhattiin oikein sydämen kyllyydestä.
Ja just kun tultiin takaisin siihen tielle näin tien mutkasta tulevan koiran. Oli sillä onneksi omistajakin mukana joka kytki sen nopeasti kiinni. Tein saman Paavolle ja aattelin että tästähän loistava ohitustreeni tulee
Tässä keskustassa nimittäin kun me lenkkeillään niin tosi tosi tosi harvoin tulee ketään vastaan niin että vois kokeilla miten ohittaminen sujuu.
No, osoittautui se vastaantulija melkoiseksi remmirähjäksi. Tuli kahella jalalla äyskäten vastaan koko remminmitalla.
Pavelin kanssa kuljettiin enemmän ojan kuin tien päällä mutta selvittiin me tilanteesta silti voittajina. Ei rähjänny Paavo vaikka huomasin sen kulkevan kovin varpaillaan.
Olisin niin toivonut että se toinen olis ottanut koiraansa vähän lyhemmälle niin olisin voinut antaa löysää ja katsoa mitä tuo tekee mutta nyt ei kyllä uskaltanut.

No, taas me tepsuteltiin omaan tahtiimme tehden kaikennäköisiä kivoja juttuja kun yhtäkkiä ihan läheltä lähti puusta neljä vaaleaa lintua livohkaan.
Luulin jo että ne on riekkoja ja riemastuin aivan kun en ole niitä koskaan nähnyt. Piti oikein soittaa viisaammalle ja kysyä olisko mahdollista että semmosiin lintuihin törmäsin. No ei ole sanottiin puhelimesta. Jo se että ne oli puussa tekee mun riekkohavainnostani suorastaan mahdottoman.
Eli nää oli siis mitä todennäköisimmin koppeloita kun se uroskin oli jo vähän aikasemmin samalla kankaalla.

Ei siis mitenkään suuri bongaus

Lisäksi meitä vastaan tuli kaksi autoa ja moottoripyörä.
Vois jopa siis sanoa että oli ihan tungosta tiellä

Niin siinä sitten kävi että keppien kauhu Paavo Pee Pantteri sai kokea oksiston vastaiskun karmeasti.

Olimme ihan tavis lenkillä jokirannassa ja kun on vielä tuo hoitokoira matkassa koitin vältellä parhaani mukaan kaikenlaisia yleisiä teitä että koirat vois olla mahdollisimman pitkään irti ja revitellä pellolla.
Pavel leikki kepakoillaan ihan tavalliseen tapaan mutta raahas mukanaan kuitenkin semmosta suht isoa oksan pätkää. Se jätti sen mun jalkojen juureen ja lähti Mustikan kanssa viipottamaan toiseen suuntaan.
Ajattelin ettei se ees huomaa kun oli niin kaukana ja paiskasin kepakon jokivarren pusikkoon pois jaloista ja pois mielestä ajatuksella.
Mutta samalla kun keppi lensi ilmassa suhahti mun ohi myös Pavel hakeakseen rakkaan keppinsä takasin.
Se rymisteli alas melkosta kuperkeikkaa ihan rantaan asti. Ei varmaan edes huomannut että maa viettää siinä pellon laidalla melkosta haipakkaa kohti jokea. No, ei siinä mitään, Pavel tuli muina miehinä pois keikaltaan varsin tyypillisen itsensä näköisenä ja jatkoi muina miehinä matkaansa.
Kotona aloin katsomaan että sen silmässä on nyt kyllä jotain outoa.
Ja kun mulla on kokemusta noista silmäsairauksista tarkkailin onko silmä kuopalla vai pullottaako se vai mitä tapahtuu. Ja suorastaan panikoin että nyt tuoltakin meni näkö.

Lääkärissä tänään vahvistui se mitä ajattelinkin että silmässä on haava samaten kuin luomessakin.
Oksa on ilmeisesti rouhassut siitä välistä mutta onneksi se ei ole mitenkään tökännyt suoraan silmään. Muuten olis voinut käydä pahemminkin.
Turvoksissa on silmäluomi ja silmän ympäristö mutta eiköhän se korjaannu antibiootteilla taas kuntoon uusiin seikkailuihin.

Tänään oli kesäkauden päättäjäiset Lohtajan kentällä.
Meillä oli ohjelmassa koirien totojuoksua ja makkaranpaistoa kodassa + kaikenlaista höpötettävää.

Tunnelmaa ei suinkaan latistanut se että taivaalta alkoi syytämään vettä juuri samalla kun meidän piti aloittaa kisat. Päinvastoin, pientä liikettä jotta jokainen pysyi lämpimämä.

Pavel juoksi neljäntenä koirana ja mielestäni kaikki meni ihan kivasti.
Jännitin ehkä eniten etukäteen sitä ettei se tule luokse suoraan vaan tekee jonkin mutkan matkalla mutta ehei suoraan se tuli alkuviivalta jossa Päivikki sitä piti kiinni maaliviivan yli mun luo
Aika tosin ei ollut päätähuimaava, 7,1 sekuntia ja toiseksi viimeinen sija kun kärkipää huiteli saman matkan neljän sekunnin pintaan.

Mutta olisko tasotusta kilpailuun antanut se, että Pavel oli reilun parin tunnin lenkillä Nettan kanssa just ennenkuin lähettiin ajamaan Lohtajalle. Ison hevosen kanssa saa juosta aika lujaa ja olla sinnikäs ettei jää vauhdista mutta jokaisen kiemuran Pavel Nettan perässä teki

Kai meidän pitäis alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan missikisoihin niin hulvattomalta kuin se taas kuullostaakin.
Olen tässä vain miettinyt että raaskinko alkaa näin hyviä kuulolerpakkeita teippaamaan ja glyseroimaan

Pitäis löytää jostain panta joka ei mustaa kaulusta. Sain vinkkiä että puolikurkkarin metalliosat pitää pestä fairyllä jotta onkelma poistuu mutta meidän taloudessa tuo kikka viitonen ei ainakaan toiminut. Ihan samaan malliin mustaa.
Olen itse sitämieltä että syyllinen on pannan nahkainen osa. No mene ja tiedä, taas on pikapuoliin kauluksen pyykkipäivä tiedossa ja siitäkös Nuoriherra Paavo Pee Pantteri tykkää kovasti.
Siitä on aina varsin hauskaa hiimailla pesuhuoneessa ihan omiin nimiinsä mutta mistä se voi tietää sen että jollonkin on se pesupäivä? Sillon sitä ei näy mailla halmeilla ja kun sen viimein saa jostain sängyn takaa näköpiiriinsä se saa neliraaja halvauksen eikä liiku minnekään. Ja kaikki se vain kaunistautumisen tähden.
Miehet on kummallisia.

Meidän lähelle peltoaukealle on ilmaantunut yhä vain lisääntyvä kurkilauma. Ensin lintuja oli vain puolenkymmentä, mutta viikon kuluessa kaverit ovat suihkineet kuka mistäkin seuraan mukaan ja kurkia taitaa jo olla lähemmäs parisataa paikalla syömässä.

Ensimmäisellä kerralla me tehtiin Pavelin kanssa tuttavuutta lintuihin ihan sattumalta. Oltiin pyörälenkillä ja mulla oli kyllä tiedossa että kurkia sielläpäin on mutta kun mitään ei näkynyt eikä ketään kuulunut luulin niiden lähteneen.
Siinäpä me sitten pyöräiltiin pientä peltotietä pienen metsäsuikaleen läpi tarkoituksena käydä kääntymässä tien päässä kun ihan metsän laidasta siitä pellonreunasta lähti koko revohka liikkeelle.
Hitaasti ja varmasti ne nousi siivilleen ja peitti koko taivaan meidän ympäriltä.
Melko mykistävä kokemus ja tulipa mieleeni se vanha kauhuleffa niistä Hichcokin linnuista

Lauantaina me mentiin ihan tarkoituksella taas saman pellon reunalle katsomaan josko ne linnut vielä olisivat siellä kun kuulin seuraan liittyneen myös joutsenia ja nimenomaan niitä vauvajoutsenia jotka ovat harmaita.
Niitä ei ikävä kyllä löytynyt mutta kivat lintuefektit me taas saatiin aikaan Pavelin kanssa kulkiessamme pellon reunaa tietä pitkin.

Pavel kävi haistelemassa jotain vähän kauempana mutta kyllä silläkin näkyy olevan niin sanotusti silmät selässä kurkien varalta kuten kuvasta huomaa. Linnut siis liitelivät jälleen kerran meidän yläpuolellamme sananmukaisesti pimentäen taivaan hetkeksi.

Meillä on ollut aika ankeeta kun viime vkonloppuna Pavel alkoi selvästi varomaan korvaansa.
Se piti sitä silleen kummallisesti vaakatasossa vaikka toinen korva olikin pystö ja puisteli päätään kovasti vähän väliä.
Putsailin ja koitin tehdä polosen olon niin helpoksi kuin mahdollista mutta ei me korvaa kotikonstein saatu talttumaan.
Lääkekuuri saatiin korvatulehdukseen ja nyt vielä tänään kun se kummallinen musta töhnä ei ottanut loppuakseen käytiin näytillä ja saatiin hiivatulehdukseen uudet lääkkeet.

Ilmeisesti tää hiiva ei ole niinkään kipeä mutta sitäkin kutiavampi joten kiusallinen se on siltikin.

No, kun oikein mikään ei sitten ole potilasta kiinnostanut me käytiin hengailemassa pellolla kun väki oli puimassa.
Ja hauskaa oli

Pavel nimittäin hoksasi että oljet kahisevat silleen jännästi ja sekös aiheutti kunnon hepulikohtauksen jos toisenkin.
Mutta kaikkein kivointa oli hypätä vauhdilla siihen puimurin jättämään olkikasaan niin että koko mailma täyttyi oljista
En ihan ehtinyt kameran kanssa siihen tilanteeseen mutta tuossa kuvassa Pavel on just tulossa kasasta pois ja vielä ne näkyy takana haituvat lentävän.

Me käytiin Maasydänjärven luontopolulla tänään hippailemassa.
Ilma oli tosi hyvä pilvipoutainen mutta meidän onneksemme kukaan muu lenkkeilijä ei ollut innostunut lähtemään kiertämään järveä.

Pavel oli ihan innoissaan saadessaan juosta pitkospuilla. Ne on jostain syystä siitä ihan älyttömän kivoja ja mitä lujempaa niitä pitkin tormuuttaa eteenpäin sen parempi. Ja toinen mukava elementti, vetinen suo löytyi samalta reissulta myös joten Pavelin päivä oli todellakin pelastettu.

Retkellä pitää tietysti syödä eväitä ja meilläkin oli kahvia mukana kaksijalkaisille ja Pavel noolasi syömällä pullaa ja mustikoita puskista.
Se ei aluksi vissiin edes ymmärtänyt että alhaalla maassakin siis voi kasvaa jotain syötävää mutta kun sille näytti että täältä niin johan alkoi riipimään touhuissaan.

Pavel was here!

Tänään Paavo Pee Pantteri täyttää vuosia peräti kaksi
Juhlia on juhlittu pitkän metsälenkin kera ja syöty pelkkää maksalaatikkoa.
Voi tätä juhlahumua

Vaikea kyllä uskoa että Pavel olisi jo niin “vanha”. Se on jotenkin kasvanut niin salassa että mulle tuli täytenä yllätyksenä tosiasia sen olevan jo täysikasvuinen. Pientä uhmaiän poikasta tosin on ollut ilmassa kevään mittaan, liekö aikuistumiseen liittyvää.

Ensimmäisen vuoden se oli, täytyy myöntää, kuin täysin pellossa kasvanut penikka ilman minkäänlaista kuria.
Meillä ei ollut oikeastaan mitään yhteistä muuta kuin se että me molemmat asuttiin samassa taloudessa ja palvottiin molemmat Masia.
Vasta Masin kuoleman jälkeen mulle itselleni jotenkin valkeni se tosiasia että penikan kanssa tosiaan pitäis tehdäkin jotain.

Tää viimenen vuosi me on uurastettu ihan kahestaan tätä arkea ja koitettu löytää sitä yhteistä säveltä.
Jollain tasolla sellaista tiettyä läheisyyttä ja sielujen sympatiaa me ei varmaan koskaan löydetä mutta kyllä me parannettu ollaan kovasti siitä mistä lähettiin.
Toisaalta taas Pavelilla on kauhea halu miellyttää ja tehdä asioita yhdessä ja minäkin olen löytänyt sen ilon tehdä yhdessä Pavelin kanssa.
Meillä on nykyään hauskaa yhdessä ja siitä on hyvä lähteä rakentamaan eteenpäin ilman menneisyyden painolasteja

Mutta joo, tänään juhlitaan rankasti ja huomenna oottaa jo arki ja reenit.

Täytyy nyt näiden edellä jo mainittujen hyppyongelmien jälkeen laittaa ihan semmonen normi päivän normi toimintakuva.
Meillä ei ollut oikein mitään tekemistä ja tuusattiin siinä poniaitauksessa pitäen poni pontevalle samalla seuraa.

Pavel ja Jammu on sillä tavalla taitavia molemmat että yhdessä niistä tulee todellinen kauhukaksikko

Tarkoitus oli vain hyppäyttää Pavelia sarjaesteitä pitkin muutama kerta mutta Jammu päättikin liittyä seuraan.
Onkohan tämä nyt sitten poni- vai koira-agilityä ja kukakohan näistä on ohjaaja valmentaja

Aitauksessa on esteet molemmilla pitkillä sivuilla ja tyypeillä riitti virtasta kiertää kehää monesti hypäten samalla esteitä. Myös kääntymiset tai onko ne agilitykielellä siirymisiä sujuivat tyypeiltä näin mallikkasti ja kommunikaatiokin pelaa:

Hetken hullutuksen tuloksena Pavel pääsi tänään mätsäriin hengailemaan ja haistelemaan mailman tuulia.
Tyypille tekee kyllä hyvää olla tuommosissa paikoissa.

Kovan tason handlerina toimi Ella eikä hullummasti mennyt todellakaan kun tyypit yllättäin saivat kolmen viimesenä ilmottautuneen mattimyöhäsen ryhmästä ensin punaisen nauhan ja sijoittuivat sitten pelkästään punasten kehässä neljänsiksi

Tuomari oli tykännyt Pavelin luonteesta ja avoimuudesta sekä liioittelemattomasta mutta kuitenkin lihaksikkaasta ja jäntevästä rungosta.