Pavel ei voi oikein tehdä mitään. Se ei voi istua eikä maata kunnolla kun pallit ovat vieläkin niin kipeät. Tai oikeastaan pahin turvotus on lähtenyt mutta ruvet ovat vielä paikallaan ja ilmeisesti niitä kutittaa ja paljon.
Suihkuttelu on ollut ehkä parasta lääkettä. Se on auttanut niin turvotukseen kuin tuohon kutinaankin. Ja voi pojat että me on suihkuteltu… Viime viikolla oli öitä jolloin käytiin lähes puolen tunnin välein suihkutteleen. Muun ajan Pavel sitten kävelikin ympyrää kämpässä kipulääkkeistä huolimatta.

Kuuppa jouduttiin vaihtamaan eilen suurempaan versioon.
Aluksi 25 senttinen tuntui ihan sopivalta mutta kun Pavel vähän parani se alkoi esittämään sellaisia akrobaatin taitoja ettei paremmasta väliä. En ole koskaan vielä nähnyt koiran olevan niin notkea
Nyt meillä on ihan uusinta uutta, kankainen kauluri. Se muuten on näin vkonlopun käyttökokemuksen jälkeen erittäinkin miellyttävä koiralle. Ei kopsi ja jää jumiin huonekaluihin niinkuin muovinen kuuppa ja tuon kanssa voi nukkua todella hyvin vaikka missä.

Ilmeisesti nuoleminen pitkitti tätä sairastelua. Jos se ei olisi päässyt nuolemaan kipeää kohtaa iho ei olisi mennyt rikki eikä nyt kutisisi.
Mutta kai se aika parantaa.
Olen vaan niin kärsimätön.

Hyvin alkanut painonnousukin on tyssännyt ja Pavel on taas ihan langanlaiha. Se ei vain suostu syömään mitään. Pakkosyötin sille aamulla 10 raksua kun ajattelin että antibiootin kanssa on pakko olla mahassa muutakin kuin ilmaa. Ei kelpaa suursuosikki treeneissä todella valikoiden käytetty nakki eikä verilätyt.
Isäinpäivän kunniaksi menin kotona käymään ja siellä Pavel söi Lumpan raksuja antaumuksella. Kummallista ettei kotona voi syödä.

Laitoin koko öljypullon roskiin, me ei enää sitä tarvita enkä uskalla kyllä samanlaisia valmisteitakaan enää hevillä antaa kun reaktio kuitenkin oli noinkin voimakas ja vielä kuonossa.
Tässä tulovaiheessa oleva paukura.

Eilen sitten ihmettelin että miten ihmeessä tuo Pavel vaan nuoleksii takapäätään jatkuvasti. Lähempi tutkailu paljasti että kivespussi oli ihan kuuma ja punainen sekä turvonnut lähes kaksinkertaiseksi alkuperäisestä
Mitään haavaa tai muuta syytä en löytänyt mikä tuommosenkin voisi aiheuttaa.
Illalla Pavel tärisi joten annoin kipulääkettä mutta aamulla soittelin jo aikaa lääkäriin.

Ihotulehdus oli diagnoosi. Onneksi ei sentään ollut ottanut tulehdusta itse kiveksiin, sitä pelkäsin itse.
Syytä tai seurausta ei lääkärikään osannut sanoa kun mitään muuta näkyvää syytä ei ole olemassa. Meinasi sitten vain että voi olla että näitä patteja on tullut muuhallekin kehoon sillon vkonloppuna. En vain huomannut ja Pavel on alkanut nuolemaan ja siitä on seurannut ihotulehdus.
Sillä on tuossa nokanpäällä semmonen auki räävitty patti josta tulee jotain möhnää. Siitä kai lääkäri veti johtopäätöstä että vois olla myös muuhalla kehossa näitä.
Noh, joka tapauksessa kortisonia niskaan ja kymmenen päivän antibioottikuuri.
Eikä mitenkään suuria määriä ulkoilua kylmässä ettei kellukkeisiin ota pakkanen eikä vinkka etenkään.
Itse potilas ei kovinkaan arvosta tätä lääkäriltä saatua pääkupua

Eilen Pavel juoksi tämän syksyn ensimmäiset lumihepulit kunnon tuiskeessa pellolla eikä tänäänkään menoa yhtään hidastanut vaikka lunta tais paikoin olla päälle 15 cm. Jouduttiin ihan kunnolla kahlaamaan kulkeissamme.

Meillä kotona iso pihapuu halkesi räps poikki lumen painosta aamulla. Suvilumi on ihan sairaan painavaa ja kun sitä on nyt paljon niin vielä pahempaa.
Tuleepa polttopuita

Tässä vielä maisemakuvaa lenkimaisemista tältä päivältä. Huomiseksi on luvannut vesisadetta joten taitaa lumi olla sitten mennyttä.

On se jännä miten noi mun kädet vaikuttaa niin hirveästi Pavelin paikkaan ja ennenkaikkea vireeseen.
Ja tietysti vauhti.
Huoh. Vanhoja tuttuja asioita mutta silti tuntuu että kun saadaan pakettia vähän kasaan se postaa toisesta kohtaa.

Neliössä huomattiin että jos mun kädet nousi liikaa Paavo vain lompsutteli siellä jossain mutta jos topakasti vedin niin johan muuttui tahti. Käännökset oli oikeastaan ihan jees omasta mielestäni, eikä niistä kyllä kukaan maininnut joten kai ne sitten meni muidenkin mielestä.
Sinällään jännää noiden käsien kanssa kun nimenomaan nostamalla käsien paikkaa sillon aikanaan Pavelin sai tiivistymään liki. Nyt sillä samaisella asennolla on selvästi päinvastainen vaikutus.
Tuleepa mieleeni semmonen ajatus että se nimenomainen seuraamispaikka on nyt vahvistunut Pavelin mieleen niin hyvin että se kestää mun käsien heilumisen niin paljon alempana nyt.

Siksakkia rytmivaihdoilla…
Aluksi harpoin ja heiluin kuin juoppohullu. Pavel kyllä yritti parhaansa mutta ei sekään voinut seurata niin hankalasti.
Kun tihensin askeleita mutta pidin tahdin samana alkoi Paavokin työskennellä kuin kello siinä vieressä
Näitä siis lisää ja rytminvaihdoksia.

Hyvät reenit oli. Tuli paljon ajateltavaa ja kuitenkin huomas että on menty eteenpäin

Jännä että Pavel juoksee niin hyvää ja pitkää ravia tosi lujaa hevosten kanssa. Pyörällä en pysty ilmeisesti antamaan samanlaista vastusta joten se menee aina vähän lekkeriksi ja yleiseksi hömpöttämiseksi silloin.
Nyt pitäis keksiä vaan joku hyvä treenilaite talven ajaksi että saadaan kunto pysymään samanlaisena. Olis se Ad-koe sitten tavotteellisesti vähän lähempänä.

Käytiin Pavelin kanssa yhessä katsomassa ne tolpat että mitä ne oikein ovat. Mentiin keskelle ruutua ja laitoin varsin näyttävästi ison palan verilättyä keskelle ruutua.
Mentiin ehkä metri, puolitoista ruudusta ulos ja annoin kädellä viisaten käskyn ruutuun.

Matkaa pitentäen perusasennosta lähetyksiä ja kaikki onnistui
Se oli oikeastaan tosi kiva leikki kun ensin vietiin palkka ruudun keskelle ja sitten mentiin jonkin matkaa poispäin ja hetsasin Pavelia siinä että mitäs siellä maassa oikein onkaan. Siitä oli tosi kivaa Laukata(!) sinne ruutuun

En oikein tiennyt että mitä sen jälkeen olis pitänyt opettaa joten palkan saatuaan Pavel sai tulla pois, mutta nythän toki oli vasta ensimmäinen kerta joten opeteltiin vasta tuota sanaa ja sen merkitystä ja sitä että se ruutu on tosi kiva paikka.

Toinen harjotus jota me tehtiin oli se, että perusasennossa palkkasin kontaktista sanassa valmis.
Jospa tällä saatais aikaan jonkinlaista syttymistä sitten tosi tilanteessa kun Pavelilla tahtoo se palo sammua samassa linjassa kuin ohjaajalla hermokäyrä käydä sataa kokeessa.

Niin me sitten harjoteltiin peruuttamista
Tosi äkkiä Pavel hoksas että mikä on homman juju.
Tosin suoraanhan kukaan ei käskenyt mennäkään mutta mitä väliä sillä on kunhan vain pakittaa nyt ens alkuun

Kaukokäskyjä harjottelin sitten ja se on jännä miten maahanmeno on hyvä ja paikallaan pysyvä liike mutta jostain syystä Pavel ottaa häiriötä kun pitää istua. Luultavasti se on käsi mitä se lähtee seuraamaan, näin ainakin tänään mietiskelin koskapa mitä kauempaa annoin istu-käskyä sitä isommasti Pavel otti askeleen eteenpäin siirtymässä.
Koitin korjata ihan naaman edessä tehtävillä harjotteilla eikä siinä ollut mitään ongelmaa mutta heti kun mun käsi menee korkealle astuu Pavelkin askeleen.
Mystistä.

Paikkamakuussa oli häiriötä jos minkälaista mutta hyvin Pavel handlas ja oli paikallaan topakkana.
Yhesti alkoi piippaamaan mutta lopetti sitten kun kurtistin kulmiani.
Olin nyt tarkoituksella siellä normaalin paikkamakuun välimatkan päässä ja kun en jaksanut olla paikallani kiertelin siellä ympyrää ja kyykistelin ja kävin vielä istumassa penkilläkin. Tää penkillä istuminen selkeästi oli Pavelista hankalaa. Pitää tehdäkin tuo uudestaan.
Mua niin jaksaa itseäni hymyilyttää kun se tapittaa niin topakkana sieltä maanrajasta. Mietin tuossa kotiinpäin ajaessani että toivottavasti en sitten jossain kokeissa mokaa ja ala virnottamaan siellä ohjaaja rivistössä. Toko on vakavien ihmisten laji.

Jätettiin auto levikkeelle ja alettiin käpötellä. Me tehtiin jotain harjotuksiakin siinä ihan lämpimiksemme mutta pääasiassa käytiin hyppelemässä ojan takana kivikossa ja reuhattiin oikein sydämen kyllyydestä.
Ja just kun tultiin takaisin siihen tielle näin tien mutkasta tulevan koiran. Oli sillä onneksi omistajakin mukana joka kytki sen nopeasti kiinni. Tein saman Paavolle ja aattelin että tästähän loistava ohitustreeni tulee
Tässä keskustassa nimittäin kun me lenkkeillään niin tosi tosi tosi harvoin tulee ketään vastaan niin että vois kokeilla miten ohittaminen sujuu.
No, osoittautui se vastaantulija melkoiseksi remmirähjäksi. Tuli kahella jalalla äyskäten vastaan koko remminmitalla.
Pavelin kanssa kuljettiin enemmän ojan kuin tien päällä mutta selvittiin me tilanteesta silti voittajina. Ei rähjänny Paavo vaikka huomasin sen kulkevan kovin varpaillaan.
Olisin niin toivonut että se toinen olis ottanut koiraansa vähän lyhemmälle niin olisin voinut antaa löysää ja katsoa mitä tuo tekee mutta nyt ei kyllä uskaltanut.

No, taas me tepsuteltiin omaan tahtiimme tehden kaikennäköisiä kivoja juttuja kun yhtäkkiä ihan läheltä lähti puusta neljä vaaleaa lintua livohkaan.
Luulin jo että ne on riekkoja ja riemastuin aivan kun en ole niitä koskaan nähnyt. Piti oikein soittaa viisaammalle ja kysyä olisko mahdollista että semmosiin lintuihin törmäsin. No ei ole sanottiin puhelimesta. Jo se että ne oli puussa tekee mun riekkohavainnostani suorastaan mahdottoman.
Eli nää oli siis mitä todennäköisimmin koppeloita kun se uroskin oli jo vähän aikasemmin samalla kankaalla.

Ei siis mitenkään suuri bongaus

Lisäksi meitä vastaan tuli kaksi autoa ja moottoripyörä.
Vois jopa siis sanoa että oli ihan tungosta tiellä

Taluttimessa seuraaminen oli yllättäin parempaa kuin taluttimetta. Yleisö ja liikkurit huomasivat mun käsillä olevan selvästi erilaisen asennon liikkeissä ja mitä enemmän jännitän sitä enemmän mun vasen käsi nousee kohti korvia mikä taas tietenkin vaikuttaa Paveliin.
Kokeilin tätä vielä myöhemmin ikkunasta katsomalla ja todentotta, mikä käsien sinfonia

Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut vaan Pavel jäi seisomaan.
Olin jotenkin itse ihan pihalla jo liikkeen alkaessa ja meni vähän harakoille koko liike. Liikkeestä seisominen sensijaan onnistui täydellisesti mitä nyt pienenä kosmeettisena haittana Pavel tuli muutaman askeleen perässä ennen pysähtymistä.
Kuitenkin se meille vaikein asia, eli sivulla seisominen ennen käskyä onnistui loistavasti

Luoksetulo oli tosi hyvä. Pavel ei ole mitenkään nopea mutta se oli kuitenkin tosi iloinen ja tuli omaan hitaaseen tyyliinsä joutuin

Hypyssä se ensin karkas esteelle aikeena hypätä ilman lupaa mutta tuli kutsuttaessa takaisin ja suoritti hypyn sitten mallikkaasti loppuun asti mutta esteen takana se ennakoi istumisen.

Joopasejoo. Liikkeet olisivat pienellä hiomisella ihan valmiita mutta se ongelma on hallintapuolella molemmin puolisessa luottamisessa.  Tosin täähän oli jo entuudestaankin tiedossa.
Lisäksi huomasin että mun tarttee keksiä joku juttu jolla saan Pavelin virittäytymään oikeaan tilaan kun liikkeitä tehään pötköön eikä palasina niin ettei se lopahda kesken kaiken. Eli sitä jaksamista niin koiralle kuin ohjaajallekin.
Paikkamakuuta otin sitten niin että Pavelin tehdessä sitä hyppelin ja spurttailin vähän mihin sattuu sen edessä. Kerran se oli nousemassa mukaan mutta kielsin ja se jäi paikalleen. Sen jälkeen sain oikeastaan tanssahdella ihan miten vaan ja Pavel napitti tomerana makuulla ilmeenkään sen suuremmin värähtämättä.

Toisen kerran samaista paikkamakuuta tehtiin niin että Pate suoritti omia juttujaan meidän vasemmalla puolen ja Tarmo nouti kapulaa oikealla. Tarmon ilo murinat meinas koitua kohtaloksi mutta hyvin selvittiin kuitenkin. Taas Pavel vaikka suuri hellapoliisi onkin oli sinkoamaisillaan kohti Tarmoa mutta kiellon jälkeen napotti taas kuin sfinksi paikallaan pään kääntymättä.
Niin ja se kuitenkin oli irti ja minä seisoskelin kutakuinkin 10 m päässä siitä.

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu

Olimme ihan tavis lenkillä jokirannassa ja kun on vielä tuo hoitokoira matkassa koitin vältellä parhaani mukaan kaikenlaisia yleisiä teitä että koirat vois olla mahdollisimman pitkään irti ja revitellä pellolla.
Pavel leikki kepakoillaan ihan tavalliseen tapaan mutta raahas mukanaan kuitenkin semmosta suht isoa oksan pätkää. Se jätti sen mun jalkojen juureen ja lähti Mustikan kanssa viipottamaan toiseen suuntaan.
Ajattelin ettei se ees huomaa kun oli niin kaukana ja paiskasin kepakon jokivarren pusikkoon pois jaloista ja pois mielestä ajatuksella.
Mutta samalla kun keppi lensi ilmassa suhahti mun ohi myös Pavel hakeakseen rakkaan keppinsä takasin.
Se rymisteli alas melkosta kuperkeikkaa ihan rantaan asti. Ei varmaan edes huomannut että maa viettää siinä pellon laidalla melkosta haipakkaa kohti jokea. No, ei siinä mitään, Pavel tuli muina miehinä pois keikaltaan varsin tyypillisen itsensä näköisenä ja jatkoi muina miehinä matkaansa.
Kotona aloin katsomaan että sen silmässä on nyt kyllä jotain outoa.
Ja kun mulla on kokemusta noista silmäsairauksista tarkkailin onko silmä kuopalla vai pullottaako se vai mitä tapahtuu. Ja suorastaan panikoin että nyt tuoltakin meni näkö.

Lääkärissä tänään vahvistui se mitä ajattelinkin että silmässä on haava samaten kuin luomessakin.
Oksa on ilmeisesti rouhassut siitä välistä mutta onneksi se ei ole mitenkään tökännyt suoraan silmään. Muuten olis voinut käydä pahemminkin.
Turvoksissa on silmäluomi ja silmän ympäristö mutta eiköhän se korjaannu antibiootteilla taas kuntoon uusiin seikkailuihin.