esineitä
Me on hiljakseen tahkottu esineruudun ihmeellistä maailmaakin.
Pavel kyllä kantaa jos minkälaista esinettä siinä ei ole ongelmaa. Se on hyvin varovainen hampaankäyttäjä ja tuntuu että se kantaa enimmäkseen huulillaan.
En oikein tiiä miten puruotetta sais paremmaksi.
Kepin kanssa tarjoaa heti vetoleikkiä ja sen kanssa ote onkin ihan hyvä mutta muut esineet saavat hyvinkin varovaisen kosketuksen. Ei tietenkään sen tarvitse purra rikki en tarkota sitä, mutta väliin tuntuu että homma olis sata kertaa nopeampaa jos tyyppi vain rouskaisisi esineeseen hampaatkin eikä vain hellästi huulia.
Meillä on ollut suoranainen palautusongelma.
Pavel lähtee nopeasti ja iloisesti heittämäni esineen perään, nokkasee siihen nokallaan nopeasti samalla kun kääntyy ja sataa mun luo. Tai sitten kesken noudon se ottaa jostain hajun ja lähtee painattamaan kohti tuntematonta.
Tässä päivänä eräänä tapahtui taas tuo yllämainittu. Karjasin sille kun huomasin että nyt lähtee mopo käsistä. Pavel jäi esineen ja mun väliin seisomaan. Tiesi kyllä että sen olis pitänyt palata hakemaan mutta jurputti ja tönötti vaan pää tanassa mun edessäni. Siinä me sitten tuumattiin reilu 10 min. molemmat tekemättä mitään. Minä katsoin Pavelin takana olevaa esinettä ja Pavel väliin esinettä ja väliin mua mutta ei lähtenyt mihinkään.
Kutsuin sen takasin sivulle ja annoin uuden käskyn, lähti salamana hakemaan ja toi loppuun asti. Iloisesti.
Samaten eri kerta tosin mutta kuitenkin, lähti hakemaan mutta pysähtyikin ihan askeleen parin päähän minusta jo menomatkalla kusemaan mennessään.
En ole lännen nopein todellakaan mutta ääntä minusta lähtee kuin pienestä kylästä jos niikseen tulee. Karjasin minkä kurkusta lähti samalla kun sukelsin kohti koiraa ja onnistuin huiskasemaan sitä takalistolle samalla kun se säikähti mun huutamistani ja lopetti mitä oli tekemässä.
Kutsuin taas viereen ja se haki ongelmitta ja iloisesti.
Molempien kertojen jälkeen olen laittanut suoraan autoon ja lähtenyt pois paikalta heti näiden jälkeen.
Tänään huomasin että Pavelin tärkein lelu, Ikean Råtta on jäänyt metsään kun sitä ei löytynyt mistään. Vähän mietin kun ajettiin paikalle missä viimeksi råtan kanssa ollaan tuttavuutta tehty että näinköhän tuota enää löytyy. Mutta olihan se siellä vielä 
Heittelin sitä sitten vielä metsän puolelle ja joka kerta lelu tuotiin mulle käteen asti. Tosin ajattelin että muistutetaan nyt vielä mitä tässä tehään ja palkkasin namilla.
Mutta nyt tuntu olevan ajatukset täysin siinä mitä tehdään eikä kaikessa muussa.
