Kuulumisia
Meille ei kyllä mitään sen ihmeempää kuulu mutta päivitetään nyt joutessamme.
Pavel täytti elokuun alussa kolme vuotta. Kylläpä se aika rientääkin. Vastahan se oli ihan pentu. Tai onkohan tuo yhtään aikuistunut, jos se on vaan lapsenmieli aikuisen kehossa 
Agility kurssi saatiin kunnialla vietyä loppuun. Nyt vaan kotona pitää kovasti harjotella kaikenlaisia juttuja. Onneksi sain sentään pari estettä joten voidaan niiden kanssa tehä jo vaikka ja mitä omalla pihalla eikä tartte aina lähteä minnekään reenaamaan.
Pavel on ehtinyt mun työpäivien aikana sitten tehdä kaikenlaista.
Äitini on ahkera sienestäjä ja on kolunnut lähimetsiä Pavelin kanssa kovasti. Ja tulostakin on syntynyt tosin sienikoiraa Paavosta ei taida tulla, äiti enemmänkin valitteli sitä että sienen nähdessään Pavel mieluummin nostaa jalkaa kuin haistelee sitä joten tarkkana täytyy olla sienestäjänkin ettei sienet tule merkatuiksi 
Puimiskausikin sitten viimein alkoi ja kovasti me on pellolla koitettu häärätä. Tosin on taidettu olla enimmäkseen vain edessä, keppiä heittämässä tai muuten vain sompailemassa koneita katsellen.
Pavel on käynyt tutustumassa kuivaajan saloihinkin.
Yllättävää kyllä kuivaaja oli sille todella rankka kokemus vaikka tuttu laitoshan sen pitäisi olla.
Jyviä vain taisi olla niin vähän että ne silleen ikävästi roplottivat pohjalla laitoihin joten kuivaajan ääni oli erilainen kuin viimekäynnillä.
Sisukkaasti ukko kuitenkin kiipesi toiseen kerrokseen kuikuilemaan joskin vapisevin jaloin hihnassa. Tosin eipä sitä laarien yläpuolella uskaltaisi irti pitääkään varsinkaan kun kuivaaja on käynnissä.
Koskapa pyöräilykautta on vielä jäljellä me on huristeltu pitkin maita ja mantuja. Tosin kävi meille pyörän kanssa pieni vahinkokin: tietä oli paikattu laittamalla siihen lisää soraa. Sade oli kuitenkin pehmentänyt kuopan sorineen ihan lällyksi mutta en huomannut asiaa ollenkaan vaan pyöräilin suoraan tähän “ansaan” seurauksella että kaaduin suinpäin sivulle kun pyörä vaan upposi kuin juoksuhiekkaan. Pavel kiersi kuopan sivulta mutta säikähti kaatumistani niin että alkoi repimään itseään meistä poispäin. Minusta tuntui kuin koko oikea käsi lähtis irti sijoiltaan siinä rytäkässä.
Ja ollaanhan me saatu “perheenlisäystäkin”
Muutama viikko sitten työkaveri antoi mulle toimintakunnossa olevan akvaarion tyyliin lisää vain vesi ja kalat.
No, Nyt meillä on miekkapyrstöyhteiskunta olohuoneessa. Tosin kalojen nimi tuottaa mulle edelleen päänvaivaa. Ensimmäisen viikon puhuttelin niitä miekkakaloiksi kunnes kaveri vinkkasi että guuglaappa ne kalas. Ja tosiaan onhan noilla muutaman metrin ero pituudessa ja varmaan muutama sata kiloa painoeroa miekkapyrstöllä ja miekkalalla
Ja voipi olla että kohtapuoleen kaikuu myös pikkukoiran töppösten töminää, mene ja tiedä