Agilityä
Blogin kirjottaminen on vähän jäänyt muiden asioiden alta mutta on me silti jotain tehty tällä välinkin.
Perjantaina meillä oli ensimmäinen jatko agilityn tunti ja heti alkuun piti tehdä kaksi rataa.
Ensimmäisessä oli kaksi estettä, puomi, este, putki ja vaihtoehtoinen lopetus esteille.
Toisen radan alku oli tosi kinkkinen, kolme estettä oli kuin neliössä josta yksi sivu puuttuu. Mun jalat ei oikein tomineet
sitten A ja lopuksi este.
Me käytiin sateella harjottelemassa viikolla esteitä ja siinä kävi vähän ohrasesti just A:n kohdalla. Pavel liukastu ylösmentäessä ja niinhän siinä sitten perjantaina kävi että kun olis pitänyt mennä sen lempiesteelle A:lle se painoikin suoraan kentän toiseen päähän poissa silmissä poissa mielestä mentaliteetillä.
No takasinhan se joutu ja kun ensimmäisen kerran meni esteen yli hihnassa oli taas kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan ja suoritti iloisesti.
Sille jää nuo kopsut tosi kovasti mieleen tietyissä asioissa ja sitten kun se kuumuu tarpeeksi on ihan sama mitä tapahtuu se ei ei vissiin edes tunne niitä saati muista.
Minunhan se pitäisi osata lukea mitä sen päässä liikkuu mutta kun itseäkin suoritus jännittää jää vähän aina paitsioon tuommoset.
Käytiin sitten vielä eilen lauantaina harjottelemassa samat radat rauhassa läpi ja niinhän sitä saatiin ohjaajallekin jonkinmoisesti töppöset kuriin ettei ihan solmuun mene.
Videotallennus reeneistä olis kyllä kovasti pop.
Kaveri nimittäin meinas että hyppäsin käsillänikin esteitä kun ohjasin Pavelia
“Sille jää nuo kopsut tosi kovasti mieleen tietyissä asioissa”.
Ehkä pitäisi kuitenkin kirjoittaa: “mulle jään nuo kopsut….”
nimim. kokemusta on.
Kommentti v — 17.8.2009 @ 7.15 |Muokkaa
Tuo on toinen mahdollinen tulkinta
Myönnän olevani todella epävarma ja siitä sitten tulee vähän semmosta epämääräisyyttä koko hommaan.
Kommentti pavelinjutut — 17.8.2009 @ 14.32 |Muokkaa