Pavelin blogi

Me on reenattu agia taas ihan tosissaan.
On se vaan niin hankalaa tuo ohjaaminen ja valssaaminen liitettynä käden vaihto siihen edelleen mutta kait se siitä kunhan tarpeeksi reenaa.

Keinu tuottaa edelleen ongelmaa.
Sen harjotteluun tarvii kyllä toisen ihmisen ettei tule takapakkia tehtyä vahingossa kun Pavel selkeästi ei yhtään siitä pidä.

Kokeilin aamulenkillä pitkän suoran seurauttamista.
Laitettiin bileet pystöön kahen askeleen jälkeen ja seuraavat kymmnen ja seuraavat kolmenkymmen askeleen päässä. Olipa kerralla tarkkaavainen koira eikä haitannut vaikka laskin käteni ihan suoraksi sivuille.

Tänään taas kursseiltiin agilityä.
Rata oli pitkä noin niinkuin meidän radaksi. Kaikki hyppyjä ja putki.

Harjoteltiin taasen kovasti erilaisia lähestymistapoja ja kyllä ne nuo jalat vaan tuntuu olevan eriparia mun mieleni kanssa
Nimittäin vaikka kuinka ajattelen miten homman teen sutjakasti kääntäen itseni ja koiran niin toteutus ei sitten toimikaan yhtä vikkelään.

Itse rata meni kutakuinkin kommelluksitta kunhan vauhtiin päästiin.
Kotiläksyksi saatiin renkaan kanssa tutuksi tulemista ja pituuden hyppäämistä + ohjaamista oikealla kädellä.
Mulla on hyvä vasen koukku

Eteenmenoa harjoteltiin kolmella esteellä. Aluksi ei tahtonut ollenkaan luonnistua kun Paavo päätti kahen esteen jälkeen mennä oikoen kohti palkkaansa mutta sitten kun jotenkin hiffasi mitä siltä halutaan alkoi sujumaan.
Saa nähä osataanko me päineen tehä kunnollinen harjotus niine ettei tyyppi karkaa palkalle ennen aikojaan.

Ja vielä väliajalla harjoteltiin nauhakujalla keppejä.
Kyllä se pikkuhiljaa selvästi alkaa sujumaan vaikka onkin suhteellisen turhauttavaa alkaa aina alusta kun tyyppi hyppii yli.
Mutta nyt huomattavasti vähemmän kuin esim. alkukesästä ja saadaan ihan puhtaitakin keppikujia

Kotipihalla tottisteltiin vielä sen verran että otettiin istumisia jos jonkinlaisia. Ehkä se siitä kunhan tarpeeksi tahkotaan.
Oon tehnyt ilmeisesti liikaa täyskäännöksiä oikealle kun vasemmalle ne ei nyt ollenkaan suju mun ajatuksenjuoksussa vaan tulevat lähinnä U-kirjaimen mallisina.

Sunnuntaina kun vettä satoi vaakatasossa tuulen mukana me päätettiin ottaa porukalla BH-treeniä.
Kai se sanonta ettei kukaan oo niin hullu kuin koiraharrastaja pitää todellakin paikkansa

Pavel ensimmäisenä paikkamakuuseen.
Meni ihan jees, ei piippausta ei mitään. Vähän se siellä siirteli päätään kun satoi ihan kaatamalla mutta muuten oli rauhallinen. Menin kuitenkin varmuuden varaksi lähes viereen seisomaan että ehdin tehdä kiinnioton jos nousee tai lähtee muutenkin liipanteeseen kun suorittava koira teki luoksetulon.

Tein koko kaavion läpi yhteen kertaan remmin kanssa.
Pitkällä suoralla ote vähän herpaantui ennen käännöstä mutta muuten meni ihan hyvin.
Olisi pitänyt palkata ehkä aikasemmin mutta kokeilin tuota seuraamisen herpaantumista.
Muuten homma pelitti ihan kivasti. Olin oikein positiivisesti yllättynyt.

Istuminen ei suju vieläkään liikkeestä. Mun pitää pysähtyä ja sitten sanoa vielä paikka tai muuten se lähtee perään.
Pitää nyt jotenkin tässä kokeilla eri metodilla istuttamista tai jotain. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
Minusta istuminen vaan on jotenkin tosi vaikea liike tehdä liikkeestä.

Maahanmeno ja luoksetulo olivat ihan jees. Luoksetulon kokeilin vähän uhkarohkeasti eteen ja tulihan Pavel kuin tulikin reippaasti Meillähän normaalisti mennään suoraan sivulle.
Sivulletulon kanssa töppäsin sitten itse, joten sitä mun pitää itse harjotella.

Henkilöryhmän kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Pavel ei ottanut minkäänlaista katsetta sivulleen eikä mitään muutakaan turhia. Ja teki ihan kunnollisen pysähdyksenkin siihen keskelle ilman että edes huomasi olevansa ihmisryhmän keskellä.

Oikeastaan olen koko harjotuksesta tosi positiivisesti yllättynyt.
Meni noin niinkuin ensimmäiseksi kerraksi tosi hyvin ja saattaapi olla että uskallaudun ilmottautumaan jopa kokeilemaan miten se menisi tuomarin edessä kunhan tässä vielä vähän reenataan lisää.
Mutta mistä ohjaajalle saatais jäitä hattuun hermoilun takia :schock:

Blogin kirjottaminen on vähän jäänyt muiden asioiden alta mutta on me silti jotain tehty tällä välinkin.

Perjantaina meillä oli ensimmäinen jatko agilityn tunti ja heti alkuun piti tehdä kaksi rataa.
Ensimmäisessä oli kaksi estettä, puomi, este, putki ja vaihtoehtoinen lopetus esteille.
Toisen radan alku oli tosi kinkkinen, kolme estettä oli kuin neliössä josta yksi sivu puuttuu. Mun jalat ei oikein tomineet sitten A ja lopuksi este.

Me käytiin sateella harjottelemassa viikolla esteitä ja siinä kävi vähän ohrasesti just A:n kohdalla. Pavel liukastu ylösmentäessä ja niinhän siinä sitten perjantaina kävi että kun olis pitänyt mennä sen lempiesteelle A:lle se painoikin suoraan kentän toiseen päähän poissa silmissä poissa mielestä mentaliteetillä.
No takasinhan se joutu ja kun ensimmäisen kerran meni esteen yli hihnassa oli taas kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan ja suoritti iloisesti.

Sille jää nuo kopsut tosi kovasti mieleen tietyissä asioissa ja sitten kun se kuumuu tarpeeksi on ihan sama mitä tapahtuu se ei ei vissiin edes tunne niitä saati muista.
Minunhan se pitäisi osata lukea mitä sen päässä liikkuu mutta kun itseäkin suoritus jännittää jää vähän aina paitsioon tuommoset.

Käytiin sitten vielä eilen lauantaina harjottelemassa samat radat rauhassa läpi ja niinhän sitä saatiin ohjaajallekin jonkinmoisesti töppöset kuriin ettei ihan solmuun mene.

Videotallennus reeneistä olis kyllä kovasti pop.
Kaveri nimittäin meinas että hyppäsin käsillänikin esteitä kun ohjasin Pavelia

Olipa taas lomamatka
Lähettiin perjantaina puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Poria. Tottakai oli kuuma, onhan heinäkuussa aina kuuma ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Olen Pimp my ride tässä viikon aikana useaankin otteeseen ja sen tuloksena takapaksissa Pavelin osastolla on uuden uutukainen “koiraverkko” kompostiverkon palasesta ja siihen kiinnitettynä häkkituuletin. Tuulettimeen sai vielä varaosina semmosen kylmäkallen joka viilentää puhallettavaa ilmaa entisestään.
Joten vaikka kuuma olikin ajaessa tuuletin edes vähän teki Pavelin matkasta miellyttävämpää.

Ja eihän me tosiaan päästy kuin Jalasjävelle asti kun alkoi jo taivas pudottaa vettä niskaan.
Ajettiin kohti Poria valtavassa letkassa autoja ja keskinopeus oli väliin enemmän 40 kuin 60.

Joskus kuuden jälkeen me päästiin perille majapaikkaan vihdoinkin. Sadekin näytti siltä että vois ehkä vähän tauota siitä kaatosateesta jota väliin tuli.
Mua vähän hermostutti ennakkoon se majapaikka. Se kun näytti kuvissa mun varatessa vähän semmoselta tankki täyteen -sarjan hommelilta ja kun hintakin oli kuitenkin paljon edullisempi kuin esim. Yyterin lomamökeissä joissa ei edes ole sähköä saati juoksevaa vettä aloin luomaan vähän kauhukuvia paikasta.
Mutta huoli oli turhaa, motelli oli tosi kiva, siisti ja ennenkaikkea vaikka olikin vilkkaan tien varressa siitä pääsi ihan loistaviin lenkkimaastoihin (mitä nyt kaupungissa voi) ihan suoraan kävelemällä

Me vietettiinkin Pavelin kanssa niin perjantai-ilta kuin lauantai aamukin metsässä pururadan tyyppisellä polulla ja hauskaa oli molemmilla
Jos jollakulla on Poriin asiaa ihan yökuntiin niin voin kyllä suositella tuota motellia
Paljon oli koiravieraita paikalla muitakin ja taisivat suureksi osin olla menossa samaiseen näyttelyyn kuin mekin.

Aamulla olisin halunnut lähteä käymään Yyterin kuuluisilla hiekkarannoilla mutta aikaa ei ollut tarpeeksi. Illalla se vähän jäi kun kokoajan tihkuutti vettä ja ajattelin että meren rannalla on vielä ikävämpi ilma.

Itse Porin näyttelypaikka oli raviradalla. Navigaattorin mukaan matkaa ei pitänyt olla kuin 10 min mutta erinäisten liikennejärjestelyiden takia me tultiin paikalle vasta alle puoli tuntia ennen kehän alkua.
Selvittiin kuitenkin paikalle ja kohtahan meidän pitikin jo mennä kehään.
Tuomarina Sergio Pizzorno, Uruguay
(Ihan hirveen pitkä ja hoikka mies joka ei puhunut mitään)

Pavel sai ihan kelpo arvostelun:
Exellent type & propostios. Good head and expression. Needs well defined stop and more power in underjaw. Exellent bone and substance (?)
Exellent top- and underline. Little loose movement in front legs. Very good movement.
Exellent temperament.
AVO EH3

Taas tuli opittua jotain näyttelymaailmasta. En tiennyt että koiran pitää jotenkin esittää korvansa :schock:
Eiks se nyt riitä että ne on siellä päässä.

Vähän meidän kehän jälkeen alkoi ihan älytön vesisade. Ukkoskuuro kesti semmosen viitisen minuuttia ja kasteli todellakin_kaiken_.
En viitsinyt jäädä läpimärkänä enää kiertämään ostospaikkoja vaan suuntasin nyt yhdellä lisääntyneen koiramääräni kanssa kohti autoa ja Seinäjokea jonne tiputin matkan varrelle Lystin väkensä luo.

Ja kun ajelin reippaasti kohti kotia alkoi taivaskin selkeämään ja täällä kotona näkyi ihan sinistä taivastakin. Kannatti käydä lomalla kokemassa ukkosta