… Mutta ei pliis näin kuuma kuin nyt on ollut tän viikon!
Tää ei oo enää kivaa ollenkaan kun ei pysty tekemään helteen takia mitään 
Laitetaas tähän vetoomukseen kuvakin mukaan, kummityttö kehitteli itselleen uuden istuimen kun puutarhajakkarat olivat kaikki jo varattuja 
Huh hui. Tää lomautuksen aikainen elämä tuntuu olevan jotenkin niin kiireistä ja hektistä etten ole näköjään taas ehtinyt blogiakaan päivittää kuin millon ties viimein.
Ihan jos kesäkuun alusta alotetaan päivittäminen niin mehän käytiin tosiaan tokokokeissakin.
Suuri virhe. Tai no tiesin jo kyllä ennakkoon ettei mun hermoni taida semmosta kestää ja niinhän siinä sitten kävi. Saatiin me kolmostulos kuitenkin todisteeksi että ollaan käyty, muuta semmosta muistikuvaa mulla ei kisasta olekaan.
Jännä sinänsä, että muistan paljon kaikkea ennen kisaa ja kisan jälkeen, mutta itse meidän suorituksesta muistan vain luoksetulon.
Eli meidän kohdalla taitaa kovastikin pitää paikkansa se, että kyllä se kotona osaa
Pavel on myös tutustunut pikkuihmisiin 
Jotenkin hassua kun tosiaan meillä ei lähipiirissä ole pieniä lapsia kellään joten kai siitä johtuen Pavel pitää lapsia lähes toiselta planeetalta tipahtaneina ihmeolentoina joita täytyy varoa ja vähän kauempaa seurata tarkasti mitä tekevät.
Nyt kuitenkin meillä kävi lapsivieraita ja niin kuin varmaan aina, talutusleikki oli tosi kivaa.
Pavel oli ensin vähän kummissaan että mitä tuo tyyppi oikein meinaa mutta lopulta oli itsekin tosi innoissaan juostessaan mukana.
Tosin eihän se tosiaankaan voinut ihan lähellä juosta, täytyyhän sitä ihmeolentoon hajurako pitää jos se vaikka tekee jotain kummallista. Vetänyt tai mitenkään muuten kiskassut se ei mihinkään päin ja näytti muutenkin olevan kuusalla siitä mitä sen taluttaja touhusi koskapa vastasi vauhdin muutoksiin heti.
No mitäs muuta mainittavaa meille olis sitten tapahtunut? Toinen poni tuli kesäksi ja sitä me ollaan käyty ihmettelemässä yhdessä.
Pavel ei ensin oikein käsittänyt että miten Jammuja nyt oikein on kaksi mutta olisi kuitenkin hyvin mielellään mennyt aitaukseen juoksemaan ja katsomaan asiaa lähemmin. Vielä ei kovin läheistä tuttavuutta ole tehty uuden ponin kanssa koska ei oikein minkäänlaista tietoa miten se koiriin suhtautuu. Siksipä me on sitten vain tyydytty Pavelin kanssa katsomaan aidan takaa ilman juoksuleikkejäl. Ja kyllä siitä konsertti ja valitusvirsi tulee aina.
Me lähettiin Pavelin kanssa pari viikkoa sitten opiskelemaan esineiden etsimisen jaloa taitoa kun alkaa tuo meidän kotilaboratorio sisällä käydä niin pieneksi ja mun oma osaamiseni ei enää riitä etenemiseen.
Lohtajalla kylmässä metsässä vietetty päivä (auton mittari sai lämpölukemiksi +3° C matkalla vaikka on kesäkuu 
) pisti kyllä palelemaan ihan tosissaan mutta oli tosi antoisa.
Ihan liian alottelijoita me vielä oltiin mutta paljon sai kyllä asiasta irti.
Kiinnostavaa tuo esineiden etsiminen ja haku
Paavo tais tosin olla sitä mieltä että autossa hänen juttunsa ei ole ollenkaan se että tökötetään päivä autossa ilman äksöniä.
No, sellaisia ne maastolajit ovat.
Torstaina käytiin kentällä koko tokokaavio läpi hyppyä lukuunottamatta liikkurin ja kuvaavan tuomarin avulla.
Paikalla oli koiria ihan kivasti joten kisamainen tunnelma tuli niin katsomossa kuin itse suorituspaikallakin.
Paikkamakuussa Pavel oli reunimmaisena. Alku meni tosi hyvin. Se oli suora ja kaikkea muutakin hyvää. Vähän yli puolenvälin se alko liikehtimään ja nousi lopulta ylös ottaen pari askelta mua kohti.
Kun menin luokse se painui maahan kuin olisi odottanut saavansa selkään
Kuitenkin teki loppuosuuden tosi nätisti siinä kun seisoin vieressä ja nousi vielä ensimmäisellä käskyllä ylöskin.
Huoh. En oikeen tuohon enää voi mitään harjotustakaan tehdä sen kummempaa. Se on pysynyt ihan kivasti harjotuksissa makuulla ei mitään ongelmaa.
En nyt oikein tiedä että pitäiskö tässä palkata lyhyitä paikkamakuita vai tehdä pitkiä. Yksinhän sen kanssa ei ole mitään ongelmaa.
Häiriötä pitäis siis saada varmaankin lisää mutta mistä sitä tähän hätään sitten saa se onkin toinen juttu.
Itse kisasuoritus meni ihan kivasti ainakin se mitä siitä muistan.
Käännöksissä jätättää, mutta olin kyllä itse niin epävarma niissä etten ihmettele yhtään vaikka jätättikin. Kaikki reippaus katoaa kun pitää kääntyä. Ne käskyt Vasen ja Oikea on mulle vaan niin vaikeita kun en millään pysty keskittymään kaikkeen ja sitten vielä kääntymään oikein
Jätöistä ei ainakaan kukaan sanonut mitään joten kai ne sujui.
Me ollaan kyllä pihalla kotilaboratoriossa otettu jättöjä juosten ja ilman vauhtia ja kaikin tavoin että ne alkais sujumaan hyvin ja luontevasti.
Minä sitten mokasin aika rankastikin väliin. Sanoin seuraa! käskyä väärissä paikoissa kuten käännöksessä vauhdinmuutoksen sijaan. Samaten mulle tuli ajatuskatko kun liikkuri ja tuomari jäi keskenään höpöttömään ajattelin että liike loppui ja aloin kehumaan Pavelia. No ei se sitten loppunutkaan vaan liike jatkui.
Eli tarkkuutta ohjaajalle selvästi tarvitaan.