Möllitokoissa
Tää oli niitä päiviä kun olis vain pitänyt jäädä kotiin.
Meitä kilpailijoita oli vain kaksi ja paikalle otettiin häiriökoira vielä kolmanneksi.
Pavel oli tosi rauhallinen ja luottavainen mennessämme paikkamakuupaikalle.
Se oli vieressä tosi nätisti eikä sitä tuntunut hetkauttavan vaikka vieressä oli ihan vieras koira.
Käskettiin koirat maahan ja ehdin just kääntää selkäni ja astua ehkä kaks askelta kun Pavelista seuraava koira tommas Paveliin kiinni.
Se oli tosi säikähtyneen näköinen ja nousi paikallaan seisomaan ennenkuin ehdin sen luokse.
Rauhoittelin sitä siinä hässäkässä kun toista koiraa otettiin kiinni ja uudestaan. Ja taas sama juttu että se flätti tuli Paveliin kiinni.
Paikkamakuuta ei tietenkään mitenkään keskeytetty, se koira sai jäädä hengailemaan siihen meidän viereen miten lystäs, minä menin jo Pavelin viereen seisomaan ja koitin rauhoitella sitä.
Pahaksi onneksi meidän piti tehä sitten liikkeet ensimmäisenä.
Paavo oli niin hermona ettei se suostunut istumaan kertaakaan. Asiaa ei tietenkään kyllä yhtään helpottanut se että tämä samainen koira hengasi ihan kehänauhan ulkopuolella omistajineen.
Maahan se meni mutta toisella käskyllä.
Luoksetulo oli jotenkin helpottava ja siinä Paavo vapautuikin lähes jo itsekseen kunnes tuli sitten esteen vuoro.
Tää toinen koirakko tuli siihen metrin päähän meistä tiiraamaan että miten menee. Hyppy meni ihan jees mutta muutenhan se alko olemaan taas ihan katastrofaalisissa lukemissa muuten.
Vein Pavelin autolle, tarjosin vettä ja ruokaa ja käytiin kävelemässä siinä alueella vähän.
Kun alokasluokka loppui mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja otin paikkamakuuta yksin.
Ei maahan sitten millään.
Namin kanssa auttamalla meni maahan ja jäikin mutta oli tosi hermostunut.
Otin uudestaan, palkkasin tosi tosi tiheään ja kehuin. Ja ihme kyllä Pavel alkoi näyttämään vähän rauhallisemmalta eikä enää pälyillyt minnekään.
Toivottavasti tästä nyt päästiin säikäyksellä eikä jäänyt mitään “traumaa”. Me kun on tätä paikkamakuuta harjoteltu niin kovasti ja on tuntunut olevan jo semmonen liike mikä vois sujua ihan kisaolosuhteissakin.
Perusasentoon sain kans houkutella tosissaan mutta sitten alkoi toimia sekin eikä niitä kummallisia seisomaan jäämisiä enää tapahtunut.
Että semmoset kisat ja fiilikset.
Kotiin tultiin ja päätin että tehään jotain kivaa eikä jäädä tuleen makaamaan.
Otettiin esineruutua 
Vahingosta viisastuneena (viikolla vein metsään 5 esinettä jotka Pavel kyllä löysi mutta oli selvästi ihan poikki) tallasin maahan vain hanskaparini.
Toinen oli ehkä 30 askeleen päässä ja toinen noin 50 askeleen päässä.
Pavel lähti vähän empien matkaan ja tarvitsi vahvistusta menolleen mutta puolessa välissä matkaa sillä ilmeisesti hoksottimet pelasivat ja säntäsi laukkaan ja toi iloisesti hanskan.
Haki vielä samalla systeemillä tosi tohkeissaan sen kauimmaisenkin hanskan 
Sitten meidän lenkkiseura jo saapuikin joten lähettiin hiljalleen kävelemään metsään päin.
Ja mikä reissu se sitten olikin!
Oli just lähteissä puhetta että normaalisti se paikka missä me lenkkeillään on sellaista kallioista ja siellä on järvi ihan vieressä. Eli tosi suuri mahdollisuus törmätä käärmeisiin.
Siinä kävellessämme kuitenkin bongasimme kolme (3) käärmettä!!!
Viimenen oli sellaisessa paikassa että koirat juoksi käärmeen yli jo ja me huomattiin se vasta ihan siinä vieressä. Ei muuta kuin rauhallisesti koirien luo ja kiinni ne ja takaisin hyvin rauhallisesti samaa reittiä kuin tultiinkin. Turhaan sitä enää etsii sitä neljättä käärmevahvistusta.