Pavelin blogi

Käytiin “rauhallisella” lenkillä kiertelemässä vähän paikkoja. Tarkoitus oli lähinnä jalotella ja katsella mikä Pavelilla on tämän päivän kunto.

Ja kuntohan oli ilmeisen erinomainen, heti kun päästin irti tyyppi lähti kuin tykin suusta eikä jälkeäkään kakomisesta eikä mistään muustakaan . Pidetään nyt kuitenkin varmuuden vuoksi vielä huominen siestaa että saa rauhassa parantua mikä venähdys sitten ikinä olikaan.

Lintuja tai lähinnä joutsenpariskuntaa lähin bongaamaan kameran kanssa mutta eihän niitä sitten ollutkaan paikalla. Minnelie lentäneet just kun olisin ottanut kuvia niistä.

Jammu tuli takaisin kesätalliinsa ja tokihan Pavel on ollut aivan seitsemännessä taivaassa kun on saanut kaverinsa kanssa viipottaa pitkin maita ja mantuja.

Eilen kuitenkin sattui pieni onnettomuus jonka seurauksena Paavo taitaa olla muutaman päivän nyt sairaslomalla tekemisistä.
Tyypit juoksi siis peräkanaa pitkin montun pohjaa tokikin niin että Ella ratsasti Jammulla. Molemmat kiisivät kuin heikkopäiset ja kiersivät halkopinoja ympäri hippasilla.
Tuli tuulenpuuska vähän väärään aikaan juuri kun Jammu oli kurvaamassa oikein läheltä halkopinoa jolloin suojana ollut pressu sai tuulta alleen ja leuhahti ilmassa. Jammu väisti sivulle ja ilmeisestikin vähän osui vieressä juosseeseen Paveliin.

Mitään ei kuitenkaan tunnu ei nyt eikä silloin niin että luita olisi poikki. Eikä Pavel onnukaan mitenkään. Ainoa vaan että se tais reväyttää tuota etupäätään jotenkin. Venytteleminen ei oikein suju hyvin ja sen päälle pitää vähän kakoa. Samaten kun ottaa oikein kovan juoksuspurtin saa se aikaan yökkimistä.
Muuten tyyppi on kyllä kunnossa.

En ole antanut särkylääkettäkään kun ajattelin ettei Pavel pysy sitäkään vähää paikallaan jos ei ole hieman kipeä. Nyt nukkuu mielellään hetkosen päikkäreitäkin.

Mutta eiköhän se taas kohtapuoleen ole just tätä:

Vaikka maanantai oli tosi raskas päivä töissä kun tultiin yöllä kotia pitkästi puolen yön jälkeen me lähettiin silti agilitykurssille.
Ensin meinasin että jaksanko mutta hyvää se ulkoilu teki meille molemmille kuitenkin joten onneksi lähin.

Ensimmäisenä otettiin esteitä, niiden kiertämistä ja lähettämistä eri kulmissa.
Siinä nyt ei mitään ihmeellistä uutta.

Seuraavana haasteena putkeen lähettämiset niin ettei koira karkaa esteelle ennenaikojaan. Hankalampi juttu.
Putkea me ruvetaan nyt harjottelemaan nimenomaan lähettämisiä eri kulmista niin että putki on suorana ensin ja sitten kun ollaan melko varmoja molemmat siitä miten sinne putkeen oikein mennään käännän putkea hieman ulospäin niin että sinne tulee sisään- ja ulosmenoihin ns. kuollut kohta jota koira ei voi havaita.
Helppoa varmaan kuin heinänteko

Ongelmaksi muodostui yllättäin puomi.
minulle on opetettu ja niin olen opettanut Pavelin tekemään, että kontakteille istutaan. Nyt harjoteltiin niin että palkka oli kontaktin alla maassa ja siitä piti vaan juosta menemään ilman istumisia.
Aluksi Pavel istui joka kerta siihen loppuun ja vedin sitä hihnalla loppuun palkkaa kohden.
Alku on vähän samanlaista koheltamista koska kiivetähän ei voi suoraan vaan puomille on hypättävä sieltä sivusta sievästi.

Keppien pikakertaamisen jälkeen viritettiin kujat ympärille. Pavel hyppäsi aina sieltä pois. Se ei ollenkaan käsittänyt miksi nyt tuommoset laitettiin ympärille.
Ajattelin että voisi kotia tehä nuo kepakot harjanvarsista ja laittaa vaikka verkot kulkureiteille merkiksi. Pysyispä ukko ainakin kaidalla tiellä eikä pääsisi hyppäämään kesken kaiken pois sieltä.

Lauantai-aamuna me pistettiin auton nokka kohti Helsinkiä ja lähettiin collieiden sivuerkkariin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen.
Otin vähän kuin vitsinä mukaan Pavelille häkin ja siihen tehdyn suojapeitonkin. Ajattelin ettei se siellä kuitenkaan tule olemaan hiljaa, mutta koska sen olen ostanut niin koitetaan nyt edes antaa sille kyytiä koko rahan edestä.

Vantaalla tutussa yöpaikassa tuttujen koirien kanssa meno yltyi illalla jo sellaisiin sfääreihin että hain autosta häkin ja pystytin sen keittiön nurkkaan. Ihmeiden aika ei ole ohi, Paavo asettui heti pitkin pituuttaan nukkumaan sinne eikä inahtanutkaan moneen tuntiin.

Itse erkkaripäivä valkeni sopivan aurinkoisena. Me kuivateltiin edellinen ilta Aptuksessa kastuneita varusteita joten tosi hyvillä mielin oltiin kun taivas ei pudottanut vettä niskaan jo ennen lähtöä.

Mua jännitti niin hirveesti koko show. Tai siis se itse esiintyminen koska nahkoja oli ilmoitettu historialliset 113 kpl ja väkeä kehän laidalla oli ihan kiitettävästi.
En ole Pavelia esittänyt koskaan itse tuommosissa tilaisuuksissa ja vähän kyllä tuntui aamulla jo siltä ettei tartte syödä mitään ennenkuin kaikki on ohi.
Ei sillä että olisin jännittänyt koiraa mutta se tilanne nyt vaan oli tämmöselle jännittäjälle ihan kammottava. Pavel se pärjää aina hyvin, siitä ei tartte huolehtia.

Pystytin Pavelille kehän laidalle häkin ja siellä se hengaili ihan pois tiehensä. Huusihan se toki välillä mutta ei ollenkaan niin kovasti kuin olin ajatellut sen ilmaisevan haluaan poistua vankilasta.
Hitaasti mutta varmasti se päivä sitten eteni niin että iltapäivällä oli käsillä hetki jolloin meidän täytyi singahtaa kehään.

H-hetki lähestyy ja me ollaan valmiina hyppäämään kehään.
Kuuppaukolle viimeiset ohjeet ja menoksi

Tuomarina Gwen Beaden, Iso-Britannia:

3 year old tricolour of good size, bone, legs and feet.
Good lenght of head. Clear skull and well used ears. Still needs to clean in stop. Good depth and lenght of rib but still needs to finish in spring of rib. Very supreme when moving, he strode out(?) freely with drive from behind.
Just needs to improve the picture.

Eli tuomari löysi todella perusteellisen tarkastelun jälkeen Pavelin heikkoudet ja vahvuudet: Eli stoppi puuttuu päästä ja hyvät liikkeet
Tuloksena EH.
Arvostelun jälkeen tuomari puhutti meitä vielä vaikka kuinka kauan. Hän ei ilmeisesti ollut ymmärtänyt että Pavel on jenkki koskapa tuo stopin puuttuminen puhutti vielä jälkeenpäinkin.

Muutenkin hauska tuomari muuten, mua kun jännitti ihan jo aika hirveissä sfääreissä siinä kun asettelin Pavelin tuomarin eteen seisomaan. Tuomari tuli ja koitti ilmeisesti ilmettä katsella miten pää liikkuu tai vastaavaa. No Pavel oli bongannut että mun kädessä on lihapulla ja sen katse ei hievahtanutkaan siitä mihinkään. Tuomari naureskeli että paremmat eväät sulla kuin mulla ettei hänkään liikkuisi mihinkään

Itse juhlakalu poseeraa keikan jälkeen nurtsilla:

Molemmista kuvista kiitokset Tuuli Pikkaraiselle!

Ajelin kokeilemaan mitä Paavo sanoon toisista koirista kun oli vähän hankalaa noissa mölleissä.
Kentällä olikin soppelisti ihan uus koiratuttavuus meille ja mentiin sitten samaan aikaan hiimailemaan.
Vähän hakusessa oli täytyy sanoa. Pavel ei voinut oikein keskittyä kun sen piti tietää missä se toinen koira on. Samaten lopetti kaikki istumiset ja muut.
Mutta hetken aikaa siinä hengailtuamme sain jonkinlaista edistystä tapahtumaan kuitenkin ja homma toimi jokseenkin.
Ajattelin siinä mielessäni että meidän täytyy nyt eritoten tehdä tuota seuraamista isossa häiriössä joten taidetaan käydä Helsingin reissulla jonkun ison kauppakeskuksen parkkipaikalla vähän reenaamassa.

Paikkamakuu onnistui tosi hyvin ja paikalla oli kuitenkin ihan Pavelille outo koira. Ei noussut eikä ulissut muutenkaan. Pälyili se kyllä Vinhan pään yli että mitä se uus koira siellä tekee mutta muuten ei mitään aiettakaan nousta ja lähteä. Hyvä

Lenkkeilyn lomassa me on harjoteltu esineruutuakin ja samaten vähän noutamista.
Josko tää tästä.
Ainakin kapula tulee nyt keskeltä kannettuna eikä sieltä päästä vaikka ote ei olekaan hyvä. Mutta reeniä reeniä.

Tässä Pavel tänään tohinoissaan hakemassa leluaan

Tää oli niitä päiviä kun olis vain pitänyt jäädä kotiin.

Meitä kilpailijoita oli vain kaksi ja paikalle otettiin häiriökoira vielä kolmanneksi.
Pavel oli tosi rauhallinen ja luottavainen mennessämme paikkamakuupaikalle.
Se oli vieressä tosi nätisti eikä sitä tuntunut hetkauttavan vaikka vieressä oli ihan vieras koira.
Käskettiin koirat maahan ja ehdin just kääntää selkäni ja astua ehkä kaks askelta kun Pavelista seuraava koira tommas Paveliin kiinni.
Se oli tosi säikähtyneen näköinen ja nousi paikallaan seisomaan ennenkuin ehdin sen luokse.
Rauhoittelin sitä siinä hässäkässä kun toista koiraa otettiin kiinni ja uudestaan. Ja taas sama juttu että se flätti tuli Paveliin kiinni.
Paikkamakuuta ei tietenkään mitenkään keskeytetty, se koira sai jäädä hengailemaan siihen meidän viereen miten lystäs, minä menin jo Pavelin viereen seisomaan ja koitin rauhoitella sitä.

Pahaksi onneksi meidän piti tehä sitten liikkeet ensimmäisenä.
Paavo oli niin hermona ettei se suostunut istumaan kertaakaan. Asiaa ei tietenkään kyllä yhtään helpottanut se että tämä samainen koira hengasi ihan kehänauhan ulkopuolella omistajineen.
Maahan se meni mutta toisella käskyllä.
Luoksetulo oli jotenkin helpottava ja siinä Paavo vapautuikin lähes jo itsekseen kunnes tuli sitten esteen vuoro.
Tää toinen koirakko tuli siihen metrin päähän meistä tiiraamaan että miten menee. Hyppy meni ihan jees mutta muutenhan se alko olemaan taas ihan katastrofaalisissa lukemissa muuten.

Vein Pavelin autolle, tarjosin vettä ja ruokaa ja käytiin kävelemässä siinä alueella vähän.
Kun alokasluokka loppui mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja otin paikkamakuuta yksin.
Ei maahan sitten millään.
Namin kanssa auttamalla meni maahan ja jäikin mutta oli tosi hermostunut.
Otin uudestaan, palkkasin tosi tosi tiheään ja kehuin. Ja ihme kyllä Pavel alkoi näyttämään vähän rauhallisemmalta eikä enää pälyillyt minnekään.
Toivottavasti tästä nyt päästiin säikäyksellä eikä jäänyt mitään “traumaa”. Me kun on tätä paikkamakuuta harjoteltu niin kovasti ja on tuntunut olevan jo semmonen liike mikä vois sujua ihan kisaolosuhteissakin.
Perusasentoon sain kans houkutella tosissaan mutta sitten alkoi toimia sekin eikä niitä kummallisia seisomaan jäämisiä enää tapahtunut.

Että semmoset kisat ja fiilikset.

Kotiin tultiin ja päätin että tehään jotain kivaa eikä jäädä tuleen makaamaan.
Otettiin esineruutua
Vahingosta viisastuneena (viikolla vein metsään 5 esinettä jotka Pavel kyllä löysi mutta oli selvästi ihan poikki) tallasin maahan vain hanskaparini.
Toinen oli ehkä 30 askeleen päässä ja toinen noin 50 askeleen päässä.
Pavel lähti vähän empien matkaan ja tarvitsi vahvistusta menolleen mutta puolessa välissä matkaa sillä ilmeisesti hoksottimet pelasivat ja säntäsi laukkaan ja toi iloisesti hanskan.
Haki vielä samalla systeemillä tosi tohkeissaan sen kauimmaisenkin hanskan

Sitten meidän lenkkiseura jo saapuikin joten lähettiin hiljalleen kävelemään metsään päin.
Ja mikä reissu se sitten olikin!
Oli just lähteissä puhetta että normaalisti se paikka missä me lenkkeillään on sellaista kallioista ja siellä on järvi ihan vieressä. Eli tosi suuri mahdollisuus törmätä käärmeisiin.
Siinä kävellessämme kuitenkin bongasimme kolme (3) käärmettä!!!
Viimenen oli sellaisessa paikassa että koirat juoksi käärmeen yli jo ja me huomattiin se vasta ihan siinä vieressä. Ei muuta kuin rauhallisesti koirien luo ja kiinni ne ja takaisin hyvin rauhallisesti samaa reittiä kuin tultiinkin. Turhaan sitä enää etsii sitä neljättä käärmevahvistusta.

Tänään oli otollinen hetki päästä katsomaan päiväksi heti monta luonnetestiä putkeen Kannukseen.
Oli monenlaista ja näköistä koiraa testattavana ja täytyy kyllä sanoa että ihan en ollut tuomarin kanssa samoilla linjoilla tuomioista.
No, elämä on.

Käytiin myös kentällä harjottelemassakin pitkästä aikaa.
Elina teki ensin luoksepäästävyyttä ja ihmeekseni meni tosi hyvin. Oon vähän miettinyt että noinkohan se antaa itseensä koskea mutta muisti näköjään kuitenkin että pitää olla ihmisiksi kun tuomari tulee.

Paikkamakuuseen saatiin kunnolla porukkaa.
Pavel otti jonkun hajun takaa ja ei olisi millään rauhoittunut koko paikkamakuuseen.
Lisäksi Aapa tuli viereen makoilemaan ja sekös sitten pisti pienen pojan pasmat ihan sekaisin.
Mutta hyvin se handlas.
Kaikesta sählingistä huolimatta oli kuin patsas eteenpäin. Ei pyöritellyt päätään sen kummemmin eikä mitään.
Vähän rauhaton oli loppuvaiheessa mutta siltikin oli kokoajan sen oloinen ettei tässä ole mitään sen suurempaa hätää kyllä mutta homma vois tietysti loppua jo aikasemmin.
Suuri tekijä tässä hommassa oli selvästi Aapa. Se oli niin rauhallinen eikä antanut mitään merkkiäkään siitä että lähtisi mihinkään vinkeisiin mukaan joten turhautuneena Paavo sitten törötti paikallaan.

Tein vielä kentällä jättöliikkeitä palkaten A-esteellä.
Samaten tehtiin hyppyä pitkästä aikaa.

Homma meni tänään jotenkin niin hyvin kaikkinensa, tottis oli tosi iloista eikä sitä hakattua koirariepua näkynyt vaan sensijaan todella iloinen ja ennenkaikkea topakka Pavel,  että innostuin ja “tilasin” kokeeseen paikan. Nyt alko jo kyllä pelottamaan .

Illan päätteeksi katottiin vielä videolta pari luonnetestiä lisää ja pähkäiltiin niin koirien luonteita kuin näkemyseroja testikoirilla.

Suunnitelmissa on ollut pestä Pavel jo jonkin aikaa, mutta tässä on ollut niin hirveästi kaikenlaista muuta toimintaa ettei pesua ole  voitu järjestää oikein mihinkään väliin niin että ehtis turkki kuivuakin.
No, tänään sitten pyykättiin.

Pavel ei ollut oikeastaan moksiskaan itse pyykkäyksestä ja tulikin ihan innolla vielä mukana pesuhuoneeseen mutta auta armias kun havaitsi että tässähän muuten putsataan korvatkin samalla
Sillähän taannoin oli hiivaa korvissa ja jotain töhnää oli nytkin korviin kertynyt mutta ei se onneksi nyt hiivalta näytä vaan ihan normaalilta lialta mitä nyt aina väliin noihin kuuloelimiin pesiytyy.

Itse pesun suoritin messarista ostamallani Vellus-merkkisellä shampoolla. Vaikutti ihan kivalta tuttavuudelta. Ainakin vielä kun koira on märkä näyttää siltä ettei kaulusta tarvi parsia uudestaan mustan takia. (Pavelin panta värjää). Märän koiran lemukin on ihan siedettävä ainakin vielä.

Nyt pitäis vielä vähän tuunata korvia mutta ootellaan nyt rauhassa kunhan tyyppi ensin kuivaa hieman ennenkuin aloitan.

Edittiä sen verran että tuossa kun harjasin karvaa oikeaan suuntaan tein havainnon että tyyppi on kyllä mustunut ihan oikean trikin väriseksi
Se oli pentuaika semmonen rusahtavan musta, pohjavilla oli jotenkin rusahtavaa ja anto koko koiralle semmosen epämääräisen värisen yleisilmeen mutta nyt kun pohjavillakin on vaihtunut aikuisen koiran turkkiin Paavo onkin ihan oikean trikin värinen
Ei se toki koskaan pääse siihen Masin sinisen mustaan väriin mutta musta ja kiiltävä tuo Paavonkin turkki on.
Ruokinnalla ja ruualla yleensä näkyy sittenkin olevan merkitystä paljonkin turkkiin.
En oikein tiedä että mitä ruokaa Pavel amerikassa oli syönyt mutta sillä oli nenäkin ihan ruskea tullessaan. Täällä kotosuomessa vaihtui ensin kirsun väri ja sitten hitaasti turkki oikeaan.

Niin se vaan on että parhaatkin suunnitelmat kaatuvat aikatauluongelmiin.
Piti olla oikein koulutuksen täyteinen vkonloppu mutta toisin kävi. Oli talkoita ja kummipojan rippijuhlia ja muuten vaan kiirettä ehtiä paikasta a paikkaan b.
Sen sijaan Pavel on viettänyt kuulemma huisin hauskaa jokaisena päivänä tallilla juostessaan mielin määrin kavereiden kanssa.
Mutta tästä on hyvä vain nousta ylöspäin ja toteuttaa suunnitelmaa tällä viikolla eteenpäin

Meillä olis kyllä ollu toko treenipäivä tänään mutta päätin jättää kuitenkin välistä ja tehdä sen sijaan jotain kivaa
Siirsimme siis kotilaboratoriomme ulos ja teimme esineruutua. Tai ei kai tuota mikskään ruuduksi voi sanoa, pikemminkin esineen hakua.

Istutin siis Pavelin metsätielle, kävelin itse esineideni kanssa siksakkia tien toiselta laidalta toisella semmosen 20 metriä ennenkuin pudotin ensimmäisen esineeni ja jatkoin samaa rataa kunnes olin tiputtanut kaikki kuusi, pari sukkaa, hanskaparin, pullonkorkin ja viimeselle riville pienen pehmolelun.

Palasin koiralle ja annoin käskyn esine viitaten samalla tietävästi kohti  esineitä.
Tosi kovalla vauhdilla esineitä alkoikin tulemaan

Kriittiset hetket on siinä pari metriä ennen minua, Pavel ei millään jouda pitämään kohdetta suussaan enää vaan tohkeissaan tipauttaa sen jatkaen kuitenkin samalla vauhdilla vielä loppuun asti mun luo.
En tiiä että miten se luovutus oikeasti tapahtuu, mutta kehotin uudestaan ottamaan esineen suuhunsa ja palkkasin vasta siitä kun se tuotiin mun käteen.
Tosin mitään istumisia sun muita härpäkkeitä en vaatinut ja päästinkin suoraan hakemaan uutta esinettä kun edellinen oli luovutettu.