Pavelin blogi

Tänään oli kentän kunnostustalkoot joihin suhasin heti töiden jälkeen.
Myöhässä menin joten en paljoakaan ehtinyt tekemään kun työmyyrät olivat jo saaneet paikat kuntoon.
Niinpä meille sitten jäi rötväysaikaa enemmänkin ja alettiin reenaamaan koiria, kentällä kun oltiin

Ensimmäisenä mentiin henkilöryhmää.
Ensin kasia hihnassa ja sitten irti. Olin oikeastaan yllättynyt kuinka hyvin tyyppi seurasi. Oikeastaan yhen kerran otti vain häiriötä ihmisistä, sekin oli kun istutin ihan Päivikin lähelle joten taskua alkoi haistelemaan. Kiellon jälkeen uus yritys ja ei mitään ongelmaa.
Irtipito on muiden koirien kanssa mulle se ongelmakohta kun pelkään etten saa tilannetta ollenkaan hallintaani mutta vaikka koiria olikin kentällä tekemässä omia harjotuksiaan Pavel keskittyi tiiviisti tekemään mun kanssa eikä hiimaillut eikä edes vilkaissut(!) toisiin koiriin.
Hyvä me

Mulla oli kamera mukana ja piti saada todistusaineistoa A-esteen ylittämisestä.
Ja menihän se taas kuin paukka. Tosin nyt oli sen verran korvia ettei karannut kuin kerran.
Mun pitää olla siinä sivulla tai mennä esteen sivulla oottamaan ja vastaanottamaan mutta kyllä tuon varmaankin kohta vois suorittaa ihan normaalisti lähettämällä. On se näköjään sen verran varma liike joka kerran.

Kuva on kyllä Käpsyn ottama kiitos siitä

Tän piti kyllä olla rötväpäivä meidän kummankin osalta mutta kaihersi tuo puoli-istuminen niin paljon että päätin kokeilla.
Ja toden totta, puolitankoon se jäi istumaan. Kuva on isosta kuvasta isonnettu yksityiskohta joten laatu ei ole hyvä mutta näenpä ainakin mitä ei saa tapahtua enää.

Meillä oli kentällä keskiviikkona samanlainen huomiotapaus joten osasin siitä viisastuneena jopa kokeilla korjatakin.
Palkkasin tosi ylös taakse joten Pavelin oli pakko nousta ylös kokonaan.

Täytyy nyt tarkkailla tuota tilannetta ja katsoa mitä pitää tehdä sen kanssa jatkossa jos istuili on noin hidasta.

Ja sitten paikkamakuuta.
Tiellä tehtynä yksikseen ilman suurempaa häiriötä paketti on kasassa lähes täydellisesti.
Kävelin nyt tarkoituksella kauemmas kuin mitä oikea matka on ja olin reilusti yli ajan. Nyt ei kuulunut mitään ääntelyjä eikä liikehdintää.
Pavel oli kokoajan todella rauhallinen mutta silti tarkkaavainen. Eikä vaihtanut lopussa asentoaan.
Takaisin palatessani kiersin vasiten koiran oikealta puolelta sen takaa ison lenkin vasemmalle sivulle ja siitä pois eteenpäin.
Pavel seurasi päällään mitä tein mutta oli kuitenkin rauhallinen koko ajan eikä meinannutkaan tehdä mitään extra juttuja.

Aamusella me veivattiin reipas pyörälenkki asfaltilla jotta tassut tottuis ja kunto kasvais.
Ensimmäisen kerran varmaan ikinä Pavel joutui juoksemaan oikealla puolella pyörää.
Hyvin meni kunhan alkukahinoista päästiin eroon.
Takaa tulevat autot, joita me ei olla ennen pyöräretkillämme kohdattu, osoittautuivat nyt semmosiksi pullonkauloiksi että.
Pavelin mielestä pitää nimittäin nähdä mitä sieltä takaa tulee ja sitähän ei voi tehdä muuten kuin kääntymällä lähes täysin poikittain ja juoksemalla sivuttain…

Huilailtiin siinä sitten hetki ja lähettiin iltasella uudestaan kimppatreeneihin.
Paikkamakuuta oli ohjelmassa mutta paikka oli niin hyvää kuten seurakin joten innostuin tekemään muutakin.

Huomasin yhen ongelman jota en ole tiennyt olevankaan.
Pavel nousee makuulta silleen “puolitankoon” sivulle.
En tiiä kuinka kauan se on sitä tehnyt, huomasin sen vasta kuvista kun katselin treenien jälkeen. Pitää huomenna kokeilla mitä se oikein nyt sitten tekee ja minkälaisessa tilanteessa.

Paikkamakuu itsessään Connin kanssa sujui tosi hyvin. Pavel pysyi hyvin paikallaan topakkana. Lopussa se vikisi ja vaihtoi asentoa mutta oli muuten paikallaan koko ajan.
Eikä ollut moksiskaan vaikka Conn nousi paikaltaan seisomaan.

Posekuva meidän piti ottaa kun kerrankin samalla kentällä olivat “sukulaiset” Pavel ja Frida (Phrostmade’s Secret Desire), tosin tyypit olivat kyllä kuvauksellisia yksikseen eivät yhdessä

Tänään saatiin kimppaan 3+Pavel joten varovaisesti paikkamakuuta ryhmässä reunimmaisena.
Tein ensin jättöjä koska Paavo piippasi autossa joten oli parasta vaan antaa sauhujen mennä menojaan työhön ja kokeilla sitten vasta.
Onnistui oikeastaan tosi hyvin.
Välimatka ei ollut mitenkään pitkä, olisko ollut kymmenen askelta vain, mutta häiriö toisista koirista oli minusta niin valtava etten turhaan nyt tätä pilaa tätä menemällä häntä eellä puuhun.
Pavel meni vasta toisella käskyllä maahan. Yllättävää kyllä koska tämmöstä ei ole esiintynyt aikaisemmin.
Itse paikkamakuun se oli sfinksinä. Olin vähän epätietoinen että vinkuuko se vai ei. Siis ei mitään suurta mutta semmosia pieniä piippauksia alkuun heti jätön jälkeen. Mutta muuten mun mielestäni meni hyvin lyhyt matka ja aika ja koirat ja kaikki.

Paljon on vielä parannettavaa mutta noin muuten harjotus onnistui tosi hyvin

Ikävää ettei tuo keli ota oikein muuttuakseen keväisemmäksi.
No, kaikesta tuulesta ja kylmästä huolimatta siirryttiin Pavelin kanssa sisältä lämpimästä ulos treenaamaan tänään.
Ohjelmassa olivat kaikki alokasluokan liikkeet ilman hyppyä kun nyt kerrankin oli sitä tilaa jossa temmeltää

Pitkässä seuraamisessa tuntuu että Pavel vähän puutuu ja kääntää päätään poispäin, mutta käännöksiin taas skarppaa. Tosin seuraamista me nyt ei ole mitenkään isosti otettukaan kun mää en vaan jaksa sitä.
Seisomisessa muutama askel perään mutta muuten ihan jees.
Huomaa että ollaan keskitytty lähinnä maahanmenoon nykysellään.
Maahanmeno oli nopea vaikka itse sanonkin. Ihan yllätyin
Luoksetulo nopea ja iloinen kuten aina.

Paikkamakuuseen me sitten saatiinkin extra harjotusta kun naapurin kissakin päätti tulla kokeilemaan onneaan samalle kentälle.
Tuuli niin kovasti ettei Paavo vissiin huomannut sitä kuin ihan loppuvaiheessa jolloin käänsi päätään sivulle ilmeisesti hajun saattelemana.
Muuten oli tosi nätisti sfinksinä (oon lukenut Pipan toko-ohjeita ).
Tosin vaihtoi asentoaan ihan lopussa.
Olen huomannut että loppuosuus on todella vaikea Pavelille. Jos jotain tulee tapahtumaan se tapahtuu just ihan viimesillä sekunneilla. Jotenkin se ilmeisesti puutuu koko hommaan kun mitään ei tapahdu ja alkaa käännellä päätään tai muuten liikehtiä.
Tänään otin ulkona ensimmäisen kerran oikean matkan verran etäisyyttä käymättä palkkaamassa välillä. Ja överiksi meinas mennä sen kissan takia mutta onneksi kuitenkin homma pysyi vielä kasassa ja pystyin kehumaan onnistumisesta

Ei päästy jälkipäivään jälkiä tekemään vaikka mitä tehtiin aamulla
Joten siitä suivaantuneena lähdimme sitten pyöräilemään sateeseen.
Kevään ensimmäinen pyörälenkki on siis korkattu

Pyörätietä pitkin hiimailtiin ja matkaa oli ehkä 6 km kaikkineen. En ees uskaltanut ajaa niin lujaa kuin Pavel olis juossu. Aattelin ettei se jaksa pian kotiin ollenkaan mutta hyvin se porskutti eteenpäin vaikka joutui väliin pärskimään tosissaan vettä nielustaan kun satuttiin oikeaan kunnon vesikuuroonkin. Tietysti.
Asfaltti vaan on niin raaka alusta tassuille että hyvä alottaa hitaasti ja varmasti lyhyellä lenkillä mitä turhaan juoksuttaa henkihieveriin.

Suunnitelmissa oli vielä irtolenkki Vilma-viipottajan kanssa mutta Pääsiäisen hoitokoira on niin väsy reppana kaikesta toiminnasta ettei se jaksanutkaan lähteä mukaan vaan jäi mielellään sohvalle köllöttämään meidän vaihtaessamme pyörän jalkapatikkaan

Niin se tuli vaan pääsiäinenkin vaikka epäilin kovasti.
Kelit ei mitenkään päätä huimaavia ole jäätävine räntäsateineen olleet mutta onneksi tänään sentään paistoi aurinko.
Ulkoiltu me on siltikin urakalla vaikka ilma on ollut huonoa. Ja onhan tuo lumikin jo alkanut lopulta sulaa.
Nyt vaan alkaa se mailman inhottavin rapakeli vaihe jossa joudutaan käymään pesuhuoneen kautta joka ikinen kerta kun ulkona käydään. Mahtavaa kerrassaan.

Pavelilla on ollut kavereita joiden kanssa juosta mutta kyllä se kepakko taitaa siltikin olla ykkösjuttu. Ei ole sen voittanutta.

Hallilla oli selvästi taas juoksuinen narttu ja niinhän siinä kävi että Paavo meni sekaisin silmät kellopelinä.
Otin kuitenkin urheasti liikkeitä sillä onhan se häiriötreeniä parhaimmillaan. Irti en uskaltanut päästää oli se sen verran hektistä mutta saatiin me kunnialla jättöjä tehtyä silti.
Ongelmaksi muodostui edistäminen niinpä me sitten harjoteltiin ihan sitä miten siinä vieressä seistaan ilman istumista.

Paikkamakuu oli tilanteena ihan liian herkullinen olla käyttämättä joten makuutin sen verran että olin ehkä kahen metrin päässä koirasta ja aika oli tosi lyhyt. Häiriö oli kuitenkin ihan valtava. Minusta meni ihan hyvin. Pavel oli rauhallilnen ja tarkkaavainen koko ajan. Yhtään kauempaa jos olisin pitänyt tilanne olisi saattanut olla ihan toinen jo.

Olipa ja on kyllä edelleenkin kun ulos katsoo, todella kaunis päivä. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja on lämmintäkin kun ei tuule.
Me siis päätettiin lähteä pilkille
Tai oikeastaan Pavelin ja mun osuus hauskuudesta rajoittui lähinnä makkaranpaistoon ja rymyämiseen rannoilla mutta ehittiin me silti käydä pilkkijöitäkin moikkaamassa.

Tässä piti olla uljas poseeraus siniselle taivaalle mutta Paavo päättikin just että hyppää pois.

Pilkkiminen sinällään ei kyllä ole yhtään mun hommaani ja vielä kukkahattutätinä minähän en voi laittaa matoa koukkuun saati kalastaa vaikka nahkatakin ja nahkakenkiä omistankin. Joten kuvaamiseksi meni.
Pavel sensijaan kunnostautui pilkkireikien virallisena tarkastajana. Sen piti aina käydä tarkistamassa että reikä on standardin mukainen ennenkuin pilkkijä voi asettua sen reunalle. Ja työtähän piisasi kun porukassa oli monta pilkkijää kairan kanssa.

Ja nähtiinpä kevään ensimmäiset joutsetkin

Ajelin tänään hallille ja huomasin ettei meitä ollut kuin kaksi reenaajaa koko hallissa.
Joten tilaa oli

Harjottelin ensin hyppyä mutta palkkasin heittämällä namin samaan aikaan yli kun koira hyppäsi.
Seisomista otin peilin edessä.
Se on se pari askelta käskyn jälkeen ennen pysähdystä, muuten jää tosi hyvin, ei kääntyile eikä mitään vaikka kävelee taakse.

Paikkamakuuta sitten. Harmi että häiriötä oli niin vähän. Siitä huolimatta tai varmaan sen takia meni tosi hyvin. Pavel vilkaisi pari kertaa sivulleen mutta oli muuten tosi rauhallinen ja pysyi sfinksi-asennossa. Aika oli ehkä minuutti enkä palkannut välillä.
Kyllä tää tästä

A oli niin sopivasti otettu esille kentälle joten päätin että härkää sarvista ja nyt kokeillaan. Pavel on mennyt esteen aikaisemminkin mutta siitä on varmaan vuosi-pari aikaa ja tyyppi on suorastaan karsastanut koko estettä.
Nostin sen loppupäähän ja syötin nakkeja kunnes oli rauhallinen. Sai tulla alas ja taas uudelleen mutta korkeammalle.
Tein kolme kertaa loppupäästä tuo syöttämisen ja sen jälkeen Pavel päräytti läpi koko esteen. Alusta loppuun ja palasi pienen vauhtikiekan jälkeen lopusta alkuun kuin vettä vain.
Oppi meni perille niinkin hyvin että tyyppi ihan alkoi karkaamaan A:lle.

Agiliiraajat alkoivat tulla vuorolleen ja meillä oli siinä aikasemmin ollut puhetta että voitaisko kokeilla joskus agilityä niiden kanssa. Pavel on hulluna esteisiin, minä vain olen niin tolkuttoman hidas.
Tehtiin siis rata: este, este, A, este, kepit, putki, este, este.

Tyyppi puhalsi kuin höyryjuna esteiltä aalle, palasi aan takaisin meni kepeiltä Aalle, meni Aan takaisin…

Että ilmeisesti osasin opettaa A-esteen.

Toinen rata mitä tehtiin oli este, puomi, putki, este.
Tässäkin tapauksessa Pavel suorastaan karkasi radalle.

Olen aika yllättynyt miten kuumana tuo kävi ja hakeutui selvästi esteille.

Lopuksi harjoteltiin vielä semmosten narujen kanssa keppejä. Tällä on joku hienompikin nimi mutten muista.
Pavel hyppeli yli ja väisti mutta kun sen kerran sai menevään narukujan se olikin ihan piis of nakki.

Me taidetaan ens viikollakin ottaa agilityä