Ihmeiden aika ei ole ohi
Nimittäin tänään treeneissä otettiin paikkamakuuta ensin Lunan kanssa koska tiedettiin sen olevan todella rauhallinen ja varma liikkeessä.
Molemmat koirat siis paikoilleen ja jätin Pavelin ehkä noin viiden metrin päähän.
Katoimme hallin reunamilta semmosen suht rauhallisen kohdan niin että koirat jotka samaan aikaan treenasivat olivat enemmän hallin etuosassa kuin meidän lähellä.
Pavel oli tosi rauhallinen. Ei meinannutkaan piipata eikä ärveltää.
Palkkasin suht usein ja koitin aina siitä että se katsoi suoraan rauhallisena minuun.
Toisen kerran paikkamakuu otettiin sitten useamman koiran voimin. Pavel oli taas tuttujen ja turvallisten koirien välissä.
Istumisessa se nousi, tai minä tulkitsin sen nousemiseksi mutta tarkemmin ajateltuna se taisi vain vaihtaa suoran istumisen lonkalleen. Ja oli hiljaa.
Itse makuu meni kans hiljaisesti. Se haisteli jotain niin kovasti että kohos ylös mutta painui minun tullessani vierelle takaisin makuulle. Muuten meni tosi hyvin.
Aika luottavainen olen. En ole sittenkään onnistunut pilaamaan tätä liikettä ja ehkä me tästä vielä saadaan taas hyvä 
Estettä harjoteltiin tänään kun emme ole siihen koskeneetkaan.
Joku ihme juttu nyt oli että piti ensin hypätä suoraan yli ja sitten viipottaa seisomaan noin 20 cm esteen oikealle puolelle yli siitä. Ei tullut kertaakaan kuitenkaan esteen takaa pois vaan seisoi vaan siellä vinossa.
En tiiä johtuiko tämä sitten ihan siitä että mun takana oli koirakoita jotka harjottelivat varsin kova äänisesti vai mitä tää nyt sitten oli.
Kuitenkin kun namin kävin viemässä esteen taakse hyppy ja siitä seurannut kääntyminen olivat ihan jees. Ei mennyt seisomaan esteen sivulle.
Mystistä.