Pavelin blogi

Me ei tällä viikolla päästy yhteistreeneihin ollenkaan joten päivitellään näitä meidän keittiötreenejä sitten tähän.

Me on harjoteltu ahkerasta paikkamakuuta.
Ihan häiriöttömässä tilassa homma onnistuu hyvin kolme minuuttia ilman mitään ongelmaa.
Häiriön lisääntyessä olen vähentänyt aikaa tai matkaa tai molempia siinä suhteessa kun olen katsonut tarpeelliseksi.
Nyt ei passaa hätiköidä että saadaan tämä kuntoon.

Maahanmenon ja seisomisen nopeuttamiseksi on tehty töitä.
En ymmärrä miksei Pavel jäänyt niissä kisatreeneissä heti seisomaan kun sen pitäis olla melkeinpä sen bravuurinumero. No, ollaan kuitenkin viilattu jos se siitä vielä tointuis.

Kaukokäskyt läheltä, eli seiso ja maahan ovat ihan hallinnassa eikä liikkumisia juurikaan esiinny. Olen pitentänyt matkaa tässäkin ja samaten olen mielenvirkistykseksi kokeillut opettaa kaukojen seisomista liikkeen jatkoksi.

Paljon kehumani näyttelyharjotus sitten poiki sen että innostuin harjoittamaan oikein näyttelyseisontaakin
Etujalat me on saatu kuriin jokseensakin joten nyt täytyy ruveta keskittymään takajalkoihin.

Luoksetuloon täytyis alkaa tehdä stoppeja tässä kevään mittaan.

Tää blogi laahaa nyt tosi pahasti reenien jäljessä.
Kun tapahtumia alkaa vaan kasaantua toinen toisensa perään niin tuntuu ihan mahottomalta edes alottaa mitä on tapahtunut.
No, me ollaan oltu nyt kahessa erillisessä kilpailunomaisessa treenissä.
Toinen meni vähän hutiloiden, mutta selkeästi paremmin kuin möllitoko ja tää viimesin oli jo semmosta kunnollista tekemistä.
Ehkä tää tästä iloksi muuttuu

Meillä on paikkamakuu ongelma.
Kotona ollaan tehty valmisteluja nyt niin että haistelua ei saisi tulla ollenkaan. Käytännössä onnistuu kunhan saan lähtöhetkellä Pavelin pään vain pois maasta. Se ilmeisesti purkaa painetta sillä että lyö päänsä maahan ja haistelee siinä samassa kun lähen kävelemään sen luota pois.
Jos tämä onnistuu, onnistuu myös paikkamakuu ilman piippauksia ja muita lieveilmiöitä.
Tää on sikäli niin kummallinen toimintamalli kun en ole palkannut Paveli varmaan puoleen vuoteen jalkojen väliin maahan vaan aina suuhun.
Että mistä se nyt yhtäkkiä keksi ruveta haistelemaan ihan kuin etsiäkseen namia maasta.

Toinen ongelma mikä on ilmennyt on esteen jälkeinen elämä.
Pavel hyppää hyvin, kävelee reilun puoli - metrin esteen sivulle ja pysähtyy kyllä käskystä mutta sinne sivulle on vain päästävä.
Me on nyt harjoteltu niin että palkkaan heti hypyn jälkeen. Tai vien namin valmiiksi esteen taakse vasemmalle joten sen ei tulis edes mieleenkään lähteä laahustamaan oikealle.
Mutta niin vaan harjottelusta huolimatta Pavel tiitterästi teki kaiken tämän treenikisoissa.
Hyppäs kuitenkin mielellään vaikka edellisenä iltana harjotuksissa jäi oottelemaan esteen eteen että heitä jo palkka niin meen sitten.

Kovasti me on myös harrastettu talleilua näin kun alkaa illat jo olemaan niin paljon valoisia että näkee jotain.
Pavel on juossut pellolla Nettan kanssa ihan urakalla

Tänään sitten oltiin kennelpiirin järjestämällä näyttelykoulutuksessa.
Tykkäsin kovasti. Oli tosi osaava opettaja ja vinkkejä tuli jokaiselle osallistujalle ihan kädestä pitäen. Sinne uudestaan

Mut oli haastettu Lakin blogissa laittamaan koneen neljännestä kansiosta neljäs kuva. Ja kun en itse huomannut sain vielä suullisen kehotuksen, joten täältä pesee

Kuva on otettu tammikuussa 2008. Oltiin soramontulla hyppimässä ja kokeilin epätoivoisesti ottaa jonkinnäköistä pääkuvaa. Tyyppi ei vain ollut ollenkaan innoissaan ajatuksesta joten monenlaista viritelmää täytyi tehdä…

Oho, ohjaajan kiireistä johtuen päivitykset on näköjään jääneet nyt vähiin
Alotetaas siis tarinointi viime torstailta jolloin meillä oli harkat.

Liikkurin kanssa läpi kaikki alokkaan liikkeet. Hallissa ei ollut häiriötekijöitä yhtään muuta kuin oma treeniporukka ja Pavel teki liikkurin mukaan ykkösen suorituksen.
Seuraaminen oli omasta mielestänikin hyvää. Yhdesti meinas jäädä haahuilemaan mutta kiristin tahtia ja koira oli hetkessä rinnalla skarppina.
Jätöt onnistuivat loistavasti.
Hyppy sensijaan postasi. Tai en tiedä onko se suuri virhe mutta kosmeettinen haitta ainakin jos ei muuta. Pavel nimittäin alkoi jostain syystä jo keskiviikkona hyppäämään esteen ensin hyvin mutta liikkuu sitten sivulle niin että on pysähtyessään noin puolen metrin päässä esteen sivussa seisomassa.

Paikkamakuussa piipasi rivissä, palkkasin hiljaisuudesta.
Otettiin uudestaan ja minä kämmäsin: Jätin namin Pavelin eteen niin ettei se aivan ylettynyt siihen. Tarkoitus oli että se olisi keskittynyt namiin piipauksen sijasta. Toisin kävi. En ehtinyt kuin kävellä omalle paikalleni seisomaan kun Pavel alkoi kurottamaan namiin. Ensin nousi takapää sitten se seisoi koko koira. Hetken oli paikallaan ja lähti kohti vieressä paikkamakuussa olevaa Anjoa.
Tilanne saatiin kuitenkin haltuun, Anjo on fiksu koira eikä ärähtänyt yllätysvieraalle.

Lauantaina olikin sitten möllitoko.
Olin ilmottanut jo ajat sitten ja mietin kokoajan että jätänkö menemättä paikkamakuuongelman takia. Päätin kuitenkin että lähetään kokeilemaan kun kilpailutilanne on kuitenkin aina kilpailutilanne.
Muahan ei pitänyt jännittää ollenkaan, kuitenkaan en oikeastaan muista koko geimeistä mitään

Paikkamakuu postas heti alkuun. Pavel nousi.
Me suoritettiin homma ensimmäisenä ja mun oma hermoiluni kääntyi täysin meitä vastaan.
Seuraaminen hihnassa oli toivotonta.
Ilman hihnaa alku oli kuulemma tuomarista ollut ihan täydellistä mutta tuomarin lähettyä kävelemään perään Pavel oli paineistunut ja säätänyt täysin omiaan haistelemalla maata sun muuta mukavaa.
Mulla ei itselläni ole mitään muistikuvaa että se olis semmosta edes tehnyt
Jätöt epäonnistuivat.
Maahanmeno oli seisominen ja seisomisessa tyrin minä. Loistavaa ohjausta. Jee.
Hyppy onnistui kyllä mutta se oli kuulemma liian hidasta toimintaa.
Luoksetulo onnistui parhaiten

Kokemuksena tosi kiva. Tuommosta hermopaineilua ohjaajalle on vaikea treeneissä järjestää. Ja ainakin minä huomasin taas kaikista puheistani huolimatta jännittäväni ihan hirveästi. Ja se taas heijastuu suoraan Paveliin. Se liikkuu entistäkin hitaammasti ja huolitellummasti.

Nimittäin tänään treeneissä otettiin paikkamakuuta ensin Lunan kanssa koska tiedettiin sen olevan todella rauhallinen ja varma liikkeessä.
Molemmat koirat siis paikoilleen ja jätin Pavelin ehkä noin viiden metrin päähän.
Katoimme hallin reunamilta semmosen suht rauhallisen kohdan niin että koirat jotka samaan aikaan treenasivat olivat enemmän hallin etuosassa kuin meidän lähellä.

Pavel oli tosi rauhallinen. Ei meinannutkaan piipata eikä ärveltää.
Palkkasin suht usein ja koitin aina siitä että se katsoi suoraan rauhallisena minuun.

Toisen kerran paikkamakuu otettiin sitten useamman koiran voimin. Pavel oli taas tuttujen ja turvallisten koirien välissä.
Istumisessa se nousi, tai minä tulkitsin sen nousemiseksi mutta tarkemmin ajateltuna se taisi vain vaihtaa suoran istumisen lonkalleen. Ja oli hiljaa.
Itse makuu meni kans hiljaisesti. Se haisteli jotain niin kovasti että kohos ylös mutta painui minun tullessani vierelle takaisin makuulle. Muuten meni tosi hyvin.

Aika luottavainen olen. En ole sittenkään onnistunut pilaamaan tätä liikettä ja ehkä me tästä vielä saadaan taas hyvä

Estettä harjoteltiin tänään kun emme ole siihen koskeneetkaan.
Joku ihme juttu nyt oli että piti ensin hypätä suoraan yli ja sitten viipottaa seisomaan noin 20 cm esteen oikealle puolelle yli siitä. Ei tullut kertaakaan kuitenkaan esteen takaa pois vaan seisoi vaan siellä vinossa.
En tiiä johtuiko tämä sitten ihan siitä että mun takana oli koirakoita jotka harjottelivat varsin kova äänisesti vai mitä tää nyt sitten oli.
Kuitenkin kun namin kävin viemässä esteen taakse hyppy ja siitä seurannut kääntyminen olivat ihan jees. Ei mennyt seisomaan esteen sivulle.
Mystistä.

Tänään paneuduttiin taas rally tokon ihmeelliseen maailmaan.

Mun on niiiiin vaikea käsittää että liikkeiden ei tarvi olla ns. “täydellisiä” kunhan ne vaan mahtuvat siihen suoritusalueelle.
Olen tuskaillut sen vanhanajan takaa kiertävän luoksetulon kanssa kun se on niin väljä. Nyt selvisi ettei sillä ole mitään väliä kunhan vaan tosiaan pysytään sallitulla alueella.
Olen palkannut sivulle, mutta Pavel kierähtää tullessaan lähes pystysuoraan mua vasten eteen pahimmillaan. Tätä korjatakseni koitin nyt palkata sitä niin kauas sivulle eteen kuin käsi antoi myöten ja näin sain Pavelin tulemaan kierron jälkeen suoraan ettenpäin ja pysähtymään siihen ilman eteen tuloa.

Toinen vaikea liike on saada Pavel seisomaan suorassa mun edessä. Se menee kyllä ja tietää että sen pitää olla seisomassa mua vasten mutta se on ihan äärettömän vino. Pitäisi nyt ratkaista että miten saan vinouden pois.
Mietin jo takapalkkausta, että heitän jotain eteen ja käsken vasta sitten tekemään liikkeen. En ole vielä kokeillut mutta jotenkin tuntuu että toimiikohan tuo tässä liikkeessä. Hm.

Sain kortitkin tänään. Tosin ne on mustavalkoiset mutta kyllä niistä näkee mitä pitää tehdä. Vielä kun isä nikkaroi niihin jonkin sortin telineet niin pääsen harjoittelemaan kotonakin
Ja hankittava vielä lisää ämpäreitä keiloiksi niin tässähän alkaa olla ratamestarille töitä.

Rata oli kovilla kun oli paljon käyttäjiä, meitä oli siis kaikki paikalla, joten otin odotusaikana paikkamakuuta kun oli sopivasti häiriötäkin.
Kotona piippausta ei ole ilmennyt ja mietin että mitä ihmettä.
Pavel siis paikkamakuuseen, olin itse ehkä kolmen metrin päässä ja kehuin kovasti kun se katsoi minuun eikä toisia koiria radalla. Samaten palkkasin suht tiheästi ihan vieressä että treenistä jäisi oikein hyvä muisto Pavelin päähän.
Ja ihmeiden aika ei ole ohi, se oli tosi tosi keskittynyt eikä huutanut yhtään. En tiiä että oliko sillä edes sellaisia aikeita, mutta tää meni nyt tosi hyvin