Missikisoissa
Kannuksessa järjestettiin mätsäri ja päätin lähteä kokeilemaan miten Pavel sietää koiria. No sietäähän se, mutta piippaa kun kaikkia pitäis haistella ja tervehtiä.
Huoh.
Ensiksi parikilpailusta valittiin sininen ja punainen koira. Hyvin oli tasapainoinen parivaljakko kun Pavelin pariksi sattui tiibetinspanieli. Pieni kokoero tyypeillä 
Mun mielestäni Paavo juoksi ihan nätisti ja törötti paikallaankin ihan kiitettävästi mutta kun takana höpötettiin just jotain tosi kivaa juttua Pavelin piti kuunnella korvat taaksepäin taipuneina.
Reilu tunti oottelua kehän laidalla tämän jälkeen. Pavel esitteli koko repertuaarin temppuja mitä osaa tehdä, sanoi jopa päivää mutta siltikin meinasi tulla aika pitkäksi.
Juuri kun Pavel rauhoittui kivasti pötköttämään ja katsomaan hiljaa mailman menoa meidän piti lähteä kehään uudestaan.
Isossa kehässä meidän edessä oli akita ja takana pk collie. Juokseminen ei onnistunut hyvin. Pitääkin harjotella tuota perässä juoksemista kunnolla. Akita pompahteli ja kääntyili ja Pavelin piti uteliaana viipottaa samaan tyyliin perässä.
Takana tuleva pitkis oli kans tosi kiva juttu, olihan sillä samanlainen turkki kuin Lumpalla.
Se on muuten jännä. Pavel ei ole yhtään kiinnostunut soopeleista collieista. Nytkin hallissa ollut soopelinahka oli ihan yhdentekevä, rotikka oli ihan pop niinkuin ajattelinkin, Sirpan Nopsan varmaan muistutti Donnaa niin paljon että sen kanssa olis tullut juttuun heti ja se merle pehko. Ihan värirasisti tuo koira
Palkinnoksi varmaankin Pavelin mielestä varsin sitkeästä päivästä Pavel kävi Donnan kanssa vielä pitkällä metsälenkillä iltapäivän hämyinä tunteina 
