Pavelin blogi

Kannuksessa järjestettiin mätsäri ja päätin lähteä kokeilemaan miten Pavel sietää koiria. No sietäähän se, mutta piippaa kun kaikkia pitäis haistella ja tervehtiä.
Huoh.

Ensiksi parikilpailusta valittiin sininen ja punainen koira. Hyvin oli tasapainoinen parivaljakko kun Pavelin pariksi sattui tiibetinspanieli. Pieni kokoero tyypeillä
Mun mielestäni Paavo juoksi ihan nätisti ja törötti paikallaankin ihan kiitettävästi mutta kun takana höpötettiin just jotain tosi kivaa juttua Pavelin piti kuunnella korvat taaksepäin taipuneina.

Reilu tunti oottelua kehän laidalla tämän jälkeen. Pavel esitteli koko repertuaarin temppuja mitä osaa tehdä, sanoi jopa päivää mutta siltikin meinasi tulla aika pitkäksi.
Juuri kun Pavel rauhoittui kivasti pötköttämään ja katsomaan hiljaa mailman menoa meidän piti lähteä kehään uudestaan.

Isossa kehässä meidän edessä oli akita ja takana pk collie. Juokseminen ei onnistunut hyvin. Pitääkin harjotella tuota perässä juoksemista kunnolla. Akita pompahteli ja kääntyili ja Pavelin piti uteliaana viipottaa samaan tyyliin perässä.
Takana tuleva pitkis oli kans tosi kiva juttu, olihan sillä samanlainen turkki kuin Lumpalla.

Se on muuten jännä. Pavel ei ole yhtään kiinnostunut soopeleista collieista. Nytkin hallissa ollut soopelinahka oli ihan yhdentekevä, rotikka oli ihan pop niinkuin ajattelinkin, Sirpan Nopsan varmaan muistutti Donnaa niin paljon että sen kanssa olis tullut juttuun heti ja se merle pehko. Ihan värirasisti tuo koira

Palkinnoksi varmaankin Pavelin mielestä varsin sitkeästä päivästä Pavel kävi Donnan kanssa vielä pitkällä metsälenkillä iltapäivän hämyinä tunteina

Päivän teemana oli jätöt.
Otin ensimmäisenä seisomisen koska jostain syystä Pavel on alkanut menemään senkin maahan.

Harjoittelin paloteltuna niin että Paavo seisoi edessäni ja kiersin sitä puolelta toiselle. Se meni ihan hyvin. Seuraavaksi siirryin niin lähellä seisomisiin että pystyin silittämään sen selkää kummaltakin puolelta.

Maahanmeno ei tunutnut hankalalta ollenkaan. Sen Pavel meni nätisti heti eikä ottanut askelia perään.

Paikkamakuu taas tuntuu edelleen olevan ongelma. No, mihinkä se päivässä olisi parantunutkaan.
RYhmässä Pavel aloitti mekkalan jo heti mun kääntäessä selän.
Koitin miettiä siinä etsiessäni hiljaista hetkeä päästäkseni palkkaamaan että onko sille tullut jotenkin sen paikan kanssa ongelma. Että se vaikka pelkää sitä jäämistä tai jotain.

No, palattiin taas monta askelta taaksepäin kohti lähtöruutua ja otin harjoituksen yksikseen. Mietin nimittäin että nää ongelmat taisivat tulla siihen aikaan kun yritin mennä hieman piiloon. Se oli varmaan liikaa harjoituksen tässävaiheessa joten nyt lähettiin sitten uudestaan.
Jätin Pavelin siis paikkamakuuseen ja sen jalkojen eteen mutta ulottumattomiin laitoin ison kokonaisen lihapullan.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Tyyppi oli hiljaa ja terävä mutta kuitenkin rauhallinen.
Ajattelin nyt olohuonereeneissä siirtää kokeilumielessä namin taakse. Saa nähä mitä siitäkin tulee.

Olipa jotenkin tahkeaa treeniä. En oikein tiedä että mistä johtui. Minä en jotenkin saanut käskyjä kunnolla menemään ja Pavelkin tuusasi jotenkin epävireisesti.

No, jokatapauksessa päivän teemana luoksetulo.

Ensimmäinen jättö onnistui hyvin ja liikkeenohjaajan käskyjen mukaan itse luoksetulokin oli ripsakka ja iloinen. Pavel teki jopa pienen ilohypyn kiepsahtaessaan sivulle mutta…
kaikenmailman avuja, niin käsi-jalka-katse-kuin mitä ikinä vaan keksiä saattaa.
Ja minä kun luulin olevani niin suora kuin heinäseiväs ja jäykkä kuin patsas. Heh

Toinen luoksetulo ilman apuja.
No onnistunut jättö, ja taasen liikkeenohjajan käskystä luoksetulo joka onnistui kyllä yhtä iloisesti kuin edellinenkin paitsi että Pavel hiipi varastaen ehkä kaksi kolme askelta eteenpäin ennen käskyä.
Huomasin itsekin virheeni. Tuijotin nimittäin sitä silmiin siinä vaiheessa kun käännyin odottamaan käskyä.

Kolmas kerta toden sanoo.
Mun piti vain jättää koira ja käydä kääntymässä sopivan matkan päässä palatakseni palkkaamaan Pavelia.
No, muistin sen ihan niin kauan kuin kävelin poispäin, kääntyessäni ja saadessani liikkeenohjaajalta luvan kutsuin Pavelin luo.
Nyt se kuitenkin istui ja odotti topakasti käskyä kun en katsonut sitä silmiin vaan sen yläpuolelle.

Tää silmiin katsominen on se sama virhe jolla olen saanut Pavelin nousemaan paikkamakuustakin kesken kaiken ylös. Se ei vaan vielä kestä niin kovaa painetta ohjaajalta.

Lopuksi otettiin paikkamakuu kun koiria oli kivasti paikalla häiriöksi.
Pavelille on tullut tosi ikävä tapa ulista paikallaan. Tänään se oli rauhaton, siirteli jalkojaan mutta ei noussut. Ja ulisi.
Nyt pitää jollain konstilla päästä puuttumaan tuohon ulinaan.
Se on kuitenkin niin jatkuvaa, etten oikein ehdi palkkaamaan siinä välissäkään. Ja jos naksulla kokeilen niin Pavel on sisäistänyt asian niin että naksu = palkka_heti_mulle_nyt_kun_tuun_mamman_eteen.

Huoh. Päästäänköhän me koskaan oikein kilpailuihin asti kun tää meidän paketti postaa kokoajan jostain :rolleyes:

No ei se mitään. Pääasia että on kuitenkin hauskaa

Tällä viikolla ohjelmassa oli erilaisia käännöksiä, pujottelua ja spiraaleja lisättynä niihin viime viikolla opittuihin.
Meitä oli paikalla kolme koirakkoa joten tahti oli varsin rivakkaa.

Pujottelu osoittautui sikäli hankalaksi että Pavel nakkasi niin nopeasti takapuolensa puolelta toiselle ja keila kaatui. Meidän täytyi harjotella vähän suuremmilla välityksillä kulkemista.
Spiraalit oli aika jänniä tosin ohjaajan pään kestävyyttä kyllä testattiin

Selvästi viime kerrasta me on edistytty takaa kierroissa
Minähän muistin viimeksi vasta kotona että Pavel osaakin käskysanan kierrä, joka tarkoittaa juurikin oikealta takaa sivulle tuloa.
Saksalainen oli helppo tänään

Tää laji on selvästi ainakin tässä vaiheessa paljon vaikeampaa ohjaajalle kuin koiralle. En tiiä sitten jos ei olis harjotellut tokoa niin olisko nämä liikkeet jotenkin ehkä jopa helpompia.
Ratojen suorittaminen, ja niitä ehtii tunnissa tehdä monta on aika puuduttavaa koiralle koska seuraamista on paljon ja katsekontaktin on oltava jatkuvasti hyvä.
En ole vaatinut seuraamista. En kertaakaan ole edes sanonut sanaa seuraa, vaan olen koittanut kontaktikävelyllä saada meidät kuljetettua kilveltä toiselle.

Pitää oikein blogiin kirjottaa kun meille sattu tänään niin mainio juttu

Oltiin remmilenkillä ja tapahtui niin että pitkästä aikaa meitä vastaan tuli koirakko. Pieni japaninpystykorva kurvasi lumipenkan takaa vähän kuin karkumatkalla omistajaltaan suoraan Pavelin jalkoihin töröttämään.
Koirat siinä katseli toisiaan, Pavel hölmistyneenä moisesta pikku sintistä ja pentu tiitteränä niska kenossa Pavelia silmiin.
Pennun omistaja säntäsi hakemaan pentuaan ja pahoitteli tilannetta. Lumipenkka haittasi meidän molempien näkyvyyttä eikä hän ollut huomannut ollenkaan että me oltiin tulossa kulman takaa.

Tulin niin hyvälle mielelle vaikka tilanne nyt ei sinällään mitenkään sallittava olekaan, mutta ensimmäisen kerran koko koirahistoriani aikana saatoin sanoa ettei se haittaa vaikka sittiäinen Pavelin jalkoihin tulikin, Pavel on ihan kiltti
Tyypit jatkoivat välikohtauksen jälkeen molemmat omaan suuntaansa rauhallisesti.
Olen ihan varma että Pavel olisi nyt sitä paljon puhuttua koirapuisto kamaa täysin.

Masin kanssa lenkkeillessä piti aina ottaa huomioon sen aikeet teurastaa kaikki iholleen pyrkivät. Leksa-veli tais olla ainoa lauman ulkopuolinen jota Masi sieti vuosia sokeutumisensa jälkeenkin. Se miten se veljensä tunnisti on kyllä arvoitus.

On piippaava koira.

Pavel on kehittänyt nyt tavan piipata kun ei tapahdu mitään. Ja se on niin rasittavaa kuunnella ulisevaa koiraa jatkuvasti.

Otin ensimmäisenä vähän patoutusharjoituksia kun hallille päästiin, siitä jatkettiin sulavasti käännöksiin.
Jännä ilmiö, että askeleessa sivulle Pavel ei astukaan etujaloilla mun perääni ja vetäise takapäätään perässä vaan se ottaa askeleen reilusti sivuttain. Tai se on jopa niin paljon vinossa tässä liikkeessä että sen peräpää on tulosuuntaan. Kuitenkin liike on nopea ja se tulee hyvästi perusasentoon vierelle.
En vain nyt tiedä että miten tuommosen kummallisen liikeradan sais oikaistua takaisin siihen vanhaan.

Paikkamakuussa Pavel kyllä pysyi maassa vaikka aukoi päätään hellapoliisina kun häiriökoira leikki vähän matkan päässä. Onneksi ei vaikuttanut mitenkään vieressä makaavan koiran suoritukseen.
Nousi sitten lopulta seisomaan kun ei ilmeisesti enää nähnyt paikaltaan mitä häiriökoira pilarin takana teki, homma jota se ei ole tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin, kun menin korjaamaan painui itse maahan makaamaan.

Loppuajaksi me paneuduttiin sitten piippauksen poistamiseen. Hohhoijaa, on siinä taas sarkaa.

Aikasempi ryhmä oli tehnyt hallin yhelle sivulle agiradan. Marja sai houkuteltua meidät Pavelin kanssa kokeilemaan.
Tehtiin käänteisessä järjestyksessä ensin radan viimeinen eli rengas.
Marja meni renkaan taakse ja kutsui Pavelia luokseen antaen sille namin kun se tupsahti renkaasta.
Sitten takaisin ja este + rengas.
Lopulta päästiin menemään niin että otettiin hyppy, putki, hyppy ja rengas.
Niin ohjattava Pavel ei ole että se jatkaisi kutsuista huolimatta matkaansa putken jälkeen. Selkeästi se tarvitsi vahvistetta siinä välissä että jatketaan vaan eteenpäin kohti maaliviivaa eikä jäädä mun luo hengaamaan.

Ja täytyy vielä mainita että Marja teki täysin Käpsyt. Pavel ihan rakastui

Paavo lähtikin sitten autoon jo rentoutumaan kun otettiin vielä Tarmolle sama rata niin että olin siellä maalissa makkaroiden kanssa Käpsyn ohjatessa takaa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet
Me alotettiin Pavelin kanssa uusi harrastus eli rally toko.

Kovin suurta osallistujamäärää tapahtuma ei ollut saanut, vain neljä koirakkoa. Harmi sinänsä sillä meistä kaikista rally toko oli tosi kivaa.

Meidän ensimmäinen ratamme oli aika lyhyt ja tehtävät suht helppoja jos yhtään on tokoa harrastanut.
90°  käännöksiä oikealle ja vasemmalle, täyskäännöksiä kumpaankin suuntaan, perusistuminen…
Meille Pavelin kanssa oli hankalia ne “vanhanajan” sivulletulot takakautta. Oikeastaan siihen pohjautuvia tehtäviä oli todella monta eri variaatiota. Eli harjoittelua harjoittelua

Suurinta päänvaivaa kaikista liikkeistä aiheutti ns. saksalainen kääntyminen. Siinä koirakko kulkee normaalisti perusasennossa kunnes tulee kääntymispisteeseen. Koira jatkaa ulkokautta vasemmalta oikealle samalla kun ohjaaja kääntyy aikaisemmin oikealta vasemmalle kohti kulkusuuntaa.
Tähän kun vielä lisää hihnan joka todella oli tiellä ja namin jolla koitin ohjata Pavelia jatkamaan omaan kaartaan samalla kun koitin asetella omia kinttujani tulosuuntaan. Käsiä oli ihan liian vähän ja jalkoja liikaa. Tätä täytyy harjotella kotona.

Jättöliikkeitä tällä kertaa oli vain liikkeestä maahan ja istuminen, ensi kerralla kuulemma lisää samaten kuin erilaisia pujotteluitakin.

Muutenkin koko radalla oloajan koiran ja ohjaajan tulee tehdä yhteistyötä. Hihna ei saa kiristyä tai tuomari sakottaa, samaten asentojen tulee olla suoria.  Ja koiraa ei saa kovasti komentaa, siitäkin tulee rangaistusta.
Suurin ongelma minusta oli tila missä liike tehtiin. Kyltin vasemmalla puolen ja tietyn kokoisella alueella.
Kun liikkeenä oli sellainenkin kuin perusasento askel, perusasento 2 askelta, perusasento 3 askelta, sai tosissaan miettiä että miten liikkeen suorittaa pysyäkseen sallitulla alueella.

Kaiken kaikkiaan tosi hauska uusi laji

Tänään me taas ajettiin Kannukseen hallille jossa Marja ja Vinha jo oottelikin meitä pihalla tulevaksi.
Siinä hetken aikaa höpäjättyämme Mari kurvasi paikalle ja alotettiin reenit.

Meillä ei varsinaisesti sellaista isoa (no on se minusta iso ongelma) sen kummemin ole, liikkeet menee suhteellisesti ihan jees mutta ne tauot.
En luota yhtään siihen että Pavel pysyis siinä kentällä kun lähistöllä on jotain muutakin toimintaa kuten yleisöä ja muita koiria.

Kokeiltiin siis miten toimisi jos koira olisi kokoajan käskyn alla esim. istumassa väliajan. Se ehkä myös vähän patouttais sitä niin että se tekeminen löytyis liikkeeseen ihan alusta alkaen.
Aluksi tyyppi huuteli istualtaan kommentteja kun hänet on näin “hyljätty” mutta kun oli nami nokan alla ei voinut enää vaahdotakaan kun piti niin kovasti katella josko namin sais.

Tätä täytyy ehdottomasti alkaa harjoittelemaan nyt koska selvästi toimi. Ihan ei vielä saatu potkua liikkeelle lähtöön, mutta ensi kertaahan me vasta kokeiltiinkin. Jotenkin tuntuu että näin multa ehkä itseltäni poistuis se älytön hermoilu siitä pysyykö se koira kentällä vai missä se menee.

Seuraamisessa palattiin ihan back to basics, eli lähetään nyt purkamaan kontaktikävelyn kautta. Aina kun Pavel on jotenkin poissaoleva vaihan suuntaa peruutellen ja kun katse nousee jatketaan etuperin.
Jonkin verran tätä ehittiin harjotellakin ja selvästi tyyppi oli virkeämpi.

Valtavasti taas mietittävää ja pohdittavaa asioista ja vähän vierestäkin. Selvästi tämmöset “ideariihet” on hyviä. Joutuu oikeasti itse pohtimaan miksi tekee niinkuin tekee ja kun ulkopuolinen kysyy että Miksi? ja Minkätakia? niin huomaa kangistuneensa niihin vanhoihin rutiineihinsa vaikka on kuinka luullut olevansa vapautunut ja ennalta-arvaamaton.

Tokoilun jälkeen palattiin sitten kotona vetoharjotusten pariin.
Tässä on päivänä muutamana ollut niin himskatin kurjat kelit ettei ole suittanut oikein jäätiköllä vedättää ihan jo sen takia ettei mene paikat rikki.

Renkaanveto on aika ankaraa hommaa

Mietin etukäteen jo ennen hallille menoa että otan kunnon pätkän seuraamista treeneissä.

Alotus meni vähän pilalle kun mää en edelleenkään ymmärrä miksi juuri siihen hallin ovelle pitää kerävyä koiran kanssa höpöttämään jos ei ole lähtöaikeissa joten meidän sisääntulo oli sitten vähän pärinää puolin ja toisin. Oli niin kylmä etten autoonkaan viitsinyt koiraa pakollisten pissatusten jälkeen viedä vaikka tosiaan näin jo ikkunasta että ovella oli taas ruuhkaa joten oma vika täysin.

No, suivaantuneena sitä kai saa vain lisäpotkua.
Alotettiin pikkunäppärällä neliskantilla josta jatkettiin siksakkia koko hallin pituus. Käännöksiä suuntaan ja toiseen sekä muutama täyskäännös. Samaten askel sivulle ja paikallaan käännöksiä.

Namit jätin taskuun ja palkkasin ja kannustin vain kehuilla. Ja voi pojat minkä turbovaihteen Pavel vetäs päälle
Sen silmät paloi ja se oli ihan täysillä mukana hommassa. Korjas itse tosi harmistuneena siitä ettei heti tehnyt oikein ennenkuin ehdin edes korjaamaan. Vaikkakin mielestäni seuraaminen oli tiivistä ja hyvä katsekontakti säilyi koko suorituksen ajan.
Ja sen työskentely oli sitä luokkaa kiihkeää ja semmosta täysillä puhaltamista etten olisi kyllä sanonut poikkipuolista sanaa vaikka olisi tehnyt miten huonosti.

Tämä oli nyt tilanne jonka voisin kai tunnistaa huonolla asiantuntemuksellani siksi että koira nousi koko liikkeen ajan ja halusi tehdä. Ja varsinkin Pavelin tapauksessa se ei lankavunut vaan oli mukana täysillä.

Loppuun me otettiin vähän kuin loppuveryttelynä putki ja muutama este. Tosin sarjaesteet oli Pavelin mielestä ihan sitä vartan että ensimmäinen ylitetään ja toinen kierretään jonka jälkeen voi mennä todella liukkaasti putkeen
Meidän treenit kesti siis vain viitisen minuttia mutta olivat tehokkaat. Uni maistui molemmille kyllä mainiosti

Vetasin aamulla komeasti pihamaan peilijäällä ympäri jonka seurauksena vähän hankalaa tuo kävely, joten otimme iisisti vain ennalta suunnilteltuja kaukokäskyjä häiriökoirien pyöriessä ympärillä.

Pavelille oli tosi hankalaa tänään keskittyä mihinkään. Ihme pärinä päällä koko mies.
Hallilla oli pentuja reenaamassa ja vähän leikkimässä ja kun ruvettiin ottamaan kaukoja mietin että mitenhän tämä yhtälö oikein toimii.

No toimihan se. En tiiä mistä moinen mutta Pavel kokosi itsensä liikkeeseen tosi hyvin. Unohti kaiken hälinän ympäriltään ja alkoi hommiin.
Ei liikkunut takajalat yhtään kun tehtiin maahan ja istu komentoja. Olin noin puolen matkan päässä kisasuorituksen matkasta.
Istuminen on ollut jostain syystä aina hankala. Maasta noustessaan Pavel on aina hiissautunut mua kohti ennen  lopullista istumistaan. Nyt teki työtä kuin kello

Saman hälinäjengin hyöriessä otin yksikseen paikkamakuuta.
Jotenkin tästä on tullut varma liike vaikka väliin näytti todella surkealta ja mietin että alkaako homma pelittämään ikinä.
Palkkasin välillä vieressä käyden ensimmäisellä kerralla.
Lopussa ei ennakoinut yhtään, makasi rauhallisesti maassa kunnes sai käskyn nousta ja nousikin heti kerralla ylös
Hetken tuumailtuamme mailman menoa tehtiin vielä toinen suoritus jossa palkkasin melkein heti sivulle vapauttamalla.