Pavelin blogi

Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus

Ketopin Lurlene Blu 19.2.1996 - 26.11.2008

Jotenkin aina ajattelin että jos jokin on ikuista se on Lumppa.
On ollut niin hirvittävän vaikea hyväksyä ystävän vanhenemisen mukanaan tuomia raihnaisuuksia ja sairautta. Sitä ettei se enää jaksa niinkuin ennen.

Tänä aamuna se pelätty ja odotettavissa oleva sitten tapahtui. Takapää ei enää toiminut. Lumppa jaksoi nousta omalta petiltään ja tulla keittiöön ruokakupin viereen mutta siihen se jäi eikä päässyt ylös enää.
Eläinlääkärin pöydälläkin Lumppa säilytti olemuksensa. Se oli arvokas oma itsensä loppuun asti. En usko että sillä oli suurempia kipuja ja hyvä niin.

Mitä synkempi yö sitä kirkkaampi tähti.

Meiltä alkaa niin koiralta kuin emännältäkin pikkuhiljaa pää hajota.

Pavel ei voi oikein tehdä mitään. Se ei voi istua eikä maata kunnolla kun pallit ovat vieläkin niin kipeät. Tai oikeastaan pahin turvotus on lähtenyt mutta ruvet ovat vielä paikallaan ja ilmeisesti niitä kutittaa ja paljon.
Suihkuttelu on ollut ehkä parasta lääkettä. Se on auttanut niin turvotukseen kuin tuohon kutinaankin. Ja voi pojat että me on suihkuteltu… Viime viikolla oli öitä jolloin käytiin lähes puolen tunnin välein suihkutteleen. Muun ajan Pavel sitten kävelikin ympyrää kämpässä kipulääkkeistä huolimatta.

Kuuppa jouduttiin vaihtamaan eilen suurempaan versioon.
Aluksi 25 senttinen tuntui ihan sopivalta mutta kun Pavel vähän parani se alkoi esittämään sellaisia akrobaatin taitoja ettei paremmasta väliä. En ole koskaan vielä nähnyt koiran olevan niin notkea
Nyt meillä on ihan uusinta uutta, kankainen kauluri. Se muuten on näin vkonlopun käyttökokemuksen jälkeen erittäinkin miellyttävä koiralle. Ei kopsi ja jää jumiin huonekaluihin niinkuin muovinen kuuppa ja tuon kanssa voi nukkua todella hyvin vaikka missä.

Ilmeisesti nuoleminen pitkitti tätä sairastelua. Jos se ei olisi päässyt nuolemaan kipeää kohtaa iho ei olisi mennyt rikki eikä nyt kutisisi.
Mutta kai se aika parantaa.
Olen vaan niin kärsimätön.

Hyvin alkanut painonnousukin on tyssännyt ja Pavel on taas ihan langanlaiha. Se ei vain suostu syömään mitään. Pakkosyötin sille aamulla 10 raksua kun ajattelin että antibiootin kanssa on pakko olla mahassa muutakin kuin ilmaa. Ei kelpaa suursuosikki treeneissä todella valikoiden käytetty nakki eikä verilätyt.
Isäinpäivän kunniaksi menin kotona käymään ja siellä Pavel söi Lumpan raksuja antaumuksella. Kummallista ettei kotona voi syödä.

Viime torstaina koin suuren valaistumisen ja laitoin Pavelin ruokaan lohiöljyä jotta karvanlähtöaikaan saadaan edes joku tolkku.
Alle puoli tuntia ruuan jälkeen alkoi Pavelin kuonoon nousta kuin sieniä sateella kohoumia jotka kasvoivat aina semmosiksi parin euron kolikon kokoisiksi. Ja kun niitä oli niin tiuhaan pian koko kuono oli ympäriinsä turvoksissa.
Nelisen tuntia paukamat kestivät kunnes sulivat itsekseen pois.
Seuraavana päivänä sama juttu, heti ruuan jälkeen niitä alkoi tulemaan ja taas ne sulivat pois. Annos kuitenkin oli todella pieni. En laittanut suoraan annettua määrää per kilo. Saattaapi olla että olis tullut ihan hengitysvaikeuksia kokonaisella annoksella.

Laitoin koko öljypullon roskiin, me ei enää sitä tarvita enkä uskalla kyllä samanlaisia valmisteitakaan enää hevillä antaa kun reaktio kuitenkin oli noinkin voimakas ja vielä kuonossa.
Tässä tulovaiheessa oleva paukura.

Eilen sitten ihmettelin että miten ihmeessä tuo Pavel vaan nuoleksii takapäätään jatkuvasti. Lähempi tutkailu paljasti että kivespussi oli ihan kuuma ja punainen sekä turvonnut lähes kaksinkertaiseksi alkuperäisestä
Mitään haavaa tai muuta syytä en löytänyt mikä tuommosenkin voisi aiheuttaa.
Illalla Pavel tärisi joten annoin kipulääkettä mutta aamulla soittelin jo aikaa lääkäriin.

Ihotulehdus oli diagnoosi. Onneksi ei sentään ollut ottanut tulehdusta itse kiveksiin, sitä pelkäsin itse.
Syytä tai seurausta ei lääkärikään osannut sanoa kun mitään muuta näkyvää syytä ei ole olemassa. Meinasi sitten vain että voi olla että näitä patteja on tullut muuhallekin kehoon sillon vkonloppuna. En vain huomannut ja Pavel on alkanut nuolemaan ja siitä on seurannut ihotulehdus.
Sillä on tuossa nokanpäällä semmonen auki räävitty patti josta tulee jotain möhnää. Siitä kai lääkäri veti johtopäätöstä että vois olla myös muuhalla kehossa näitä.
Noh, joka tapauksessa kortisonia niskaan ja kymmenen päivän antibioottikuuri.
Eikä mitenkään suuria määriä ulkoilua kylmässä ettei kellukkeisiin ota pakkanen eikä vinkka etenkään.
Itse potilas ei kovinkaan arvosta tätä lääkäriltä saatua pääkupua

Eilen ja tänään ollaan saatu nauttia oikein roppakaupalla lumesta.
Lumi ja etenkin lumisade olis ihan täydellistä jos ei tarttis tehdä lumitöitä eikä etenkään laasta kuistia lumesta.

Eilen Pavel juoksi tämän syksyn ensimmäiset lumihepulit kunnon tuiskeessa pellolla eikä tänäänkään menoa yhtään hidastanut vaikka lunta tais paikoin olla päälle 15 cm. Jouduttiin ihan kunnolla kahlaamaan kulkeissamme.

Meillä kotona iso pihapuu halkesi räps poikki lumen painosta aamulla. Suvilumi on ihan sairaan painavaa ja kun sitä on nyt paljon niin vielä pahempaa.
Tuleepa polttopuita

Tässä vielä maisemakuvaa lenkimaisemista tältä päivältä. Huomiseksi on luvannut vesisadetta joten taitaa lumi olla sitten mennyttä.