Pavelin blogi

Tänään oli kesäkauden päättäjäiset Lohtajan kentällä.
Meillä oli ohjelmassa koirien totojuoksua ja makkaranpaistoa kodassa + kaikenlaista höpötettävää.

Tunnelmaa ei suinkaan latistanut se että taivaalta alkoi syytämään vettä juuri samalla kun meidän piti aloittaa kisat. Päinvastoin, pientä liikettä jotta jokainen pysyi lämpimämä.

Pavel juoksi neljäntenä koirana ja mielestäni kaikki meni ihan kivasti.
Jännitin ehkä eniten etukäteen sitä ettei se tule luokse suoraan vaan tekee jonkin mutkan matkalla mutta ehei suoraan se tuli alkuviivalta jossa Päivikki sitä piti kiinni maaliviivan yli mun luo
Aika tosin ei ollut päätähuimaava, 7,1 sekuntia ja toiseksi viimeinen sija kun kärkipää huiteli saman matkan neljän sekunnin pintaan.

Mutta olisko tasotusta kilpailuun antanut se, että Pavel oli reilun parin tunnin lenkillä Nettan kanssa just ennenkuin lähettiin ajamaan Lohtajalle. Ison hevosen kanssa saa juosta aika lujaa ja olla sinnikäs ettei jää vauhdista mutta jokaisen kiemuran Pavel Nettan perässä teki

Me maalattiin Maaritin kanssa tänään uutta varastorakennusta kentällä ja kuunneltiin siinä samalla kun Tarmo haukkui komeaa ilmaisuhaukkua metsässä.
Mää olin ihan ylpeä, olinhan torstaina itse ilmaisuharjoitteena ja Tarmo haukkui niin että maa ympärillä väreili
Samaan syssyyn kateltiin miten Humu ajoi jälkeä toisella ja Tico toisella pellolla

Maalaussessioiden jälkeen ajettiin Pavelin kanssa katsomaan kaupungin humua.
Jätin auton Cittarin parkkiin ja me sahattiin siitä Anttilalle ja takaisin muutama kerta aina oikein etsien ahtaita ihmisvälejä.
Aluksi Pavel oli ihmeissään ja ilmeisen varuillaan mutta aika pian se vapautui niin että meni talutushihna löysällä rempseästi tepsutellen mun edelläni.

Liikennevaloissa odottaminen ei ollut ollenkaan Pavelin mieleen. Se ei voinut ymmärtää miksi tässä nyt ootellaan ihan tyhjänpanttina eikä jatketa matkaa

Ja viisas koira kieltämättä, osasi paskantaa just eikä melkein koirankakka roskiksen viereen niin ettei tarttenu ohjaajan täysinäisen pussin kanssa muuta kuin nousta maasta ylös ja laittaa laatikkoon.

Illalla käytiin lenkillä vielä ihan rauhallisissa merkeissä ja päätin kokeilla suunnitelmallista kouluttamista siinä samalla.
Paikkamakuuta otin uudella palkkauksella mitä opeteltiin eilen teho-tottiksessa. Eli keskityin täysin nyt Pavelin vireyteen paikkamakuussa enkä ottanut sitä kestoa ollenkaan.
Hämmästyttävää miten kovasti koira ja liike voi muuttua ihan vain noin pienellä muutoksella :schock:

Niin ja pitihän mun tosiaan kokeilla että meneekö Pavel maahan juosten seuratessa ja menihän se

Ollin kurssilla me pureuduttiin siihen meidän perimmäiseen ongelmaan eri meidän kemioiden saattamiseksi yhteiselle aaltopituudelle.

Otettiin alkuun ihan perus-seuraamista käskyn alla toisten kurssilaisten edessä ja kun me mentiin ohi yleisö alkoi remuamaan.
Ei oikein tapahtunut mitään, Pavel jatkoi seuraamista hyvällä kontaktilla.

Seuraavaksi mentiin taas ohi mutta nyt yleisöstä lähti joku juoksemaan meidän takaa toiselle pulelle kenttää ja samalla huusi Pavelia nimeltä.
Tietysti Pavel herpaantui ja katsoi taakseen ennemmin kuin seuras tiiviisti mun kanssa.
Mun tehtävä oli antaa seuraa-käsky ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olli kulki miedän takana ja kertoi millon kehua.

Ei mennyt oikein putkeen tää harjotus.
Annoin itselleni tyypillisesti sata käskyä ja kehua ja hyvä etten heittänyt kärrynpyörää ihan vain siksi että saisin koiran huomion itseeni. Lisäksi mua jännitti kun tiesin että kohta takaa juoksee joku ohi huutaen mutta en tiennyt että millon.

Uusi yritys ja nyt alkoi ohjaajakin jo päästä jyvälle mitä pitää tehdä tai siis meidän tapauksessa olla tekemättä.

Oli myös ihan yleisiä asioita koiran koulutuksesta ja rutiineista mitä koiran kanssa kentälle menoon vois tehdä ja liittää ja yleensäkin siihen koulutustilanteeseen.
Mulle jäi itselleni kovasti päällimmäiseksi mieleen treenien suunnittelu ja se keskittyminen siihen mitä on tekemässä sensijaan että höseltää sen sata liikettä eikä mistään oikein tule mitään.
Ja liikkeiden pilkkominen pieniin palasiin.

Sinänsä ihan tuttua asiaa, mutta jotenkin mulle kolahti vasta nyt koko asia päähän. Hyvä sytytys mutta pitkät piuhat vai miten se menikään

Meillä oli kaikilla niin erilaisia ongelmia ja kysymyksiä että sai oppia ihan valtavasti katsomalla toisten suorituksia ja ohjeistusta.

Torstaina otettiin kentällä ihan extempore henkilöryhmää kun tyypit jutteli just niin sopivasti ringissä meidän matkan varrella.
Se olikin jostain syystä aika hankala juttu. Olisin kuvitellut että menee kuin vettä vaan mutta Pavel alkoikin tuijottelemaan puhuvia ihmisiä ja kieltäytyi istumasta suorilta heti liikkeen loputtua.
Pieni muistuttelu että näin tätä hommaa tehdään ja alkoihan se sujua.

Pavel meni autoon jäähylle hetkeksi ja sieltä tullessa otettiin taas uudestaan sama ja sujui heti mallikkaasti. Pystyi pysähtymään tosi lähelle vierasta ihmistäkin ilman ongelmaa katse tiukasti minussa.

Itse kentällä toiset otti estettä ja minäkin yleisön paikalla ollessa sitten uskaltauduin kokeilemaan.
Itse este ylittyi ihan hyvin, ainoa että liike oli epätavallisen hidas.
Mutta esteen jälkeen tuli sitten tarkkailijoilta semmonen huomio että annan seiso! -käskyn liian myöhään:
Pavel on ehtinyt jo itsekseen pysähtyä kun alan huutelemaan käskyä.
Uusiksi sama ja kyllä se pysähtyi ihan käskylläkin sitten kun vain hoksasin itse toimia oikein

Kai meidän pitäis alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan missikisoihin niin hulvattomalta kuin se taas kuullostaakin.
Olen tässä vain miettinyt että raaskinko alkaa näin hyviä kuulolerpakkeita teippaamaan ja glyseroimaan

Pitäis löytää jostain panta joka ei mustaa kaulusta. Sain vinkkiä että puolikurkkarin metalliosat pitää pestä fairyllä jotta onkelma poistuu mutta meidän taloudessa tuo kikka viitonen ei ainakaan toiminut. Ihan samaan malliin mustaa.
Olen itse sitämieltä että syyllinen on pannan nahkainen osa. No mene ja tiedä, taas on pikapuoliin kauluksen pyykkipäivä tiedossa ja siitäkös Nuoriherra Paavo Pee Pantteri tykkää kovasti.
Siitä on aina varsin hauskaa hiimailla pesuhuoneessa ihan omiin nimiinsä mutta mistä se voi tietää sen että jollonkin on se pesupäivä? Sillon sitä ei näy mailla halmeilla ja kun sen viimein saa jostain sängyn takaa näköpiiriinsä se saa neliraaja halvauksen eikä liiku minnekään. Ja kaikki se vain kaunistautumisen tähden.
Miehet on kummallisia.

Meidän lähelle peltoaukealle on ilmaantunut yhä vain lisääntyvä kurkilauma. Ensin lintuja oli vain puolenkymmentä, mutta viikon kuluessa kaverit ovat suihkineet kuka mistäkin seuraan mukaan ja kurkia taitaa jo olla lähemmäs parisataa paikalla syömässä.

Ensimmäisellä kerralla me tehtiin Pavelin kanssa tuttavuutta lintuihin ihan sattumalta. Oltiin pyörälenkillä ja mulla oli kyllä tiedossa että kurkia sielläpäin on mutta kun mitään ei näkynyt eikä ketään kuulunut luulin niiden lähteneen.
Siinäpä me sitten pyöräiltiin pientä peltotietä pienen metsäsuikaleen läpi tarkoituksena käydä kääntymässä tien päässä kun ihan metsän laidasta siitä pellonreunasta lähti koko revohka liikkeelle.
Hitaasti ja varmasti ne nousi siivilleen ja peitti koko taivaan meidän ympäriltä.
Melko mykistävä kokemus ja tulipa mieleeni se vanha kauhuleffa niistä Hichcokin linnuista

Lauantaina me mentiin ihan tarkoituksella taas saman pellon reunalle katsomaan josko ne linnut vielä olisivat siellä kun kuulin seuraan liittyneen myös joutsenia ja nimenomaan niitä vauvajoutsenia jotka ovat harmaita.
Niitä ei ikävä kyllä löytynyt mutta kivat lintuefektit me taas saatiin aikaan Pavelin kanssa kulkiessamme pellon reunaa tietä pitkin.

Pavel kävi haistelemassa jotain vähän kauempana mutta kyllä silläkin näkyy olevan niin sanotusti silmät selässä kurkien varalta kuten kuvasta huomaa. Linnut siis liitelivät jälleen kerran meidän yläpuolellamme sananmukaisesti pimentäen taivaan hetkeksi.

Mietin että miten se Pavel voi pysähtyä liikkeestä jos sille on tullut selvä unohdus siitä mitä se liikkeestä seisominen ja maahanmeno ovat.

Otin tänään “palauttavia harjoituksia”, ihan perus perus liikkeestä seisomisia niin että pyörähdin itse eteen ja palkkasin.
Sitten otin askeleen poispäin ja palkkasin. Molemmissa harjotuksissa käveltiin tarkoituksella hitaasti.
Sitten otin vielä seisomisen vahvistamista astumalla molemmin puolin Pavelin sivuille ja palkkasin edestä kuitenkin.
Sehän seisoi siinä kuin patsas ikään

Maahanmenoja tehtiin niin että aluksi ihan taas hitaasta vauhdista vein kädellä namin maahan käskyn vahvisteeksi.
Sitten niin että käveltiin ja käskyn jälkeen pysähdyin ja palkkasin
ja niin että käskyn jälkeen otin askeleen eteenpäin ja palkkasin.
Sitten vielä nopeita maahanmenoja namin kanssa niin että Pavel oli lähtöasennossa seisomassa mun edessäni.

Paikkamakuu oli tänään parempi kuin pitkään aikaan.
Pavel oli todella rauhallinen ja ennenkaikkea tarkkaavainen eteenpäin katsoen.
Sen toisella sivulla oli koira jota se ei ollut aikaisemmin nähnyt ja ennen paikkamakuuta Pavelin olis niin kovasti tehnyt mieli mennä katsomaan sitä ihmettä mutta itse tilanteessa se oli kuin viilipytty.
Palkkasin suorituksen välissä kuitenkin ja olin kauempana koirasta kuin pitkään aikaan on ollut mahdollista.
Jessss! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, pienin askelin eteenpäin

Torstaina otettiin alokasluokan liikkeitä liikkeenohjaajan kanssa kun ei päästy korvatulehduksen takia oikeisiin möllitokoihin.

Käpsy liikkuroi varsin mallikkaasti ja reilulla kädellä

Seuraamiset onnistuivat ihan jees, käännökset eivät. Pavel jätätti.
Mulle iski itelleni se tavallinen paniikki kun joku katsoo meidän suoritusta ja unohin varmaan tormuuttaessani jopa hengittää välillä.

Liikkeestä maahanmeno ihan rapsakka ja hyvä.

Liikkeestä seisominen, Pavel lähti perään mutta jäi sitten kaksoiskäskyllä seisomaan kuitenkin.

Hyppy meni hyvin. Oikeastaan yllättävänkin hyvin. Sen täytyy kostaa vielä jossain vaiheessa jostain.

Luoksetulokin onnistui mallikkaasti.

Ja sitten liikkurilta ankaraa palautetta kun mää itse kävelen vinoon jättöliikkeissä.
En ole kyllä aikasemmin edes moista huomannut, pitää kiinnittää tosi paljon nyt huomiota siihen.
Ja kun me liikkuri-Käpsyn kanssa hölpötettiin liikkeiden välillä ihan niin että unohettiin Pavel millon minnekin suorittamaan saatiin tuomarilta palautetta että meidät olis molemmat hylätty. Eli Pavel kuitenkin oli meistä se joka hoiti homman kotiin töskäävästä ohjaajasta huolimatta

Paikkamakuu me ehittiin suorittamaan ensimmäisenä ilman liikkuria Jennin ja Anjon kanssa.
Vielä on paljon hiottavaa siinä.

Meillä on ollut aika ankeeta kun viime vkonloppuna Pavel alkoi selvästi varomaan korvaansa.
Se piti sitä silleen kummallisesti vaakatasossa vaikka toinen korva olikin pystö ja puisteli päätään kovasti vähän väliä.
Putsailin ja koitin tehdä polosen olon niin helpoksi kuin mahdollista mutta ei me korvaa kotikonstein saatu talttumaan.
Lääkekuuri saatiin korvatulehdukseen ja nyt vielä tänään kun se kummallinen musta töhnä ei ottanut loppuakseen käytiin näytillä ja saatiin hiivatulehdukseen uudet lääkkeet.

Ilmeisesti tää hiiva ei ole niinkään kipeä mutta sitäkin kutiavampi joten kiusallinen se on siltikin.

No, kun oikein mikään ei sitten ole potilasta kiinnostanut me käytiin hengailemassa pellolla kun väki oli puimassa.
Ja hauskaa oli

Pavel nimittäin hoksasi että oljet kahisevat silleen jännästi ja sekös aiheutti kunnon hepulikohtauksen jos toisenkin.
Mutta kaikkein kivointa oli hypätä vauhdilla siihen puimurin jättämään olkikasaan niin että koko mailma täyttyi oljista
En ihan ehtinyt kameran kanssa siihen tilanteeseen mutta tuossa kuvassa Pavel on just tulossa kasasta pois ja vielä ne näkyy takana haituvat lentävän.

Mun piti vain leikkiä hieman esteellä ja ottaa muutama jättö mutta siinä kävikin sitten niin että tuli vähän rankemmat reenit.

Maahanmeno on aikasta rapsakkaa kun me ollaan sitä harjoiteltu mutta se näkyy postaavan edelleen seisomisessa.
Ensin Pavel meni suorilta maahan, mutta harjoituksen jälkeen jäi seisomaan. Pitää ottaa nyt tehokuuri tuohon seisomiseen kun tuntuu että siinä tapahtuu jotain omituista liikehdintää kokoajan.

Hyppy oli ihan jees vaikka häiriötä olikin paljon. Irtosi minusta iloisesti mutta oli rauhaton esteen toisella puolella.

Sitten me ruvettiin kokeilemaan palkausta heti liikkeellelähdössä oikealta ja pysäytyksissä vasemmalta jotta saadaan Pavel seuraamisessa skarpiksi heti alusta lähtein.
Niin pieni harjoitus ja niin paljon muistettavaa ohjaajalle.
Pavel alkoi hoksaamaan mistä on kyse ja mullekin homma oli sikäli mikäli selvä että tiedän mistä on kyse mutta me väsyttiin molemmat ihan hirveesti