Torstain touhuja
Ajettiin Pavelin kanssa pitkästä aikaa Lohtajalle treenaamaan.
Mitään oikein tarkkaa suunnitelmaa ei ollut mitä haluaisin tehdä, vaan aattelin että kyllä se siellä sitten lutviutuu ja niin tekikin 
Ensin otettiin tervehtimistä. Harjoteltiin monesti makupaloilla ja lopulta alkoi sivulla olokin lutviutumaan niin ettei Pavel väistänyt.
Täytyy kyllä tunnustaa että mua hirvitti kun Veijolla oli niin suuria nappuloita että näinköhän ne Pavelille kelpaa vai sylkeekö se ne paluupostissa pois mutta hyvin uppos ja olis menny enemmänkin
Ryhmässä paikkamaakuuta.
Tätä todella täytyy harjotella.
Laitoin Pavelin maahan käskynalle mutta kiinni kuitenkin takana olevaan paaluun.
Jalkojen väliin palkka ja kun Pavel otti katsekontaktin -> palkka ja pois.
Laskin kahteenkymmeneen ihan siinä kolmen metrin päässä ja kävelin taas Pavelin viereen reilusti, laitoin palkan ja katsekontaktista sai ottaa-> menin pois.
Mitä aikaisempiin harjotuksiin vertaa, Pavel oli huomattavasti rauhallisempi huomattuaan että maassa ei olekaan mitään kammottavaa ja että siinä voi makoilla hyvinkin rauhallisesti. Vikisi se ja käänteli päätään niinkuin ennenkin muttei ollenkaan ollut minusta nyt semmonen rauhaton.
Vaikein liike koko harjotuksessa oli palata sitten koiran luo, palkata se ja jäädä siihen vierelle olemaan niinkuin koiraa ei vieressä oliskaan.
Se on hankalaa 
Seuraamista otettiin liikkurin kanssa pitkät pätkät.
Pitää vain muistaa olla reipas ja kävellä normaalisti. Paljon helpompaa sanottuna kuin tehtynä.
Siis mää en käsitä mikä kauhea epävarmuus minuun iskee kun Pavel on vieressä kävelemässä. Jotenkin en vain osaa kulkea normaalisti ollenkaan kun mun pitää olla kokoajan tietoisena siitä missä se kulkee vaikka tosiasiassa se tulee mun vierelläni paljon paremmin kunhan en kokoajan jännitä.
Jättöliikkeistä maahanmeno meni ihan kivasti. Pavel meni suht ripeästi jopa maahan ja pysyi siellä.
Seisomisessa se lähti perään.
En tiiä että kävelinkö sitten ihan liian lujaa ja se ei kertakaikkiaan ehtinyt mukaan koko liikkeeseen, luultavasti, mutta jotain siinä tapahtui.
Meidän pitää palata askel harjotuksissa taaksepäin ja harjotella pysähtymistä liikkeessä.
Este meni vallan mainiosti
Pavel oli todella innokas ja selvästi odotti että liikkuri antaa merkin käskyttää. Seisoi hienosti esteen taakse hypättyään reippaasti yli.
Luoksetulo tehtiin kanssa jota en muista millon oltais viimeksi tehty.
En jotenkin edes ehtinyt pelätä ettei se tulekaan luo kun liike jo aloitettiin samoilla tulilla ja hyvin Pavel tuli. Olin oikein yllättynyt
Kokonaisvaikutelma oli ihan jees, ehkä me tästä vielä niihin kisoihin joskus kunhan saadaan varmuutta vielä rutkasti liikkeisiin.