Oli suo kuokka ja Jussi…
Vai miten se oli 
Poniaitauksen ohi kulkeissamme huomasin että siellähän olisi valmis este oottamassa hyppääjää.
Pavelissahan tunnetusti on virtaa kuin pienessä kylässä joten ei muuta kuin toimeksi ja hyppäämään 
Pieni este meni vallan mainiosti ilman suurempia vauhteja. Pavel hyppäili muutaman kerran tosi vauhdikkaasti ihan kokeilumielessä ja kivaa oli kaikista, mitä nyt poni hätisteli kuvaajaa mutta se on pientä.
Esteen korotuskaan ei tuottanut ongelmia. Pavelilla on tekniikka selvästi hallussa.
Hellehattupelle on syytä jättää omaan arvoonsa
Ruokaämpäreiden tuominen korokkeiksi sensijaan tuotti odottamattomia ongelmia: Jammu luuli ilmeisesti saavansa ruokaa ja kiiruhti paikalle kaataen tullessaan valmiiksi tehdyt sarjaesteet. Sitä sitten häätämään joukolla. Paarmat kiusasivat sillävälin kuvaajaa.
Mutta hyvin homma toimi ja poni saatiin siirretyksi pääkallopaikalta sivummalle ilman väkivaltaa
Ella ja Pavel ei oikein päässeet yhteisymmärrykseen kumpi menee esteestä ja ilmeisen ohjausvirheen tuloksena paukauttivat läpi esteiden yhdessä
Ja ihan vain sivuhuomautuksena joskus mietin että kukakohan on vastuussa kummityttöni henkisestä kasvatuksesta…
Samaan aikaan aitauksen ulkopuolella samoili vanha arvoisarouva Lumppa. Tuolla montun pohjalla on joutsenia ja rouva ilmeisesti sai vainun niistä ja lähti samoilemaan niitä kohti.
Ei ollenkaan hyvä juttu koska poikastensa kanssa joutsenet on vihaisia eikä Lumppa pääse karkuun niin nopeasti jos hätä tulee.
Siispä lopetimme esteseikkailun ja noukimme rouvan matkaan ja samoilimme salaisia polkuja kotiin.
Hohhoi, olipa runollista 
Mutta semmonen retki meillä tänään oli