kiireitä kiireitä
Pavel tässä moi!
Eiks ookki jotenkin tosi törkeetä että mun tarttee juosta kaikki mutapellot ja ojanpohjat vaan sen takia että mamma sais kuvattua mahollisimman paljon kaiken mailman yrttejä.
Kai se oikeesti yrittää löytää sudenkorentoja mutta ei se niitä kiinni saa 
Ihan siellä tassut likaantuu. Mutta ei hätää, mää juoksenkin suorilta mamman sänkyyn nukkumaan kun päästään kotiin 
Pikkuhiljaa on kokeiltu treenaamistakin taas.
Ongelmaa pukkaa noudon kanssa.
Pavel kyllä lähtee perään kun jotain heittää mutta se villiintyy niin täydellisesti siinä juostessaan kohti esinettä että menee koko homma puihin.
Se ei joko tuo ollenkaan vaan käy katsomassa mitä se oli ja juoksee silmitöntä kyytiä rallia ympäriinsä, tai toisena vaihtoehtona se ottaa suuhunsa ja juoksee samanlaista rallia esine suussaan.
Kun se on kivaa.
En oikein tiedä että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Ollako tylynä ja keskeyttää lähtö tyystin vai olla huomioimatta kokonaan noita kaahotuksia ja koittaa palkata jo pelkästä esineelle lähdöstä tai palkata se siitä kun se koskettaa mutta ei vielä lähde sata lasissa kunniakierrokselle ympäri ämpäri.
Me ollaan myös lähinnä kai paimennettu.
Pavel on kunnostautunut Jammun sparraajana ja liikkeelle laittajana ihan täydellisesti.
Jammua on nyt reenattu koulukisoihin ja Pavelin tehtävänä on ollut pelkästään laittaa pippurinen pikkuponi joka luulee olevansa musta ori liikkeelle.
Ei auta itku eikä hammasten kiristys ponilla.
Ja luulempa että Pavelkin kaiken keskellä on oppinut jotain koulukiemuroita
